Vaativia aikoja

06.02.2014, 08:30

Janne Juvakka, johtaja, Elinvoimaiset järjestöt

Järjestötoiminta on monien selvitysten mukaan voimissaan. Se on yhä keskeisin kansalaistoiminnan muoto. Asema säilyy jatkossakin vahvana, mutta paineita ja aseman heilutusta on nähtävillä enemmän kuin aikoihin niin perinteisen kansalaisjärjestötoiminnan kuin järjestöjen tuottamien palveluiden osalta.

Uudet mediat ja yhteisömuodot haastavat organisoituneen ja perinteisen järjestötoiminnan, sillä ihmisten aktivoituminen ei kanavoidu vain olemassa olevien yhdistysten, ryhmien tai puolueiden kautta. Suuntauksena on kansalaisaktiivisuuden kohdentuminen ’vanhan’ järjestötoiminnan rinnalla löyhempiin tietoverkossa toimiviin verkostoihin ja yhden tapahtuman ja asian liikkeisiin. Kilpailu vapaa-ajastamme on kovaa ja se menee yhä kovemmaksi.

Lyhytkestoinen sitoutuminen valtaa sijaa. Sen merkitystä ei pitäisi kuitenkaan liikaa korostaa, sillä puheilla on tapana kääntyä asenteiksi ja toimintamalleiksi. Tämä voi pahimmillaan vähentää kiinnostusta pitkäkestoisesta järjestötoiminnasta, josta sosiaali- ja terveysalan järjestökentällä on tarvetta. Ei ole kenenkään etu, jos kanssakulkija tai tukihenkilö vaihtuu tiuhaan. Sosiaali- ja terveysalan järjestöt tarvitsevat kuitenkin uusia, houkuttelevia toiminnan muotoja saadakseen osallistujia mukaan toimintaan.

Muutosta on myös järjestöjen palvelutuotannossa. Varsinkin rahavälitteisiä palveluita tarjoavat järjestöt ovat alkaneet kohdata YT-neuvotteluiden arkea monien muiden yhteiskunnan toimijoiden tapaan. Näihin usein liittyvät irtisanomiset merkitsevät tiettyjen järjestöjen tuottamien palveluiden ja niihin liittyvän osaamisen loppumista jopa kokonaan. Se ei ole hyväksi ihmisten arjelle. Arvolähtöisen ja usein luontevasti vapaaehtoistoimintaa palvelutuotantoon kytkevän toimijan poistuminen markkinoilta on suuri menetys.

Järjestöissä on myös vähennetty väkeä siten, että uutta henkilöstöä ei ole palkattu pois lähteneiden tilalle. Tämä koskee niin järjestöjen palvelutuotantoa kuin muutakin toimintaa. Niukkuutta jaetaan myös järjestötoiminnassa.

Tulevina vuosina niin rahoittajien ja lainsäätäjien tulisi pystyä ottamaan toimenpiteissään vahvemmin huomioon järjestötoiminnan ominaispiirteet järjestöjen toimintamahdollisuuksien turvaamiseksi. Ajoittain tuntuu, että näin ei tapahdu. Jäykät lait ja tarpeettomankin tiukat juridiset tulkinnat ohittavat tarkoituksenmukaisuusharkinnan.

Muuttuneessa toimintaympäristössä on järjestöjen ketteryydestä hyötyä. Uusia houkuttelevia osallistumisen muotoja kyllä löydetään. On pakkokin. Tässä auttaa, jos liiallisen itsenäisyyden ja itsehallinnollisuuden korostamisen sijaan hakeudutaan kohti verkostomaisuutta ja yhteistyötä kehittävään työtapaan myös oman sektorin ulkopuolisten tahojen kanssa. Erilaiset kallioliikkeet ovat uusi kansalaistoiminnan muoto, ja ne antavat ajateltavaa ja oppia tavalla, jolla ne saavat ihmisiä liikkeelle. Kunhan ne eivät vain muodostuisi elitistisiksi ja lähinnä muutenkin aktiivisen ja hyvinvoivan väen harrastuksiksi.

Lue lisää

Kommentointi

Otsikko:
Nimi:
Kommentti:
 

SOSTEblogi

Keskustele ja kehitä järjestötyötä sekä hyvinvointia yhdessä!

Teemoissa keskustellaan SOSTElle tärkeistä aiheista. Kirjoittajina oman talon asiantuntijoita ja vierailijoita kentältämme.