Kun koti muuttuu osaksi yhteiskunnan palvelujärjestelmää

18.11.2013, 10:42

Anne Laimio, vapaaehtoistoiminnan koordinaattori, Jyväskylän kaupunki

On ollut mielenkiintoista seurata uuden vanhuspalvelulain voimaantuloa ja keskustelua siitä, miten oma koti on aina paras paikka asua. Niillekin, jotka asuvat yksin eikä omaisia ja ystäviä ole lähellä. Ja niille vanhuksille, jotka ovat sairastuneet muistisairauteen

Keskustelun on tehnyt mielenkiintoiseksi se, että samaan aikaan meille on kertynyt omakohtaista kokemusta, koska olemme omaisina tällaisessa tilanteessa.

Jyväskylän kaupungin nettisivuilla lukee näin: ”Ikääntyneiden asumisen lähtökohtana on, että kotona asutaan mahdollisimman pitkään kotiin annettavien palveluiden turvin. Palveluasuminen/ pitkäaikaishoito ei ole vaihtoehto kotihoidolle.” Palveluasumiseen pääsee kokemustemme mukaan sitkeästi jonottamalla, kun kotona asuminen tuettunakaan ei enää onnistu.

Meidän Topi-ukki sai muistisairausdiagnoosin vasta kolme vuotta sitten. Omaisten oli mahdotonta saada häntä tutkimuksiin. Lopulta piti tehdä taustatyötä ja salailua. Myös kotisairaanhoito saatiin juoneen mukaan ja tekivät pyynnöstämme kotikäynnin. Sairaus oli antanut merkkejä jo aiemmin; hänen mielestään kodissa käytiin ja tavaraa vietiin. Peloista seurasi lukkojen vaihtoa, salpoja, munalukkoja. Autolla ajaminen ei enää onnistunut ilman kolareita ja lopulta liikkeelle lähtö oli niin vaikeaa, että kytkin paloi.

Hänellä oli myös muita sairauksia, jotka olivat jääneet huomaamatta ehkä juuri tuon muistisairauden takia; diabetes, munuaisten vajaatoiminta mm. Hoito käynnistyi ja ukki alkoi saada kotiapua. Kodista tuli hoitokoti ja julkinen tila. Kotipalvelun hoitajat kävivät kolme kertaa päivässä ja yöllä yöpartio. Ruokapalvelu toi ruoan ja siivouspalvelu kävi kahden viikon välein. Avaimia piti teettää näille kaikille.

Siivousfirma teki listan siivousvälineistä ja tarvikkeista, joita piti löytyä siivouskaapista. Matot piti heidän toivomuksestaan ja turvallisuussyistä poistaa. Kylvetystä varten pyydettiin ostamaan suojaessu ja kumisaappaat. Kotiin piti ostaa uusi korkeampi sänky, jossa on nousemista helpottava laita ja kylpyhuoneeseen korkeampi wc-istuin. Kulkureiteille piti asentaa kahvoja. Kynnykset tuli poistaa, että huoneistossa voi liikkua rollaattorilla. Jossakin vaiheessa myös jääkaappiin asennettiin lukko, kun ukki söi viikonlopun eväänsä jo perjantaina – jolloin tuotiin koko viikonlopun ruoka-annokset.

Hoitajat tulivat omien aikataulujensa ja mahdollisuuksiensa mukaan. Työmuotona oli tiimityöskentely, mutta siitä huolimatta minulle ei jäänyt mitään käsitystä hoitajien määrästä – vaihtuvuutta oli paljon ja opiskelijat niiden lisäksi. Ukin luona ei ollut enää mukavaa olla yötä. Tuntui oudolta, kun ei enää tiennyt kuka oli kotonaan ja kuka kylässä.

Kaikilla oli kiire. Enimmäkseen ukki makasi kyljellään vuoteessaan pimeässä huoneessaan. Yksin. Näin oli parasta. Hän oli liian hyväkuntoinen tuettuun palveluasumiseen. – Kaaduttuaan hän ei päässyt ylös lattialta omin voimin. Vuorokausirytmi oli sekaisin. Hän eksyi omaan eteiseensä eikä löytänyt vessaa. Sairaalareissuja oli useampia.

Kunnes sitten hänet tavattiin tammikuun pakkasilla ulko-ovelta sukkasillaan ja alusvaatteissaan. Onneksi naapuri soitti ambulanssin ja hän pääsi ensiapuun ja sieltä terveyskeskussairaalaan, noin 50 kilometrin päähän omasta kodistaan. Kuntaliitosten myötä tämäkin pikkukunta oli nyt kaupunginosa. Kolme kuukautta odottelua ja RAVA-testejä, jonka jälkeen hän lopulta sai paikan tuetun palveluasumisen yksiköstä.

Nyt meillä olisi myytävänä seniorisänky, patjansuojuksia, suihkutuoli, turvakahvoja ja melko uudet kumisaappaat numeroa 40. Entä, jos näitä saisi ostaa käytettyinä tai lainaksi jostakin? Meille tuli myös mieleen, että olisipa joku vanha mies muuttanut ukin asuntoon vuokralaiseksi. Silloin heistä olisi ollut seuraa toisilleen ja sama hoitaja olisi voinut hoitaa molempia samalla käynnillä, ehkä aidolle kohtaamisellekin olisi liiennyt edes vähän aikaa.

Asiakaslähtöisyys-, ja osallisuuskäsitteet kuulostavat korvaan pilkalta. Uskaltaako enää toivottaa kenellekään pitkää ikää?

Samasta teemasta

Kommentointi

Otsikko:
Nimi:
Kommentti:
 

Apuvälineet saa ilmaiseksi terveyskeskuksesta

Nimi:

Oletteko itse ostaneet ukkinne seniorisängyn ja muut apuvälineet?

Eivätkö kaupungin sote-ammattilaiset kertoneet ukillenne kuuluvista apuvälinepalveluista?

Jos olisitte lainanneet ne kaupunkinne apuvälineyksikön kautta (kuten olisi pitänyt), he hakisivat välineet pois.

18.11.2013, 12:38

Lainaten

Nimi:

Meillä kunnalta saa lainaan sairaalasängyn, suihkutuolin ja asentaa turvakahvat. kotihoito tuo essun ja kumpparit, siivouspalvelu vie jopa matot ulos. Totuus on se, että niitä laitospaikkoja ei yksinkertaisesti ole. Se on täysin päättäjistä kiinni oleva asia.

18.11.2013, 15:49

Topi-ukin tarinasta

Nimi:

Kertomasi kosketti. Onko tuollainen vanhuksen elämä enää ihmisarvoista?
"Enimmäkseen ukki makasi kyljellään vuoteessaan pimeässä huoneessaan. Yksin. Näin oli parasta. Hän oli liian hyväkuntoinen tuettuun palveluasumiseen. – Kaaduttuaan hän ei päässyt ylös lattialta omin voimin. Vuorokausirytmi oli sekaisin. Hän eksyi omaan eteiseensä eikä löytänyt vessaa. Sairaalareissuja oli useampia".

18.11.2013, 17:24

Nii-i!

Nimi:

Voi kun tuttua,tääl Jämsässä ihan sama juttu,hoitopaikkoihin ei pääse ku ihan mielettömällä sitkeydellä byrokratiaa vastaan,tosin monesti liian myöhään,ei ole enää kelle hakee hoitoa...

18.11.2013, 19:57

Sama kokemus takana

Nimi:

Minä tulen kyyniseksi ja skeptiseksi aina kun kun luen tai kuulen nk. virallisen tahon puhuvan kotona asumisen ihanuudesta silloinkin, kun ei enää pärjaa, luulee vain pärjäävänsä. Sitä luuloa tuetaan niin kauan, että tulee useita vahinkoja ja sairaalajaksoja... Sitten maataan kuukausikaupalle tk-vuodeosastolla, sen jälkeen onkin se vähäinenkin liikuntakyky mennyt.. Kiitos, Anne kun kirjoitit... Sama suunta koko Suomessa hallitusten ja eduskuntien ajatuksen mukaisesti...

18.11.2013, 20:11

SOSTEblogi

Keskustele ja kehitä järjestötyötä sekä hyvinvointia yhdessä!

Teemoissa keskustellaan SOSTElle tärkeistä aiheista. Kirjoittajina oman talon asiantuntijoita ja vierailijoita kentältämme.