Budjettiriihen tärkeimmät päätökset

pe 23. elokuuta 2013 12.07.00

Vertti Kiukas, pääsihteeri

Ensi viikolla puitavan budjettiriihen kiinnostavin kokonaisuus on valtionvarainministerin ja oikeastaan koko poliittisen järjestelmän peräänkuuluttamat rakenteelliset uudistukset. Itse talousarvio tuntuu menevän aika puhtaasti kehyksen mukaan. On hyvä, että keskustelun taso on hiukan syventynyt, eikä keskitytä jankkaamiseen siitä, pitääkö elvyttää ja jos, monellako sadalla miljoonalla.

Suomalainen hyvinvointivaltio voi säilyä ja sitä voidaan nykyisestä parantaa ainoastaan, jos sen aiheuttamat kustannukset voidaan rahoittaa kestävästi ilman merkittävää julkistalouden velan kasvua. Tämä edellyttää, että toisaalta julkiset menot käytetään järkevästi ja tuottavasti ja toisaalta tulopohja nykyisestä parantuu. Tulopohjan parantuminen edellyttää ennen kaikkea sitä, että tehdään enemmän työtä.

Suomalainen työ ei voi kilpailla hinnalla kehittyvien maiden kanssa. Meidän valttimme kansainvälisessä taloudessa ovat korkea osaaminen ja tehokkuus. Yhteiskunnallisessa keskustelussa erityisesti elinkeinoelämältä tuntuu monesti unohtuvan, että korkea osaaminen perustuu hyvinvointi-investointeihin. Se perustuu siihen, että verovaroin annetaan kaikille nuorille kansainvälisestikin vertaillen erittäin korkeatasoinen peruskoulutus ja mahdollisuus jatkaa opintoja laadukkaissa toisen ja korkea-asteen oppilaitoksissa.

Se perustuu siihen, että työvoima on tervettä ja jaksavaa. Tämän takaavat mm. neuvolajärjestelmä ja terveydenhoito. Se perustuu siihen, että yhteiskunnan turvaverkot, sosiaalivakuutus, mahdollistavat yrittämisen ja työpaikan vaihtamisen ilman pelkoa eläkkeen menetyksestä tai konkurssista sairauden sattuessa. Elinkeinoelämän puheenvuoroissa nämä leimataan toistuvasti kuluiksi ja vaaditaan julkisen sektorin alasajoa. Siinä ammutaan pahasti omaan jalkaan.

Kaksi keskeisintä investointia, joista budjettiriihessä pitäisi päättää, ovat oppivelvollisuusiän jatkaminen ja työkyvyttömyyseläkkeellä olevien saaminen takaisin töihin.

Meillä on selkeät tilastot siitä, että mitä korkeampi koulutus, sitä pidemmät työurat. Nyky-yhteiskunnassa ei työllisty kestävästi ilman vähintään toisen asteen koulutusta. Pelkällä peruskoululla ei enää pärjää. Ne tuhannet, jotka vuosittain putoavat kelkasta yhdeksännen luokan jälkeen, maksavat yhteiskunnalle valtavia summia vuosikymmenten aikana. On silkkaa tuhlausta olla tarjoamatta heille koulutuspaikkaa – investointi maksaa itsensä takaisin erittäin nopeasti.

Työkyvyttömyyseläkkeellä on 100 000 ihmistä, jotka olisivat valmiita palaamaan työhön lähes samoin tein. Osaamista ja työhalua on, mutta ei jaksamista tehdä töitä kahdeksan tuntia viisi päivää viikossa. Tästä joukosta pitää aloittaa työurien pidentäminen. Se vaatii selkeää kuntoutusjärjestelmää, jossa vastuut ovat kirkkaat. Se vaatii sosiaaliturvajärjestelmän reivaamista niin, että työllistymisestä tulee joustavampaa. Se vaatii myös asennemuutosta työpaikoilla. Siinä on yhteistyön paikka työmarkkinaosapuolilla ja sote-järjestöillä.

Julkisia menoja on myös säästettävä. Parasta säästämistä olisi, että niin valtiota kuin kuntia ryhdyttäisiin oikeasti johtamaan kokonaisuutena. Omaan napaan tuijottaminen ja säästäminen kippaamalla menot kaksinkertaisina naapuriviraston maksettavaksi pitää lopettaa vankalla poliittisella johtamisella. Tämä mahdollista aidot sijoitukset siihen, että selkeällä politiikalla ja toimintalinjoilla voidaan ehkäistä ongelmat jo ennalta.

Kommentointi

Otsikko:
Kommentti:
Nimi:
 

Hyvinvointitalous

Hyvinvointitalouden teesit:

Hyvinvointitalous rakennetaan investoimalla hyvinvointiin.

Hyvinvoinnin mittaaminen tekee hyvinvointi-investointien tulokset näkyviksi.

Hyvinvointitaloudessa hyvinvoinnin ja talouden suhde kirkastuu.


 SOSTEblogissa:

Kunta-järjestö -yhteistyön kehittämisellä kohti tulevaisuuden hyvinvointikuntaa

Talouden ja hyvinvointitalouden vuosi 2017

Monien mielestä vuoden 2016 päättyminen oli pelkästään hyvä asia. Erilaiset yhteiskunnalliset kehityskulut meillä ja muualla olivat yllättäviä ja useassa tapauksessa varsin synkkiä.

Ikäpommia rakentamassa ja tulevaisuutta nakertamassa, voiko politiikalla vaikuttaa?

Hyvinvointitalous tarvitsee hyvinvoivia ihmisiä, myös tulevaisuudessa. Onko heitä riittävästi pitämään yllä hyvinvointivaltiota? Onko yhteiskuntamme uuden, syvemmän kestävyysvajeen kuilulla kun ikääntyneiden osuus väestöstä kasvaa ja työikäisten osuus pienenee. Väestönkasvun hiipuessa kantokyky on koetuksella.