fi | sv | eng

Ihmisestä ja taloudesta

to 11. huhtikuuta 2013 10.00.00

Joskus on hyvä pysähtyä, usein emme vaan ymmärrä sitä ennen kuin pakon edessä.

Työstä tulee elämä ja elämästä työtä. Vaatimukset lisääntyy sen mukaan mihin itse kukin venyy. Suoritamme ja saamme aikaan tulosta. Mutta mikä on sen tuloksen hinta? Puhumme myös yksilön vastuusta omasta terveydestään, missä kulkee raja yksilön ja yhteisön vastuulle suoritusyhteiskunnassa? Kuka asettaa rajat vaatimuksille ja ihmisen omalle ahneudelle pärjätä kovassa kilpailussa? Lopultakin vastuu häilyy ja seinä tulee vastaan ennemmin tai myöhemmin. Kuten Markku Lehto (Vastine rahalle, sivu 57) toteaa: on monta hyvää, jotka kilpailevat keskenään yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan tasoilla.

Olemmeko hukanneet lopullisesti hyvän elämän ideaalin vai onko siihen vielä paluuta, kun riittävän moni havahtuu? Muutosta vaativat signaalit ovat vahvistuneet koko ajan, taloustieteet ovat saaneet kriittisen arvioijajoukon kasvamaan, ympäristöarvot ovat vahvistuneet osana ekologisten tuhojen lisääntymistä, yritysmaailmassa on lähdetty miettimään mitä on uuskasvu, jossa tuottavuutta tarkastellaan uudella tavalla. Yksilötasollakin on näkyvissä muutospaineita.

Puhutaan myös vahvemmin taloustieteiden etääntymisestä niiden eettisestä ja moraalisesta perustastaan, jonka perimmäinen tarkoitus on ollut hyvä elämä.

Taloustietieteilijä Keynesin mukaan vaurauden tasainen jakautuminen on keskeisiä hyvän elämän edellytyksiä, tulevaisuustutkija Pentti Malaskan mukaan taloustieteiden perusarvo pitäisi olla solidaarisuus. Taloustieteet ovat Markku Wileniuksen mukaan karanneet niiden alkuperäisestä tarkoituksestaan.

Mutta muutospyrkimyksiäkin on, esimerkiksi taloustieteilijä Robin Hahnel esittelee teoksissaan radikaalia osallisuustaloutta, joka pyrkisi yhdenmukaistamaan ihmisten mahdollisuuksia. Myös politiikassa on alettu miettiä ajatusta investoinneista, esimerkkinä vastikään julkistettu selvitystyö hyvinvointitalouden investoinneista: Enemmän ongelmien ehkäisyä ja vähemmän korjailua. Luultavasti olemme matkalla heikoista signaaleista kohti vahvaa uudenlaista ajattelua. Asiat muuttuvat, usein hitaasti mutta ehkä olemme menossa oikeaan suuntaan. Kohti hyvinvointia, jossa talous toimittaa vain sille kuuluvaa roolia yhteiskunnassa?

Lisätietoa

Enemmän ongelmien ehkäisyä, vähemmän korjailua? VM Julkaisuja 11/2013.

Selvityksessä arvioidaan missä määrin on perusteita nähdä perheiden ja lasten tukeminen investointina.

Kommentointi

Otsikko:
Kommentti:
Nimi:
 

(Ei otsikkoa)

Samoja teemoja toi esille myös Aila-Leena Matthies Valtakunnallisilla kohtaamispaikkapäivillä Jyväskylässä, ennen kaikkea liittyen talouteen ja siihen, miten talouskasvun hedelmät eivät enää jakaudukaan tasaisesti eikä pyrkimyksenä ole talouskasvun avulla jakaa kaikille hyvää.

- pe 12. huhtikuuta 2013 19.00.48

(Ei otsikkoa)

Myös Himasen selvityksessä lähdetään liikkeelle hyvän elämän ideaalista, joten ajatus ei ole päätöksentekijöillekään vieras.

- ma 15. huhtikuuta 2013 11.59.03

Hyvinvointitalous

Hyvinvointitalouden teesit:

Hyvinvointitalous rakennetaan investoimalla hyvinvointiin.

Hyvinvoinnin mittaaminen tekee hyvinvointi-investointien tulokset näkyviksi.

Hyvinvointitaloudessa hyvinvoinnin ja talouden suhde kirkastuu.


 SOSTEblogissa:

Kunta-järjestö -yhteistyön kehittämisellä kohti tulevaisuuden hyvinvointikuntaa

Talouden ja hyvinvointitalouden vuosi 2017

Monien mielestä vuoden 2016 päättyminen oli pelkästään hyvä asia. Erilaiset yhteiskunnalliset kehityskulut meillä ja muualla olivat yllättäviä ja useassa tapauksessa varsin synkkiä.

Ikäpommia rakentamassa ja tulevaisuutta nakertamassa, voiko politiikalla vaikuttaa?

Hyvinvointitalous tarvitsee hyvinvoivia ihmisiä, myös tulevaisuudessa. Onko heitä riittävästi pitämään yllä hyvinvointivaltiota? Onko yhteiskuntamme uuden, syvemmän kestävyysvajeen kuilulla kun ikääntyneiden osuus väestöstä kasvaa ja työikäisten osuus pienenee. Väestönkasvun hiipuessa kantokyky on koetuksella.