Verkostotyön käsikirja

Verkostot linkittävät erilaisia ihmisiä ja organisaatioita työskentelemään yhdessä. Verkostoissa eivät kuitenkaan päde hierarkiset komentoketjut eikä markkinoille tyypillinen sopimuksellisuus. Miten siis luotsata verkostoa kohti yhteistä tavoitetta? Miten saadaan parvi lentämään samaan suuntaan?

Verkostyön minikäsikirja antaa pikajohdatuksen ja käytännön vinkkejä verkoston käynnistämiseen ja vetämiseen. Käsikirja on syntynyt yhteistyössä SOSTEn asiantuntijoiden kanssa.

Ota yhteyttä, jos haluat lisätietoa!

Verkoston käynnistäminen

Verkosto on monipuolinen, mutta myös vaativa työkalu. Siksi verkoston perustamista kannattaa valmistella huolellisesti. Verkoston rakentaminen ja verkostoituminen vie paljon aikaa sekä verkoston vetäjiltä että osallistujilta.
Viisi kysymystä verkostoa perustavalle:

  • Ketkä ovat verkoston potentiaalisia jäseniä?
  • Mikä on verkoston toimintaympäristö?
  • Mikä on verkoston ydinosaaminen?
  • Mitkä ovat verkoston mahdollisuudet ja riskit?
  • Miten verkostoa käytännössä ylläpidetään?

Alkukartoituksen jälkeen verkoston tehtävä ja tarkoitus kannattaa määritellä yhdessä verkoston jäsenten kanssa. Samalla voidaan sopia muista yhteisistä pelisäännöistä.

Verkoston vetäjä

Verkoston vetäjä on mahdollistaja, yhteen saattaja ja toiminnan veturi, joka pitää langat käsissään. Verkoston vetäjä ruokkii verkostoa matkan varrella ja pitää yhteistä innostusta yllä. Verkostoa ei voi eikä pidä yrittää täysin hallita. On tärkeää, että verkoston ilmapiiri on niin avoin, että osallistujilla on rohkeutta esittää myös keskeneräisiä ajatuksia
Verkoston vetäjän viisi tärkeintä tehtävää:

  • yhteisen agendan luominen
  • verkoston tarpeiden tunnistaminen
  • verkoston jäsenten välisen vuorovaikutuksen ja tiedonsiirron edistäminen
  • toimijoiden sitouttaminen ja toimintakulttuurin luominen
  • verkoston seuranta ja kehittäminen

Verkoston jäsenet

Verkoston keskeiset rakennuspalikat ovat

  • jäsenten keskinäinen luottamus
  • jäsenten keskinäinen vastavuoroisuus ja tiedonvaihto

Alussa verkoston toimijat eivät välttämättä luota vielä toisiinsa eivätkä ole valmiita panostamaan itse verkoston toimintaa, vaan tulevat lähinnä kuuntelemaan muita. Kun verkostossa tehdään aktiivista yhteistyötä ja yhteiskehittämistä, olisi tärkeää saada kaikki mukaan osallistumaan. Verkosto ei ole luento tai ilmainen koulutustapahtuma.

Tiedon siirto on tehokkainta verkostoissa, joissa jäsenet ovat tunteneet toisensa jo pitkään ja ovat muutenkin yhtenäinen joukko. Yhtenäinen verkosto tuottaa kuitenkin päällekkäistä tietoa ja toistoa eikä synnytä välttämättä uusia näkökulmia.

Heterogeeninen osallistujajoukko tuo verkostoon rikkautta, kunhan löydetään yhteinen nimittäjä, jonka eteen tehdään työtä. Monipuoliset ja epäyhtenäiset verkostot synnyttävät verkostolle enemmän tietoa ja resursseja, mutta altistavat verkoston myös ristiriidoille ja liittoutumille. Verkostoon osallistuvilla voi olla keskenään jopa joissain asioissa kilpailuasetelma, mikä on huomioitava toiminnassa.

Jos verkoston avulla halutaan muuttaa jotain toimintaa, pitäisi verkostossa olla sellaisia henkilöitä, joilla on valta toiminnan muuttamiseen.

Innostaminen ja sitouttaminen

Verkoston tulokset syntyvät jäsenten yhteistoiminnasta ja yhteisestä innostuksesta. Siksi on tärkeää huolehtia siitä, että jäsenet kokevat verkoston omakseen.

Innostamisen 10 käskyä verkoston vetäjälle

  • Tunnista ihmisten erilaiset motivaatiot ja piilevät kyvyt
  • Luo yhteisyyden tunnetta, jossa jokainen tuntee olevansa osallinen, "tämä on meidän juttu"
  • Tee toiminta mahdollisimman läpinäkyväksi
  • Luo vertaisuuden ilmapiiri, jossa jokainen voi kokea olevansa asiantuntija
  • Roolita erilaisia paikkoja eri ihmisille ja varmista, että kaikilla on oma paikka
  • Tee näkyväksi toiminnan tuloksia ja sitä, että toiminta todella johtaa johonkin
  • Palkitse verkoston jäseniä yhteisistä saavutuksista
  • Pyri tuomaan verkoston toiminnalla konkreettista hyötyä jäsenten omaan arkeen
  • Ylläpidä keskustelua, perustele tehdyt valinnat
  • Varmista, että ryhmän ja tiimin etu on ensin, ei yksilön

Vinkkejä verkostotapaamisen järjestämiseen

Joskus verkostoksi riittää pelkkä sähköpostilista, jonka kautta saa tietoa. Suurin osa verkostoista järjestää kuitenkin yhteisiä tapaamisia. Tapaamiset muodostuvat helposti perinteisiksi kokouksiksi. Vaihtelua saa muuttamalla verkostotapaamisten rakennetta.

Verkostotapaaminen voi olla esimerkiksi:

  1. työpajatyyppinen työskentelevä kokous
  2. klinikkatyyppinen johonkin kysymykseen tai teemaan keskittyvä kokous
  3. lukupiirikokous, jossa käsitellään yhteisesti sovittua kirjaa
  4. perinteinen alustukseen perustuva kokous
  5. tutustumiskäynti jonkun verkoston jäsenen luona tai jossain muussa paikassa

Verkostoa voi virkistää lisäämällä perinteiseen tapaamiseen jonkin uudenlaisen osallistavan menetelmän. Samalla verkoston jäsenet oppivat uusia menetelmiä, ja voivat soveltaa niitä omassa työssään. Verkostotapaamisten rutiinia voi myös rikkoa tuomalla verkostoon vierailijoita aivan eri viiteryhmästä tai käydä vierailuilla eri toimialoilla.

Jos rutinoitunut puhuminen ottaa vallan verkostossa, verkostoa voi haastaa uusiin näkökulmiin toiminnallisilla, sanattomilla harjoituksilla, esimerkiksi tekemällä jotain konkreettista yhdessä. Uusista menetelmistä ja kokeiluista kannattaa kerätä välitön, nimetön palaute vaikkapa paperilapuilla. Oma kokemus onnistumisesta tai epäonnistumisesta ei ole välttämättä oikea.

Dokumentointi

Verkoston toiminnan dokumentointitapa riippuu verkoston luonteesta. Jonkinlainen yhteenveto helpottaa asioiden eteenpäin viemistä ja toimii yhteisenä muistina siitä, mitä on sovittu.

Kolme vinkkiä verkoston dokumentointiin:

  • Kirjaa muistio suoraan kokouksessa, jolloin se on heti kaikkien nähtävissä eikä vaadi työtä jälkikäteen.
  • Kirjaa erillisen muistion sijasta lyhyt yhteenveto tapaamisesta. Yhteenveto voi olla Tästä sovimme –lista tai To do –lista vastuutuksineen.
  • Riittävä dokumentointi voi olla myös osallistujalista ja mahdolliset Power Point –esitykset tai muu tapaamisen materiaali.

Verkoston arviointi

Verkoston arvioinnin lähtökohta on selkeästi määritellyt verkoston tehtävät ja tavoitteet. Mitä paremmin itse toiminta on suunniteltu, sen selkeämpää on myös arvioinnin suunnittelu ja tekeminen. Verkoston onnistumisen ratkaisee se, kykeneekö verkosto tuottamaan ratkaisun verkoston alkuperäiseen haasteeseen.

Verkostoissa olisi hyvä säännöllisesti seurata ja arvioida yhdessä verkoston jäsenten kanssa:

  • ollaanko menossa tavoiteltuun suuntaan
  • onko verkosto aikaansaanut jotain muutoksia tai vaikutuksia
  • onko verkostolle  edelleen tarvetta

Verkostoa voi arvioida  eri toimijoiden näkökulmasta: mitä verkosto on tuottanut yksittäiselle verkoston jäsenelle, miten verkostomainen työskentely, verkostoituminen, on onnistunut ja mitä verkoston taustalla olevat organisaatiot ovat saaneet verkostosta.

Tutustu yhteistyön ja verkostojen arvioinnin työkaluihin täällä

Linkkejä lisätiedon lähteille

Ajankohtaista tietoa verkostoista ja verkostojohtamisesta

Lisätietoa fasilitoinnista ja osallistavista menetelmistä

Katso myös



Ota yhteyttä

Riitta Kittilä

erityisasiantuntija

050 308 6868

riitta.kittila(a)soste.fi

järjestöverkostojen kehittäminen ja koordinaatio

Erica Mäkipää

erityisasiantuntija

050 544 5771

erica.makipaa(a)soste.fi

alueverkostojen koordinointi

Tuula Peltoniemi

erityisasiantuntija

050 540 0655

tuula.peltoniemi(a)soste.fi

alueverkostojen koordinointi


SOSTEblogissa

Jos verkosto on vastaus, mikä oli kysymys?

Lue lisää


Tapahtumat

Seminaarit ja tapahtumat ovat hyviä verkostoitumisen paikkoja.

Lue lisää


SOSTEkirjeessä myös paljon ajankohtaista tietoa kohtaamisen mahdollisuuksista.

Lue lisää