fi | sv | eng

Arvopohja ja pitkät perinteet järjestöjen palveluiden erityispiirre

19.12.2016, 14:01

”Aatteellinen arvopohja, yleishyödyllisyys, pitkät perinteet ja syvä ymmärrys asiakkaiden tilanteesta”.  

Näillä sanoilla arvioi yksi tuoreen Järjestöbarometri 2016:n kyselyn vastaajista järjestöjen tuottamien palvelujen vahvuuksia ja kilpailuetuja – sitä, mitä järjestöjen palvelut pystyvät tekemään paremmin tai enemmän kuin julkisen sektorin tai yritysten palvelut.

Palvelu on moniulotteinen käsite

Mutta mistä oikeastaan puhumme viitatessamme järjestöjen palveluntuotantoon ja järjestöjen tuottamiin palveluihin? Sosiaali- ja terveysjärjestöt tuottavat nimensä mukaisesti erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluja. Niiden tuottamistavat vaihtelevat niin, että osassa palveluista tuottaja on suoraan järjestö itse ja osassa sen rinnakkaisorganisaatio, yleisimmin osakeyhtiö.

Alan järjestöillä ja niiden rinnakkaisorganisaatioilla on kuitenkin paljon muutakin kuin suoranaista sote-palveluntuotantoa, esimerkiksi kustannus- ja julkaisutoimintaa sekä tukku- ja vähittäiskauppaa. Niitä harjoitetaan joko suoraan järjestön toiminnan tarkoituksen toteuttamiseksi tai sitä tukemaan, muun muassa varainhankintamielessä.

Palvelu-termiä käytetään usein varsin löyhästi myös viittaamaan järjestöjen maksutta antamaan tukeen, neuvontaan sekä järjestölähtöiseen auttamistoimintaan – esimerkiksi puhelimitse ja verkon kautta annettuun apuun. Toisaalta myös kaikki tämä järjestölähtöinen auttaminen on järjestöistä tietoa, tukea ja apua saavien ihmisten näkökulmasta todellista ja ensiarvoisen tärkeää palvelua.

Järjestöjen palvelutuotannosta puhuttaessa on kuitenkin selvintä rajautua myytäviin maksullisiin palveluihin ja sosiaali- ja terveysjärjestöjen palvelujen erityisyyttä pohdittaessa juuri sote-palveluihin. Tähän rajaukseen päädyttiin myös SOSTEn elokuussa 2016 julkaisemassa selvityksessä järjestöjen tuottamista palveluista. Sen mukaan sosiaali- ja terveyspalveluja tuottavia järjestöjä on Suomessa lähes tuhat ja niissä työskentelee lähes 40 000 ihmistä.

Yhdistelmä tieteellistä tietoa ja kokemustietoa

Tekstin alun sitaatissa kiteytyvät hyvin yleisimmät järjestöjen palveluihin liitetyt erityispiirteet: arvopohja, yleishyödyllisyys, perinteet ja asiakaskunnan tuntemus. Järjestöt ovat perinteisesti ryhtyneet tuottamaan ja kehittämään palveluja toimintansa kannalta keskeisille ihmisryhmille paikatakseen vallitsevia palveluvajeita ja -puutteita.  Jäsenistönsä edunvalvojina jäsenten tarpeet tuntien järjestöillä on ollut tähän hyvät edellytykset.

Järjestöihin on vuosien ja vuosikymmenten kuluessa kerääntynyt yhdistelmä tieteellistä tietoa, ammatillista tietoa sekä kokemus- ja vertaistietoa, johon palvelut ja niiden kehittäminen pohjaavat. Palvelujen rinnalla on kyetty tarjoamaan myös muuta järjestölähtöistä apua ja tukea, esimerkiksi vertaistoimintaa.

Voittoa tavoittelemattomina toimijoina järjestöt ovat pystyneet tarjoamaan palveluja myös pienille erityisryhmille, joiden palveleminen ei ole vähäisten tuotto- ja volyymiodotusten puolesta houkuttelevaa voittoa tavoitteleville yrityksille. Jos järjestöjen palveluista saadaan tuottoja, ne ohjataan palvelujen ja muun järjestötoiminnan kehittämiseen eikä osakkeenomistajille. Myös tämä on yksi järjestöjen palvelujen erityispiirre ja vahvuus.

Liiketoiminta- ja markkinointiosaamista puuttuu

Vahvuuksien lisäksi järjestöjen palvelutuotannossa on myös joitakin tunnistettuja ja tunnustettuja haavoittuvuuksia. Järjestöbarometrin 2016 kyselyssä järjestöjä pyydettiin arvioimaan sitä, mitä ovat niiden palvelutuotannon heikkoudet. Järjestöjen suhteellisen lyhyt historia markkinaehtoisten palvelujen tuottajina näkyy siinä, että vastaajat tunnistavat edelleen riittämättömän liiketoiminta-, markkinointi- ja kilpailuttamisosaamisen heikkoudekseen. Erityisesti kilpailuttaminen ja sen seuraukset ovat ajaneet järjestöjen palveluja ahtaalle. Kuten Riitta Särkelä tuoreessa väitöskirjassaan toteaa, Suomi on vienyt sosiaali- ja terveyspalvelujen kilpailuttamisen pisimmälle Euroopassa ja tämä on heikentänyt sosiaali- ja terveysalan järjestöjen asemaa.

Talousmielessä järjestöjen heikkouksia on myös kyvyttömyys kestää taloudellisesti heikkoja toimintavuosia, koska voittoa tavoittelemattomina yhteisöinä niillä ei ole puskureita tappioiden kattamiseksi. Lisäksi pienille erityisryhmille on kallista tuottaa palveluita, mikä lisää erikoistumisen taloudellista riskiä. Järjestöt arvioivat yhdeksi heikkoudekseen myös sen, että ne tekevät liian vähän palvelujensa erityisyyden ja laadun tekemiseksi näkyväksi.

Erityisyys ja ihmislähtöisyys esiin

Yritysten rooli sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajina on vahvistunut viime vuosikymmeninä. Yksityisten sosiaali- ja terveyspalveluiden kasvu on ollut voimakasta ja se selittyy pitkälti yritysmuotoisten palvelujen lisääntymisellä ja laajenemisella uusilla palvelualueilla. Erimerkiksi yritystaustaisten kotipalvelujen tuottajien määrä on kasvanut neljän viime vuoden aikana noin neljällä tuhannella.

Sote-uudistus koetaan järjestöissä toisaalta uhkana mutta myös mahdollisuutena. Uudistuvassa toimintaympäristössä menestyäkseen järjestöjen on kyettävä tuomaan näkyvämmin esiin palvelujensa erityisyys ja ihmislähtöisyys.

Kyse on pitkälti siitä, miten järjestöt selviävät kilpailussa yritysten kanssa ja miten niiden palvelujen erityispiirteet ja vahvuudet osataan tuoda esiin ja kuinka palveluiden ostajat saadaan ottamaan ne huomioon. Järjestöille on rohkaisevaa, että hankintalain uudistus sisältää myönteisiä merkkejä: muun muassa palvelujen laatu ja pienten palveluntuottajien huomioiminen tulevat aiempaa korostuneemmin mahdolliseksi palveluja kilpailutettaessa.

Myös asiakkaiden valinnanvapauden lisääntyminen tarjoaa järjestöille uusia mahdollisuuksia: ainakin osa ihmisistä valitsee eri vaihtoehdoista mieluiten sen, joka tuottaa heidän tarvitsemansa palvelun arvo- ja ihmislähtöisesti vailla voitontavoittelua.

Juha Peltosalmi
erikoistutkija, SOSTE