fi | sv | eng

Estääkö kehittämistyön rahoitusmalli todelliset innovaatiot?

06.02.2018, 10:00

Nopeasti muuttuva maailma haastaa järjestöt reagoimaan nopeasti yhteiskunnan signaaleihin. Se haastaa järjestöt kehittämään toimintojaan aktiivisesti ja kuuntelemaan asiakkaitaan herkällä korvalla.

Nykyään kun järjestö havaitsee kehittämiskohteen, kestää kuitenkin kuukausia, ellei vuosia, ennen kuin se pääsee aloittamaan kehittämistoiminnan. Tällä hetkellä järjestöjen kehittämistoiminta nojaa rahoitusrakenteisiin, jotka ohjaavat jähmeään ja hitaasti reagoivaan tekemisen malliin.

Lisäksi nykyään hankkeen hakuvaiheessa joudutaan käyttämään paljon aikaa kehittämistoiminnan suunnitteluun ja määrittelemään hankkeen tuotoksia, joiden tulisi vastata tässä ajassa havaittuihin ongelmiin useiden vuosien päästä.

Vesiputousmallista ketterään kehittämiseen

Hankepohjaista kehittämistä kuvaa ohjelmistokehityksessä käytetty käsite vesiputousmalli. Siinä hanketta ohjataan niin, että kehityksen vaiheet seuraavat toisiaan lineaarisesti. Suunnittelua seuraa toteutus ja toteutusta arviointi. Lopuksi raportoidaan. Pitkällinen suunnittelu ja käytännön toteutus vasta sitten, kun idea on täysin valmis, saattaa johtaa siihen, että alkuperäinen tarve on jo ehtinyt muuttua. Lisäksi toteutuksessa saatetaan huomata asioita, joita ei osattu ennakoida suunnitteluvaiheessa. Toteutusvaiheessa korjaavat toimenpiteet voivat olla vaikeita ja tulla kalliiksi tai hankeaika voi olla lopussa.

Kehittämistoiminnan tulisi olla tämän hetken tarpeista kumpuavaa ja ratkaisuja tulisi päästä kehittämään ja kokeilemaan nopeasti, välillä jopa epäonnistuen.

Mallia voisi ottaa palvelumuotoilusta sekä ohjelmistokehityksessä käytetystä ketterän kehityksen mallista, joka on yleistynyt markkinoiden nopean muutoksen myötä. Ketterässä kehityksessä ensisijainen päämäärä on toimiva lopputulos. Määrittelyn sijaan keskitytään toteuttamiseen. Työtä tehdään aktiivisessa vuorovaikutuksessa eri sidosryhmien kanssa ja käsillä olevasta ideasta tehdään testiversio mahdollisimman nopeasti. Sitä myös pyritään testaamaan käytännössä koko kehitysprosessin ajan. Tämä mahdollistaa jatkuvan iteroinnin eli ideaa voidaan koko ajan parantaa ja kehittää eteenpäin.

Tuotosten sijaan kuvattaisiin haluttuja vaikutuksia

Nyt hanketta haettaessa vaaditaan kuvausta hankkeen tuotoksista, eli niistä toiminnoista, joilla tavoiteltaviin vaikutuksiin päästään. Kun tuloksia joudutaan määrittelemään etukäteen, ongelmana on, että ne syntyvät usein järjestön nykyisestä toiminnasta ja olemassa olevasta kokemuspohjasta.

Jos toimintaa halutaan kehittää ketterästi kokeillen ja asiakkaita osallistaen, tulisi hankesuunnitelmassa keskittyä vain ratkaistavan ongelman määrittelyyn, hankkeessa käytettäviin menetelmiin ja haluttuihin vaikutuksiin. Se, millaisella toiminnalla vaikutuksia saadaan, pitäisi jättää hankkeen aikana tapahtuvaksi kehittämiseksi.

Yksinkertaistettuna ehdotukseni tarkoittaisi sitä, että esimerkiksi maahanmuuttajien kotoutumista edistävä hanke ei hakuvaiheessa määrittelisi, että hankkeessa kehitetään kielikerhoja. Vaan järjestö hakisi rahoitusta maahanmuuttajien kokemien kotoutumishaasteiden ratkaisuun ja kuvaisi, miten se aikoo yhdessä maahanmuuttajien kanssa löytää kotouttamista tukevia tapoja. Näin voisi syntyä jotain aivan uutta.

Ketterä kehittäminen ei tarkoita sitä, että pohjatyötä ei tehdä hankkeen suunnitteluvaiheessa hyvin. Hanketta suunniteltaessa pitää ennen kaikkea ymmärtää kohderyhmän todelliset tarpeet ja sitä kautta määritellä halutut vaikutukset. Myös nykytila tulee analysoida tarkasti. On tärkeää selvittää, mitä kaikkea on jo tehty, tutkittu ja kokeiltu.

Nykyinen hankerahoitus ohjaa vahvasti keksimään jotain uutta ja omaa. Aina ei kuitenkaan tarvittaisi uusia palveluinnovaatiota vaan voitaisiin soveltaa innovatiivisesti jo keksittyä. Siksi pitäisi vaalia kokeilukulttuuria ja antaa tilaa myös epäonnistumisille eli oppimiselle. Kynnys raportoida epäonnistumisista saattaa kuitenkin olla suuri, koska halutaan varmistaa jatkorahoitus.

Hankkeiden rahoittamisesta kehittämisen rahoittamiseen

Uskon, että järjestöjen kehittämistyö voisi olla ketterämpää ja nopeammin ajan haasteisiin reagoivaa, jos rahoitushaun pääosassa olisi asiakkaiden tarpeista nouseva, selkeästi määritelty ongelma sekä halutut vaikutukset asiakkaisiin eli kohderyhmään. Vaikutuksille määriteltäisiin selkeät mittarit, jolloin olisi mahdollista seurata hankkeen etenemistä oikeaan suuntaan.  Näillä huolellisilla määrityksillä hanke saisi lähtölaukauksen nykyistä nopeammalla prosessilla ja voisi lähteä kehittämään ratkaisuja avoimin mielin ja käyttäjiä kuunnellen.

Hankkeen seuranta voisi sen sijaan olla nykyistä säännöllisempää, jolloin konkreettisten kokeilujen pohjalta voitaisiin seurata hankkeen vaikutuksia kohderyhmään ja muokata hanketta. Tämä innostaisi myös hankkeita toteuttavia järjestöjä kehittämään toimintojaan entistä asiakaskeskeisemmin ja tekemään vaikutusten seuraamisesta koko toimintaa ohjaavan käytännön.

Anna-Maija Ohlsson
hankesuunnnittelija, Järjestö 2.0 -digihanke: Digitaalinen sosiaalityö lasten ja nuorten tukena
Pelastakaa Lapset ry


Bloggaus avaa Innokylä-blogisarjan. Innokylä parantaa ihmisten hyvinvointia ja palveluja edistämällä yhteiskehittämistä ja hyvien toimintatapojen leviämistä.

Kommentointi

Otsikko:
Nimi:
Kommentti: