fi | sv | eng

Hankintalakiuudistus etenee

01.09.2015, 13:53

Työ- ja elinkeinoministeriössä työstetään parhaillaan hallituksen esitystä uudeksi hankintalaiksi. Se pyritään viemään eduskuntaan ennen vuoden loppua. Laki on määrä saattaa voimaan ensi huhtikuun puoliväliin mennessä. SOSTEn lausunnossa hankintalain kokonaisuudistuksen valmisteluryhmän mietinnöstä korostetaan muun muassa omien säännösten tarvetta sosiaali- ja terveyspalveluille.

Kesällä lausunnolla ollut työryhmämietintö herätti laajaa kiinnostusta ja siitä annettiin yli 230 lausuntoa. On otaksuttavissa, että myös jatkovalmistelussa – eduskuntaa myöten – keskiöön nousevat asiat, joista ei työryhmävaiheessa päästy yksimielisyyteen, erityisesti kynnysarvot, sidosyksikköjen ulosmyyntioikeus ja palvelujen laatua koskevat kysymykset. Lopullinen ratkaisu näistä jää poliittisen päätöksenteon varaan.

Julkista tukea saavat sote-järjestöt joutuvat jatkuvasti pohtimaan sitä, milloin ne katsotaan hankintayksiköiksi, koska EU:n hankintadirektiivit ja niiden mukaisesti kirjoitettu Suomen hankintalain pykälä ovat tulkinnanvaraisia. Pykälän tulkinta yhdessä alhaisten kynnysarvojen kanssa on johtanut siihen, että järjestöjen kilpailutusvelvoitteet ovat muodostuneet kohtuuttomiksi.

Kynnysarvojen korottaminen myönteistä

Lakimietinnössä esitetään kansallisten kynnysarvojen korottamista. Tämä on myönteistä, mutta SOSTE katsoo, että erillisiä, direktiiviä alempia kansallisia kynnysarvoja ja sääntelyä ei ylipäätään tarvita. Suomessa ei ole syytä mennä EU:n vaatimuksia pidemmälle.

Niin EU:n tasolla kuin kansallisestikin on selvitetty, etteivät kilpailutuksen kustannukset ole pienemmissä hankinnoissa kohtuullisessa suhteessa niillä saavutettaviin hyötyihin. Hallitusohjelman linjauksen mukaisesti hankintadirektiivejä täytäntöön pantaessa tuleekin pidättäytyä kansallisesta lisäsääntelystä.

HILMA-tietokannan suuntaa antavan arvion mukaan sote-hankintojen arvosta vain noin yksi prosentti jäisi hankintalain ulkopuolelle, jos kynnysarvo olisi direktiivin mukainen 750 000 euroa. Kappalemääräisesti ulkopuolelle jäisi vajaa puolet.

Talouden säästöpaineissa yhden prosentin kattaviin prosesseihin käytettävät resurssit voitaisiin valjastaa parempaan käyttöön. Samalla annettaisiin hankintayksiköille nykyistä paremmat mahdollisuudet ottaa huomioon asiakkaiden yksilölliset tarpeet ja paikallisten pienyritysten tarjonta.

Sosiaali- ja terveyspalveluille omat säännökset

SOSTE pitää erittäin tärkeänä, että hankintalakiin sisällytetään omat säännökset sosiaali- ja terveyspalveluille. Lakimietinnössä on pyritty huomioimaan niiden erityispiirteet ja poikkeuksellinen merkitys asiakkaille sekä joustavoittamaan menettelyjä.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden kilpailutuksissa laatu on liian usein häviäjänä. Hankinnan tavoitteena tulee aina olla paras hinta-laatusuhde, joka on myös mahdollista säätää ainoaksi valintaperusteeksi niin, ettei pelkällä hinnalla kilpailuttaminen ole mahdollista. Tämän tulisi olla ensisijainen valinta.

Jos pelkällä hinnalla kilpailuttamisen mahdollisuus säilytetään, kuten mietinnössä ehdotetaan, siihen tulee ehdottomasti liittää velvoite kuvata se, miten laatu on kyseisessä hankinnassa muutoin varmistettu.

Paras keino määrittää laatu on asiakkaiden kuuleminen jo suunnitteluvaiheessa. Lakimietinnössä tuodaan esiin, tavoitepykälän muotoon kirjattuna, myös lukuisia muita sote-palveluhankintoja tehtäessä huomioon otettavia seikkoja, joilla tähdätään siihen, että laatutekijät huomioidaan nykyistä paremmin.

Esimerkiksi palvelujen jatkuvuuden merkitys tuodaan mietinnössä esiin. Lakiin tai ainakin sen perusteluihin tulee kuitenkin kirjata selvemmin, että toistaiseksi voimassa olevien sopimusten tekeminen on sallittua.

Asiakkaan oikeudet turvattava

Erilaisia näkemyksiä vallitsee siitä, missä määrin asiakkaiden oikeuksiin liittyviä velvoitteita ja oikeussuojakeinoja voidaan kirjata sellaiseen menettelytapalakiin kuin hankintalaki. Lakimietinnössä asia on ratkaistu painottamalla hankintayksikköjen velvollisuutta noudattaa alan substanssilainsäädäntöä. Pulmaksi jää eri lakien oikeussuojakeinojen yhteensovittaminen asiakkaan kannalta tehokkaasti.

SOSTE esittää, että sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttäjille tai alan järjestöille annetaan itsenäinen valitusoikeus markkinaoikeuteen ainakin silloin, kun substanssilainsäädäntöä noudattamatta tehty hankinta johtaisi asiakkaalle kohtuuttomaan lopputulokseen.

Sidosyksikkösuhde EU-direktiivin mukaiseksi

Kysymys sidosyksikkösuhteesta käsittelee sitä, minkä verran hankintayksikön määräysvallassa oleva yksikkö voi toimia markkinoilla ilman, että se johtaa keskinäisiin kilpailutusvelvoitteisiin. Sidosyksikkönä voi olla esimerkiksi valtion tai kunnan omistama yhtiö. Sidosyksikkösuhde voi tulla sovellettavaksi myös järjestöihin ja niiden määräysvallassa oleviin yksikköihin silloin, kun kyseinen järjestö katsotaan hankintayksiköksi.

Sidosyksikkösuhteesta on selkeintä säätää määrittämällä konkreettinen ulosmyynnin prosenttiosuuden taso. Direktiiveissä on painotettu sen tärkeyttä, että viranomaiset voivat suorittaa tehtävänsä mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti myös yhdessä toisten viranomaisten kanssa.

Direktiiveissä on sallittu ulosmyynti 20 prosenttiin asti. SOSTE katsoo, että Suomessa ei ole mitään syytä mennä EU:ta pidemmälle hankintayksikköjen toimintavapauden rajoittamisessa, vaan raja tulee asettaa siihen, mihin direktiivi velvoittaa eli 20 prosenttiin.

Järjestöjen hallinnollisia rasitteita kevennettävä

Lakimietintöön sisältyvä julkisoikeudellisen laitoksen määritelmä on säilytetty muuttumattomana ja se vastaa direktiivin määritelmää. Säädöksen taustalla oleva EU:n tuomioistuimen oikeuskäytäntö koostuu tapauksista, jotka eivät ole suoraan verrannollisia tyypillisiin suomalaisiin kansalaisjärjestöihin. Tästä huolimatta säädöksen sisällön tulkinta on johtanut siihen, että erityisesti julkista tukea saavat sosiaali- ja terveysalan yhdistykset ja säätiöt katsotaan yhä useammin julkisoikeudellisiksi laitoksiksi. Tämä tulkinta on syytä kyseenalaistaa.

Hankintalain säätämisen yhteydessä tulee selvittää järjestöjen asemaa yleishyödyllisinä toimijoina ja tarvittaessa keventää niiden hallinnollisia rasitteita erityissäädöksin.

Kirsi Väätämöinen

Kirjoittaja oli SOSTEn edustajana TEM:n Hankintalain kokonaisuudistuksen valmisteluryhmässä.

SOSTEn keskeiset suositukset

  • Kynnysarvot nostetaan EU-tasolle, etenkin sosiaali- ja terveyspalveluissa. Erillistä kansallista sääntelyä ei tarvita.
  • Sosiaali- ja terveyspalveluista tulee lakiin oma lukunsa.
  • Paras hinta-laatusuhde voidaan ottaa sosiaali- ja terveyspalvelussa ainoaksi valintaperusteeksi tai vähintäänkin säädetään velvollisuudesta kuvata konkreettisesti, miten laatu on hankinnassa muutoin huomioitu.
  • Sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakkaiden oikeussuojaa parannetaan ja selkiytetään. Asiakkaille tai alan järjestöille saadaan itsenäinen valitusoikeus markkinaoikeuteen, jos hankinnassa ei noudateta substanssilainsäädännön velvoitteita ja hankinta johtaisi asiakkaalle kohtuuttomaan tulokseen.
  • Sidosyksikkösuhdetta koskien otetaan käyttöön direktiivin mukainen 20 prosentin ulosmyyntiraja.
  • Järjestöjen tilannetta hankintayksikköinä selvitetään ja niiden hallinnollisia velvoitteita kevennetään.