fi | sv | eng

Hyvää Eurooppa-päivää!

09.05.2016, 15:00

Turvapaikanhakijat ja eurooppalainen köyhyys olivat aiheena SOSTEn, EAPN-Fin:n ja Euroopan parlamentin Suomen-tiedotustoimiston Eurooppa-päivän seminaarissa. Ne ovat keskeinen osa eurooppalaista yhteistyötä.

Mistä puhumme, kun puhumme Euroopan unionista? Monelle EU on ensisijaisesti sisämarkkina-alue ja laajemmin pohdittuna myös jonkinlainen rauhanprojekti. Tähän pohdinta kuitenkin usein pysähtyy ja Euroopan unionin sosiaalinen ulottuvuus unohtuu. Helsingissä 9. toukokuuta pidetty seminaari nosti esiin unionin keskeisiä sosiaalisia kysmyksiä.

Köyhyys on ihmisoikeuskysymys

Tilaisuuden avasi Ihmisoikeusliiton tutkimuspäällikkö Maija Jäppinen katsauksella suomalaiseen köyhyyteen. Suomessa leikkauspolitiikka on johtamassa eriarvoisuuden kasvuun. Leikkausten vaikutukset kasautuvat erityisesti perusturvan varassa eläville ihmisille, jotka tarvitsevat runsaasti sosiaali- ja terveyspalveluja.

Euroopan unionin Eurooppa 2020 -strategia sisältää kunnianhimoisia tavoitteita köyhyyden vähentämiseksi. Suomi on sen osana sitoutunut vähentämään köyhyys- ja syrjäytymisriskin alla olevien ihmisten määrää 150 000:lla. Suomen reaalipolitiikka ja tehdyt päätökset vievät yhteiskuntaa kuitenkin toiseen suuntaan.

Maija Jäppinen korosti, että köyhyys ja perusturva eivät ole vain moraalisia ja valtiontaloudellisia kysymyksiä, vaan kyse on ihmisoikeuksien toteutumisesta.

Pakolaisten oikeudet ovat ihmisoikeuksia

Ihmisoikeusnäkökulmaa jatkoi sisäministeriön kansliapäällikkö Päivi Nerg turvapaikanhakijoita koskevassa puheenvuorossaan. Vuonna 2015 koko maailmassa oli 215 miljoonaa maahanmuuttajaa, joista pakolaisia oli 45,1 miljoonaa.

Pakolaiseksi lähtemisen taustalla ovat kriisit, konfliktit ja inhimillinen hätä. Pakolaisten oikeudet ovat ihmisoikeuksia. Nerg oli huolissaan laittomia ihmissalakuljetuksia järjestävästä koneistosta. Kun pakolaistilanne rauhoittuu, salakuljetuksia järjestävät rikolliset siirtyvät muuhun laittomaan toimintaan.

Suomessa jätettiin vuonna 2015 yhteensä 32 478 turvapaikkahakemusta. Turvapaikanhakijoiden saapumiseen vastattiin perustamalla eri puolille Suomea vastaanottokeskuksia kohtuuttoman kiireellisellä aikataululla. Kiire ei antanut riittävää mahdollisuutta tiedottaa paikallisille asukkaille turvapaikanhakijoista. Tämä edesauttoi konfliktien syntymistä.

Kokonaisuutena Suomi selvisi turvapaikanhakijoiden saapumisen ensimmäisestä vaiheesta hyvin. Paljon suurempi on kotouttaminen ja uusien suomalaisten integroimiseen yhteiskuntaan. Tämä haaste on edessä.

Kotouttaminen muuttaa koko yhteiskuntaa

Kotouttamista ja tulevaisuuden ratkaisuja käsiteltiin tilaisuuden loppukeskustelussa. Johtaja Marita Salo Suomen Punaisesta Rististä, Helsingin diakonissalaitoksen yhteistyöntekijä Suldaan Said Ahmed, kansanedustaja Nasima Razmyar sekä THL:n erikoistutkija Hannamaria Kuusio olivat tarvittavista toimista melko yksimielisiä. 

Enää oikea ratkaisu ei ole lokeroitu ja erillinen maahanmuuttajatyö, vaan kaiken toiminnan tulee olla aidosti avointa kaikille.

Kyse ei ole vain siitä, että Suomeen saapuvien ihmisten tulee muuttua, vaan tarvitaan koko yhteiskunnan muutosta. Impivaaralainen aika on ohi, ja aidossa kotouttamisessa kaikkien suomalaisten elämänasenne muuttuu.

Kotouttaminen on haaste myös kansalaisjärjestöille. Enää oikea ratkaisu ei ole lokeroitu ja erillinen maahanmuuttajatyö, vaan kaiken toiminnan tulee olla aidosti avointa kaikille. Iso kysymys on se, olemmeko me valmiita tähän.

Timo Lehtinen

Kommentointi

Otsikko:
Nimi:
Kommentti: