fi | sv | eng

Hyvinvointitalouden rahoitusrajoitteet ja itsekurituksen mysteeri

13.04.2015, 08:30

Toni Törrönen, työkokeilija, SOSTE

Hyvin usein suomalaisissa juhlapuheissa maalaillaan kuvaa hyvinvointipalveluiden pelastamisesta ja parantamisesta. Monesti silloin, kun hyvinvointi-investointeja ryhdytään valmistelemaan, niihin ei kuitenkaan tahdo löytyä rahoitusta. Investointien jäädessä tekemättä hyvinvointitalouden rakentaminen on erittäin vaikeaa.

Julkisten investointien rahoitusrajoite on tiukentunut Suomessa eurojäsenyyden myötä. Koska EKP:n mandaatti kieltää valtioiden suoran keskuspankkirahoituksen, ja eurojärjestelmän instituutiot on järjestetty ja sopimukset on laadittu niin, että valtioiden talouspolitiikalla on hyvin vähän liikkumavaraa, niitä uhkaa aito maksukyvyttömyys ja hyvinvointi-investointivaje. Yhteiseurooppalaista poliittista tahtoa ei asiantilan muuttamiseen ole havaittavissa. Valtioiden olisikin nyt otettava itse aktiivinen rooli rahoitusrajoitteidensa purkamisessa.

Rahoitusrajoitteita voidaan höllentää monin tavoin. Esimerkiksi tällä hetkellä ankarimmin tilanteesta kärsivälle Kreikalle on ehdotettu ratkaisuksi rinnakkaisvaluuttaa, jota voidaan nimittää myös täydennysvaluutaksi.

Raha ei ole koskaan niukka resurssi

Jokainen eurovaltio voisi halutessaan ottaa täydennysvaluutan euron rinnalle. Tätä täydennysvaluuttaa varten tarvitaan oma suljettu maksujärjestelmä. Valuutan arvo olisi kiinteä, yhden suhde yhteen euron kanssa, mutta se ei olisi vaihdettavissa euroiksi eikä mihinkään muuhunkaan valuuttaan. Tämä olisi tärkeää, jotta täydennysvaluutassa tehty julkinen kulutus ei valuisi maasta pois ja sitä vastaan ei alettaisi spekuloida.

Maksujärjestelmään liitettäisiin kaikki valtion alueella toimivat yritykset ja kansalaiset (esim. verkkopankin ja maksukortin kautta). Maksujärjestelmässä käytettävän maksuvälineen, täydennysvaluutan, laskisi liikkeelle valtio. ”Varavaluutta” voitaisiin laskea liikkeelle esimerkiksi perustulona tai hyvinvointi-investoinneista syntyvinä palkkamenoina.

Valtiollisen täydennysvaluutan hyväksyttävyys varmistettaisiin niin, että sillä voisi maksaa verot. Tämä asettaisi sen rahahierarkiassa muiden rinnakkaisjärjestelmien (esim. aikapankit, paikallisrahat) yläpuolelle. Sen hyväksyttävyys maksuvälineenä kansalaisten keskuudessa siis laajenisi.

Täydennysvaluuttaan voitaisiin myös ohjelmoida negatiivinen korko. Koska täydennysvaluutan idea on turvata hyvinvointipalvelut ja stimuloida kokonaiskysyntää, olisi sen hamstraamisesta tehtävä kannattamatonta. Se olisi tällöin tarkoitettu ainoastaan hyödykkeiden ja palveluiden kulutukseen sekä yritysten väliseen maksuliikenteeseen ja muihin talouden aktiviteetteihin, ei säästämiseen ja taloudellisen epävarmuuden hallintaan.

Luovuutta on käytetty ennenkin ja käytetään yhä

Edellä mainittu skenaario, joka on yhdistelmä ja muunnelma Silvio Gesellin Free Money -teoriaan pohjautuneesta Wörgl-rahasta, Sveitsissä toimivasta WIR-pankista ja Bernard Lietaerin työstä erilaisten rahajärjestelmien parissa, on ajankohtainen kaikille taloutensa tasapainottamisen kanssa kamppaileville euromaille.

Valtio pystyisi rahoittamaan omalla täydennysvaluutallaan hyvinvointi-investointeja ilman turvautumista velanottoon rahoitusmarkkinoilta. Kotimainen kysyntä kääntyisi kasvuun ja täydennysvaluutta kiertäisi erityisesti negatiivisen koron skenaariossa tehokkaasti taloudessa. Yritysten voitot ja tulevaisuuden odotukset parantuisivat ja ne uskaltaisivat taas alkaa investoimaan ja palkkaamaan työvoimaa sekä ottamaan euromääräisiä lainoja piristämään taloutta entisestään. Valtiolle se tarkoittaisi euromääräisiä verotuloja, joita ne tarvitsevat suoriutuakseen olemassa olevista euromääräisistä velvoitteistaan. Kahden valuutan järjestelmä luo kompleksiseen syysteemiin tehokkuuden rinnalle riittävästi sinnikkyyttä, joka tasaa suhdannevaihteluita ja pitää talouden elinvoimaisena ja kestävänä kaikkina aikoina.

Onko Kreikka suunnannäyttäjä kuten historian aikana monesti aiemminkin?

Askeleita tähän suuntaan, omanlaisellaan esityksellä, pohti Kreikan nykyinen valtiovarainministeri Yanis Varoufakis blogissaan jo noin vuosi sitten. Asian on nostanut uudelleen esille Channel 4:n taloustoimittaja Paul Mason seuratessaan Kreikan neuvotteluja muiden eurovaltioiden kanssa.

Jos kaikki eurovaltiot, eikä ainoastaan Kreikka, siirtyisivät kahden valuutan järjestelmään, muistuttaisi euroalue jo hyvin paljon John Maynard Keynesin ehdottamaa kansainvälistä selvitysjärjestelmää - ainoastaan pienemmässä mittakaavassa. Tällä olisi suotuisia vaikutuksia jokaisen eurovaltion talouteen, mutta myös Euroopalle kokonaisuutena integraation näkökulmasta. Aito yhteistyö ja eurooppalainen hyvinvointi tulisivat mahdolliseksi sen sijaan, että isot valtiot sanelevat päätökset ja ajavat talouspolitiikallaan reunavaltiot kurjuuteen.

Hyvinvointi-investointien rahoituksen niukkuudesta voidaan luopua

Hyvinvointitaloudelle ja hyvinvointi-investoinneille ei ole lopulta olemassa rahoituksen niukkuudesta johtuvia esteitä Suomessa, Kreikassa tai euroalueella kokonaisuudessaan. Koska hyvinvointitalous tuottaa myös teknologisia innovaatioita, lisää työn tarjontaa, parantaa työn tuottavuutta ja asettaa talouden ekologisesti kestävälle vakaalle kasvu-uralle, ei sen vastustamiseksi jää rahoitusrajoitteen poistamisen jälkeen kuin ideologinen argumentti: kollektiivisen hyvinvoinnin tavoittelu ei ole tarpeellista.

Vaikka vain harva meistä allekirjoittaa tuollaisen väitteen, teemme siitä huolimatta koko ajan ”kipeitä, mutta vastuullisia” päätöksiä, jotka ovat vakava uhka hyvinvointitaloudelle. Tämä itsekurituksen mysteeri hämmentää yhä kasvavaa joukkoa työttömiä, syrjäytyneitä ja heistä huolissaan olevia ihmisiä. Minut se tekee myös surulliseksi.

Lue lisää

Kommentointi

Otsikko:
Nimi:
Kommentti: