fi | sv | eng

Inhimillinen elämä ei alistu kaupankäynnille

28.08.2017, 15:51

Eräs äiti kertoi autistisen, epilepsiaa sairastavan poikansa elämän myllerryksestä. Itsenäistyneen pojan asumispalvelun tuottajat ovat vaihtuneet useasti. Muuttuvat arkikäytänteet, vähenevä määrä apua ja uudet hoitajat, useissa tapauksissa sijaiset, jotka eivät osaa kommunikoida pojan kanssa, ovat olleet pojalle liikaa. Stressaava tilanne on vaikuttanut pojan epilepsiakohtaustasapainoon. Muutosten myötä poika on saanut paljon epilepsiakohtauksia, myös sairaalahoitoa vaatineita pitkittyneitä kohtauksia. Useat kohtaukset ja niiden jälkitila ovat heikentäneet entisestään pojan toimintakykyä, lisänneet avun tarvetta. Äiti on murheen vallassa. Pitkittynyt kohtaus on aina hengenvaarallinen tila. Pojalla on monen tyyppisiä kohtauksia. Osaamaton henkilökunta ei usein erota poissaolokohtausta autismin oireista.

Jos epilepsian kohtaustasapaino menetetään, sitä ei saavuteta välttämättä samoilla lääkkeillä kuin aiemmin. Josko löydetään enää ollenkaan sopiva lääkitys ilman kohtuuttomia sivuvaikutuksia. Tämä poika ei ole ainoa, jonka epilepsia oireilee tässä kehitysvammaisten ryhmäkodissa. Tämä ryhmäkoti ei ole ainut, jossa palveluntuottajat ovat vaihtuneet. Tapauksia on liian paljon. Syynä on kuntien hankintalain mukainen kilpailutus. Vammaisten asumispalveluista on tullut markkinatavaraa. Yrityskauppojakin tehdään. Isot kansanväliset yritykset kasvattavat markkinaosuuksiaan ostamalla pois pieniä palveluntuottajia. Tavoitteena osakeyhtiölain mukainen voitontuotto omistajilleen. Heikentynyt palvelun laatu aiheuttaa kuluja toisaalla tilaajalle ja edelleen veronmaksajille, esimerkiksi erikoissairaanhoidon kuluina.

Vaikeasti vammaisten ihmisten elämästä ja terveydestä on tullut kauppatavaraa, jossa loppukäyttäjän inhimillinen elämä ja terveys ovat jääneet marginaaliseen rooliin kilpailutuskriteereissä. Loppukäyttäjän, vammaisen lähimmäisemme elämä on kuitenkin palveluntuottajien käsissä: aamuinen sängystä ylösnouseminen, kommunikointi, wc-käynnit tai vaippojen vaihdot, peseytyminen, pukeutuminen, syöminen ja illalla taas nukkumaan pääsy. Puhumattakaan, että muiden avun varassa täysin elävien lähimmäistemme olisi mahdollista elää ihmisarvoista elämää muiden ihmisten kanssa.

Loppukäyttäjällä ei ole osaa eikä arpaa tässä markkinameiningissä. Jos hän valittaa palvelun heikkenemisestä, todetaan ei-asianosaiseksi, koska markkinoilla pelaavat myyjä ja ostaja, ongelmat ratkaistaan markkinaoikeudessa elinkeinopolitiikan ehdoin. Loppukäyttäjältä puuttuvat oikeussuojakeinot. Ihmisarvo, sosiaali- ja terveyspolitiikka on haihtunut savuna ilmaan markkinoistuneen ja juridisoituneen päätöksenteon tieltä. Asia koskee vammaisten ihmisten lisäksi myös dementoituvien ja psyykkisesti sairaiden ihmisten asumispalveluita.

Aiemmin se, miten heikommasta pidettiin huolta, mittasi yhteiskuntamme sivistystä. Arvoa mitataan nyt käytännössä euroilla ja kilpailukyvyllä. Ei myytävänä  -kansalaisaloite tähtää hankintalain muutokseen niin, että lakia ei sovellettaisi sellaisten vammaispalveluiden hankintaan, joissa on kyse vammaisten henkilöiden välttämättömän huolenpidon ja tuen tarpeista ja tarpeisiin liittyvistä palveluista asumisessa ja jokapäiväisessä elämässä elämänmittaisesti. Inhimillinen elämä voidaan varmistaa apua tarvitseville lähimmäisillemme muilla keinoin kuin kilpailuttamalla. Silti myös kustannustehokkaasti ja samalla laadukkaasti. Jos laskemme kilpailutuksen aiheuttamat hallintokulut sekä huonon palvelun aiheuttamat suorat ja epäsuorat kulut, halvin ei olekaan halvin. Puhumattakaan siitä, miten arvo(s)tamme ihmisiä yhteiskunnassamme.

Lue lisää ja osallistu sivulla www.eimyytavana.fi.

Sari Tervonen
toiminnanjohtaja, Epilepsialiitto ry

Kommentointi

Otsikko:
Nimi:
Kommentti: