fi | sv | eng

Jäävätkö työttömät pakolaiskriisin jalkoihin?

13.11.2015, 08:00

Sari Tanus, kansanedustaja, kd 
Eduskunnan terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen työryhmä

Joku aika sitten vietettiin työttömien valtakunnallista edunvalvontaviikkoa. Työttömien edustajat vierailivat Eduskunnassa ja kuulimme heidän huolestaan työllisyysrahojen suhteen. Työttömyys on kasvanut jyrkästi ja työllisyysmäärärahojen riittävyys on puhuttanut jo keväästä lähtien.

Työttömien heikko ääni on jäänyt ”isompien kriisien” varjoon. Samanaikaisesti, kun hallitus kamppailee työssä olevien etujärjestöjen kanssa työllisten etuuksista ja kymmenet tuhannet pakolaiset vyöryvät rajojemme yli, on heikompiosaisten suomalaisten ääni jäänyt kuulumattomiin. Helsingin rautatientorilla kokoontui alkusyksyllä arviolta kolmekymmentätuhatta mielenosoittajaa, vaatien hallitusta perumaan pakkolakinsa ja AY-pomot pyrkivät osoittamaan, kuka tätä maata todellisuudessa johtaa.

Mielenosoituksessa ei kuitenkaan näkynyt banderolleja, joissa olisi noustu puolustamaan työttömiä.

Ei myöskään löytynyt yhteistä tahtoa, luopua 5% verran omastaan, jotta jopa 50 000 työttömällä saattaisi, tämän seurauksena, olla mahdollisuus työllistyä. Noin 400 000 suomalaisen työttömän joukko on aivan hiljaa. Se ei marssi kaduilla, tai muutenkaan pidä ääntä itsestään. Työttömyys nujertaa ihmisen yllättävän nopeasti.

Meidän päättäjien täytyy huolehtia, että ne sadattuhannet suomalaiset, jotka ovat tässä talouden myllerryksessä jääneet ilman työpaikkaa, saavat myös äänensä kuuluviin ja saavat vähintäänkin ne etuudet, jotka heille kuuluvat.

"Tilanne, jossa kantaväestö kokee, ettei heidän toimeentulostaan kanneta huolta, samanaikaisesti, kun maahanmuutto vaatii yhä suurempia panostuksia, on omiaan kasvattamaan muukalaisvihaa ja rasismia."

Pakolaisia ja työttömiä ei pidä asettaa vastakkain. Toimivalla työllisyyspolitiikalla tulee kuitenkin varmistaa, että vastakkainasettelua ei tapahdu myöskään kansalaisten silmissä. Tilanne, jossa kantaväestö kokee, ettei heidän toimeentulostaan kanneta huolta, samanaikaisesti, kun maahanmuutto vaatii yhä suurempia panostuksia, on omiaan kasvattamaan muukalaisvihaa ja rasismia.

Työllisyys- ja starttirahojen tarve, tai pikemminkin niiden puute, nähtiin jo aikaisin keväällä. Siitä huolimatta tilanteeseen ei ole tullut korjausta. Lisäksi tuntuu siltä, että asiasta vastaavan ministeriön ja ELY-keskusten välillä on vähintäänkin häiriöitä tiedon- ja rahankulussa.

Työllisyysmäärärahojen todellista tilannetta oli äärimmäisen vaikea selvittää ja tuntui, etteivät virkamiehet olleet itsekään tietoisia siitä, kuinka paljon rahaa työllistämiseen on tälle vuodelle käytettävissä. Työttömien yhdistysten viesti päättäjille oli kuitenkin selvääkin selvempi: ”rahat on loppu”.

Mieleen tuli kohtaus Tuntemattomasta sotilaasta, jossa sotilaalle selitetään, ettei hänellä voi olla nälkä, koska tilastot todistavat, ettei näin voi olla.

Jokainen joka on joutunut asioimaan TE-toimistoissa, tai hakenut starttirahoja, on törmännyt tilanteeseen, jossa TE- toimistojen resurssit ovat täysin riittämättömät. Yhden virkailijan vastuulla voi olla lähes kaksi tuhatta asiakasta. On selvää, että henkilökohtaisen palvelun ja tuen saaminen näillä resursseilla on mahdotonta.

Kuitenkin tämä henkilökohtainen kohtaaminen on monelle työttömälle elintärkeää. Jos virkailijan luokse pääsee pahimmillaan vasta puolen vuoden päästä, on tilanne kestämätön. Työllisyysmäärärahoihin tarvitaan reilusti lisää panoksia.

Blogi on osa kirjoitussarjaa terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä. Kirjoittajat ovat pääsääntöisesti Eduskunnan terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen ryhmän jäseniä.

Lue lisää

Kommentointi

Otsikko:
Nimi:
Kommentti: