fi | sv | eng

Järjestöjen tulevaisuus täynnä mahdollisuuksia

10.12.2014, 09:00

Anne Lindfors, toiminnanjohtaja,
Lapsettomien yhdistys Simpukka ry

Haasteita ja uusia vaatimuksia tulee järjestökentälle monesta suunnasta. Miten niihin vastataan? Miten järjestöt pärjäävät tulevaisuudessa? Perinteinen tapa on pitää kynsin hampain kiinni vanhasta, vedoten pitkiin perinteisiin. Uudistuminen taitaa kuitenkin olla välttämätöntä.

Somekanavista verkkoratkaisuihin

Sosiaalisuus toteutuu nykyään paitsi kasvokkaisissa kohtaamisissa, myös verkossa, erityisesti sosiaalisessa mediassa. Some ja live eivät sulje toisiaan pois, pikemminkin täydentävät toisiaan. Somessa tutustutaan ja organisoidaan tapaaminen, jonka jälkeen keskustelu jatkuu taas verkossa.

Monelle some on yhtä kuin kanavat: ”Juu, on meillä sivu Facebookissa, Twitter-tili ja Instagramiinkin ollaan menossa.”. Jos haluaa pysyä kehityksen kelkassa, ehkä jopa askeleen edellä, on syytä suunnata ajatukset kanavien sijasta kokonaisvaltaisiin verkkoratkaisuihin ja viedä koko järjestön toiminta verkkoon. Esimerkkiä voi ottaa vaikkapa Väestöliiton Perheaikaa-verkkopalvelusta.

Somea ei kannata jättää vain viestintäosastolle tai ulkoistaa. Kampanjoissa ja kokonaisratkaisujen suunnittelussa on hyvä käyttää ammattilaisia apuna, mutta arkipäivässä some kuuluu kaikille – niin johtajille, asiantuntijoille, kuin kohderyhmän parissa työskentelevillekin, vapaaehtoisia ja luottamushenkilöitä toki unohtamatta.

Some muuttuu koko ajan ja nykyiset kanavat voivat olla vuoden parin päästä jo ihan passé. Some-tyyppinen viestiminen ja läsnäolo verkkoympäristöissä sen sijaan pysyy ja vahvistuu tulevaisuudessa. Viimeistään nyt kannattaa hypätä kyytiin niin yksilöinä kuin organisaationa. Oikeaa tapaa somettaa ei ole ja verkko tarjoaa lähes rajattomat mahdollisuudet innovaatioille, joilla voi järjestön tavoitteita edistää.

Menneestä tulevaan

Järjestöjen toiminta on perinteisesti perustunut jäsenyyteen joko henkilöjäsenten tai jäsenyhdistysten muodossa. Monet järjestöt ovat jo pitkään kärsineet jäsenkadosta. Syyt voivat olla taloudellisia: kun kaikesta joutuu tinkimään, on järjestön jäsenmaksukin liian suuri menoerä. Suurin syy taitaa kuitenkin olla se, että nykyään järjestön jäsenyys ei ole ihmisille luonteva tapa olla mukana toiminnassa. Mitä pitäisi tehdä?

Jäsenyydestä luopuminen on iso ratkaisu ja sillä on paitsi periaatteellisia, myös taloudellisia vaikutuksia. Asiaa kannattaa kuitenkin pohtia. Voihan olla, että löytyy ratkaisu, jonka avulla jäsenyys tulee houkuttelevammaksi. On välttämätöntä avata ja kyseenalaistaa järjestön toimintatavat, ne kaikkein perinteisimmätkin.

Toinen haaste on hallinto. Pienissä järjestöissä luottamushenkilöitä on vaikea saada  ja isoissa hallinto on usein raskasta, kallista ja aikaa vievää. Tähänkin voi ratkaisu löytyä verkosta: kokoukset voidaan järjestää helposti ja lähes ilmaiseksi verkkoratkaisujen avulla. Järjestöjen yhdistymiset voisi olla yksi ratkaisu, tai sitten hallinnon keventäminen, kuten Diabetesliitto on tehnyt:

Kilpailusta kumppanuuksiin

Samalla kentällä toimivat järjestöt ovat toistensa kilpailijoita, väitetään. Yhteistyötä tehdään joillakin toiminnan alueilla, mutta toiset pidetään tiukasta salassa. Toki esimerkiksi yhtiöitetyssä palvelutoiminnassa on usein kilpailuasetelma, mutta miten kansalaisjärjestöt voivat olla toistensa kilpailijoita, etenkään jos toimitaan pääasiassa julkisella rahoituksella? Mistä ylipäänsä kilpaillaan – rahoituksesta, jäsenistä, vapaaehtoisista vai asiantuntijuudesta ja mielipidejohtajuudesta?

Pienissä järjestöissä kumppanuus on elinehto, sillä resurssit eivät muuten riitä. RAY-rahoitteisessa Kaikkien perheiden Suomi -hankkeessa kymmenen pienehköä järjestöä tekee tehokasta vaikuttamistyötä yhdessä. Hankkeessa kehitetään myös verkostopohjaisen vaikuttamistyön valikko, joka on hankkeen päätyttyä vapaasti hyödynnettävissä.

Tulevaisuudessa järjestöt joutuvat yhä tiukemmin kilpailemaan ihmisten huomiosta ja vapaa-ajasta kaupallisten toimijoiden kanssa. Paukkuja ei kannata laittaa toisten järjestöjen kanssa kilpailemiseen, vaan yhdessä tekemiseen ja kehittämiseen. Usein parhaat kehittämisvinkit tulevat kollegoilta. Laitetaan siis kokemukset ja tiedot jakoon ja kehitetään yhdessä järjestöjen elinvoimaa. Järjestöjohdon Korpilammella tavataan!

Lue lisää

Kommentointi

Otsikko:
Nimi:
Kommentti:
 

Juuri näin.

Nimi:

Rinnakkaisuudesta yhteiseen tekemiseen ja nokka kohti tulevaa. Korpilampea ilolla odottaen.

11.12.2014, 13:09