fi | sv | eng

Juhlapuheet vai arjen teot – sote-järjestöt ahtaalla

28.09.2017, 13:00

Väkevästi yhdessä -blogi


Juhlapuheissa järjestöjen panosta yhteiskunnan rakentamisessa, terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä ja muussa kauniissa korostetaan. Samaan aikaan yhteiskunta ajaa järjestötoimintaa ja sote-järjestöjä yhä ahtaammalle. Pahinta on se, että jokainen hallinnonala pukkaa omia, myös järjestöihin kohdistuvia normejaan ilman, että kokonaisuus on aidosti kenenkään käsissä. Tämä on tyyppiesimerkki hallintomme siiloutumisesta.

Urheilu- ja liikuntajärjestöjen puolella vaikuttaa siltä, että tarkasti pykälien mukaan kulkeva prosessi on tärkeämpää kuin se, mikä on lopputulos. Ollaan juridisaation ytimessä. Samaan aikaan Harkimon työryhmän tuore muistio esittää, että vammais- ja kansanterveysjärjesöiltä viedään liikunta-avustukset kokonaan pois. Ehdotus siis veisi rahat sieltä, missä liikuttamisen hyödyt ovat suurimmillaan. EU-rahan ja veikkausvarojen yhdistäminen tuli mahdottomaksi ilmoitusasiana.

Samaan aikaan kaavaillaan satavuotisjuhlapäätöstä perheiden tukemiseen sekä syrjäytymisen ehkäisyyn niillä järjestöjen rahoilla, joilla jo tuetaan perheitä ja ehkäistään syrjäytymistä. 50 miljoonaa oltiin viemässä aivan sammutetuin lyhdyin ilman keskustelua järjestöiltä Arkadianmäelle. Tämä on vastoin sovittua ja lapsijärjestöt vetosivatkin eduskuntaryhmien puheenjohtajiin sopimusten kunnioittamiseksi.

Kaikki tämä kasvattaa epävarmuutta, se jos mikä lamauttaa järjestötoimintaa ja vie fokuksen väärään suuntaan.

Sote-järjestöissä puhututtaa avustusjärjestelmän kehittyminen. Vaikka lainsäädäntö on suurelta osin pysynyt samana jo pitkään, on hallinnon päätöksellä kiristetty ohjausta merkittävästi. Rahoittaja on muun muassa ryhtynyt ohjaamaan järjestöjen toimintaa matkustamisen ja työnkuvien osalta. Näiden pitäisi itsestään selvästi olla osa järjestön johdon harkintaa. Valtiontalouden tarkastusviraston selän takaa katsotaan, että viisaus euron hyvästä käytöstä ei olekaan järjestön jäsenillä, vaan Kruununhaassa. Tässä mennään metsään.


Harkimon työryhmän ehdotus veisi rahat sieltä, missä liikuttamisen hyödyt ovat suurimmillaan.


Verottaja valmistelee tulonlähdejakoa koskevan säätelyn muuttamista. Se saattaa olla yrityksille hyvä, mutta uhkaa johtaa järjestötoiminnan verotuksen kiristymiseen. Työttömiä kannustetaan kehittämään itseään ja osallistumaan yhteiskuntaan. Samalla kuitenkin vapaaehtoistoimintaa järjestöissä hankaloitetaan – paperilla kaikki kunnossa, käytännössä ei. Tietosuoja-asetusta pannaan Suomessa toimeen tavalla, joka uhkaa laajasti veikkausvoittovaroin tehtävän toiminnan järkevyyttä: museot pelkäävät kuviensa puolesta, järjestöt ihmettelevät, miten saadaan suostumuksia vuosikymmeniä rekistereissä olleilta, usein toimintakyvyltään rajoittuneilta ihmisiltä. Tässäkin pitäisi ottaa järki käteen ja ajatella toiminnan, ei juridiikan ehdoilla, jottei suojelun tarkoituksella oikeasti tehdä paljon hallaa apua tarvitseville ihmisille.

Yllä vain muutama esimerkki parilta viime viikolta. Jos tarkoituksena ei ole entisestään vaikeuttaa järjestötoimintaa, johtopäätöksenä voidaan todeta, että kokonaisuus ei ole kenenkään käsissä.

Järjestötoimintaan vaikuttava säätely on periaatteessa kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunnan hoteissa, sen resurssit ovat kuitenkin heikot. Oikeusministerin tulisi ottaa asiasta selkeämpi vastuu ja hallituksen sitoutua aidosti siihen, että juhlapuheet muuttuvat yhteistoiminnaksi.

Vertti Kiukas
pääsihteeri, SOSTE

Kommentointi

Otsikko:
Nimi:
Kommentti: