fi | sv | eng

Vapaaehtoisuus elää ja voi hyvin

Tiina Herttuainen
Vertais- ja vapaaehtoistoiminnan koordinaattori
Helsingin Kehitysvammatuki 57 ry

”Vapaaehtoistoiminnassa tulee päästä tekemään asioita, joissa on hyvä ja jotka kokee merkityksellisiksi.

Yhdistyksessämme on pari sataa vapaaehtoista. Uusia saamme reilut kolmekymmentä vuosittain. Vapaaehtoisia on helpoin saada toiminnallisiin tapahtumiin. Haastavampaa heitä on löytää luottamushenkilötehtäviin ja tehtäviin, joihin pitää sitoutua pitemmäksi aikaa.

Tarjoamme vapaaehtoistoimintaa erilaisilla sitoutumisasteilla. Keharikaveriksi pitää sitoutua vähintään puoleksi vuodeksi, koska siinä luodaan suhdetta toiseen ihmiseen. Kaveripareiksi yhdistetään mahdollisimman samanlaiset ihmiset, joista toisella on kehitysvamma ja toisella ei. Heitä voi yhdistää vaikka se, että molemmat pitävät keilaamisesta.

Vapaaehtoisuuden toinen pää on osallistuminen kertaluonteisesti tapahtumiin, kuten lasten lauantaiparkkiin. Se on perheen erityislapsille ja sisaruksille suunniteltua yhteistä tekemistä ohjaajien kanssa, esimerkiksi lasten disko toivebiiseineen tai jouluinen tonttupaja.

Kehitysvammaisten ihmisten omaisia on monenlaisissa vapaaehtoistehtävissä, myös niissä sitoutumista vaativissa luottamushenkilötehtävissä. Heitä motivoi yhteisen tärkeän asian ajaminen ja toiminta, josta he saavat myös itselleen vertaistukea.

Aivan kuten kaikkeen muuhunkin – kehitysvammaisten ihmisten tulee päästä osallistumaan vapaaehtoistoimintaan eri rooleissa. Vekkari-projektimme kehitti heille tähän mahdollisuuksia. Nyt kehitysvammaiset ihmiset suunnittelevat ja vetävät itse vertaistoimintaa vastuullisissa tehtävissä, muun muassa ryhmien koulutettuina vertaisohjaajina. Ei-kehitysvammaiset vapaaehtoiset ovat heidän taustatukihenkilöinään ja järjestömme työntekijät auttavat ryhmiä alkuun.


”Aivan kuten kaikkeen muuhunkin – kehitysvammaisten ihmisten tulee päästä osallistumaan vapaaehtoistoimintaan eri rooleissa.”


Vekkaritoiminnassa on 87 vapaaehtoista eikä heitä ole ollut vaikea löytää! Kehitysvammaiset ihmiset ovat itse levittäneet tehokkaasti tietoa puskaradion kautta.

Kehitysvammaisten ihmisten vertaisryhmissä tuki tulee toiminnan kautta. Ne eivät ole keskusteluryhmiä vaan esimerkiksi leivonta-, lenkki- ja piirustusryhmiä. Dooris naisten ryhmä käy kahvilla ja elokuvissa. Vertaisryhmiä perustetaan aiheista, jotka kiinnostavat. On ollut hienoa nähdä, mitä kaikkea luottamus ja tuki ihmisen kykyihin saavat aikaan.