fi | sv | eng

Sosiaalibarometri 2017: hyvinvoinnin, sosiaaliturvaetuuksien ja palvelujen tila

SOSTE suosittelee: määrätietoisella politiikalla parannetaan pienituloisten asemaa.

1. Sote-palvelujen saatavuus ja asiakaslähtöisyys varmistetaan

Heikoimmassa asemassa oleviin ryhmiin kiinnitetään erityistä huomiota. Tarpeen mukaiset ja oikea-aikeiset palvelut ovat perusta hyvinvointierojen kaventamisessa ja niiden ehkäisyssä. Palvelujen saatavuus pienituloisilla varmistetaan alentamalla asiakasmaksuja tai myöntämällä maksuvapautus. Sote-uudistuksessa rakennetaan asiakaslähtöisiä palveluja ja palvelukokonaisuuksia, jotta syrjäytymiskehitys voidaan pysäyttää ajoissa.

2. Perusturvan riittävyydestä huolehditaan

Ensisijaisten etuuksien tason on oltava sellainen, että toimeentulotukea haetaan vain erityistapauksissa ja lyhytaikaisesti. Etuusjärjestelmää kehitetään niin, että se mahdollistaa työllistymisen nykyistä joustavammin. Kohtuuhintaiseen vuokra-asuntotuotantoon panostetaan nykyistä enemmän, etenkin pääkaupunkiseudulla.

3. Sote-uudistuksen jälkeen uudistetaan toimeentuloturvajärjestelmää

Toimeentuloturvaetuuksien kokeiluja ja uudistamista koskevia esityksiä tarkastellaan yhtenä kokonaisuutena. Järjestelmää kehitetään niin, että se on asiakkaiden kannalta selkeä ja toimiva. Kokeiluista ja uudistuksista saatuja kokemuksia hyödynnetään toimeentuloturvajärjestelmää uudistettaessa.


Päätulokset

SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry:n Sosiaalibarometrin vastaajista (sosiaali- ja terveysjohtajista, Kelan johtajista, TE-johtajista ja sosiaalityöntekijöistä) lähes yhdeksän kymmenestä (88 %) arvioi eriarvoisuuden lisääntyneen kymmenen viime vuoden aikana koko maassa ja kolme neljästä (74 %) omalla toiminta-alueellaan. Vastaajista 70 prosenttia arvioi hallituksen onnistuvan eriarvoisuuden vähentämistavoitteessaan melko huonosti tai erittäin huonosti. 

Runsas puolet (57 %) vastaajista tunnistaa alueellaan olevan ihmisryhmiä, joiden tilanne on erityisesti heikentynyt kahden viime vuoden aikana. Yli kolmasosa vastaajista (38 %) nimeää työttömät ryhmäksi, jonka tilanne on heikentynyt. Työttömyyden merkitystä hyvinvointiin pidetään muita suurempana, sillä lähes neljä viidestä vastaajasta (78 %) arvioi sen vaikuttavan edustamansa alueen väestön hyvinvoinnin kokonaistilanteeseen melko paljon tai paljon.

Hieman alle puolet (44 %) vastaajista pitää nykytasoa täysin tai melko riittämättömänä ja kolmasosa (32 %) melko tai täysin riittävänä.
Keskimääräinen (mediaani) vähimmäisrahamäärä, jolla kunnassa/alueella yksin asuva henkilö tulee kuukaudessa toimeen (sisältäen asumiskustannukset) on vastaajien arvion mukaan 1100 euroa. Helsinki-Uusimaan alueella arvio on 1300 ja muilla suuralueilla 1000 euroa. 

Arvioidessaan sosiaaliturvaetuuksien nykytasoa, vastaajat näkevät yleisimmin korotustarvetta olevan omaishoidon tuella (69 % vastaajista) ja opintotuella (67 %). Enemmistö vastaajista korottaisi myös vähimmäismääräistä sairauspäivärahaa (60 %), takuueläkettä (59 %), vähimmäismääräistä äitiys-, isyys- ja vanhempainrahaa (57 %), peruspäivärahaa (56 %) ja työmarkkinatukea (55 %).

Aiheesta lisää

Sosiaalibarometri 2017:stä löydät lisäksi haastatteluja aiheesta.

Ari-Matti Näätänen

Ari-Matti Näätänen, tutkija

044 505 5974

Sosiaalibarometri, EN, @AriNaatanen