fi | sv | eng

Kiitollisuustalous

16.10.2015, 10:18

Heikki Parviainen, erityisasiantuntija

Pesen kaksi- ja puolivuotiaan lapseni hampaita ja kehotan avaamaan suun. Vastaus on: Kiitosh!
- Ja alhaalt…
- Kiitosh!
- Alhaalta takaa
- Kiitosh!!
- Vielä ylhäältä ja y-y-yksi kierros
- Kiitosh!
- Kiitos
- Kiitosh!

Toimenpidettä ei ole edes aloitettu, mutta kiitosta satelee. Auttaisiko kiitos, kun talous matelee?

Pääministeri onkin saanut kiitosta. ”Tämä oli illan paras uutinen, kiitos Sipilä! ” kiitti kätilö, kun vuorotyölisien leikkausaikeista luovuttiin. Ja palvelualojen ammattiliitto PAM yritti kiittää pääministeri Sipilää luovuttamalla tälle jäsenhankintajopon. Itse hän on kiittänyt äänestäjiään ainakin vaali-iltana.

Pakolaiskriisin hoidosta tulee viranomaisten puolesta kiitosta järjestöille. Ja Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Lenita Toivakka kiitti kaikkia kehitysyhteistyötä esillä pitäviä järjestöjä ja kansalaisia vastaanottaessaan yli 41 000 ihmisen kehitysyhteistyövetoomuksen.

”Yksinkertaisin palkitsemisen muoto on äänen lausuttu kiitos. Kiitos kaipaa rinnalleen lisäksi yhteisiä retkiä, teatterimatkoja, joulu- ja kevätjuhlia jne.”, tietää Vapaaehtoiseksi seniorina –tietopankki. On kiusaus sanoa, että kiitos on puoli ruokaa. Lohikiusaus ei kyllä kouluaikoina maistunut edes puolen kiitoksen verran. Tarkoittaakohan tuo toiseksi viimeinen aktiviteetti muuten Hurstin joulujuhlaa?

Kiitos vaikuttaisi tässä kuitenkin jotenkin rinnastuvan kulttuuriin - jos siis lanseerattaisiin virikesetelin kylkeen kiitosseteli? Kaupassa voisi sanoa vain että ”minulla ei ole rahaa, mutta minulla on ministerin kiitoksia maksuvälineenä”. Järjestötoiminnan tukeminenkin olisi konkreettisempaa kuin huulien heiluttelu.

”Kiitollisuutta” –kappaleessa Jukka Poika toteaa, että ”vain rakkaus kelluu, muu vajoaa”. Kaksi-ja puolivuotias lapsikin sen tajuaa. Sipilä kuitenkin näyttää itse todenneen, että kissa kiitoksella elää. Hän palautti jäsenhankintajopon.

Aina kestää silti kiittää.

Lue lisää

Kommentointi

Otsikko:
Nimi:
Kommentti: