fi | sv | eng

Kohtuuhintainen asuminen on koko Suomen asia

11.05.2016, 12:47

SOSTEn Sosiaalibarometri 2016 julkaistiin huhtikuun loppupuolella. Siinä kysyttiin ensimmäistä kertaa asumista koskevia kysymyksiä. Olen tyytyväinen, että asuminen on päässyt osaksi barometria. Oma koti kun on meille kaikille yksi elämän perusasioista.

Samaan aikaan Suomessa on tuhansia tyhjiä asuntoja, myös kohtuuhintaisia. Yhtälö ei ole helppo.

Ainakin itseni yllätti barometrin tulos, jonka mukaan myös alle 15 000 asukkaan kunnissa kohtuuhintaisten asuntoratkaisujen puute on merkittävä ongelma. Ongelma ei siis ole vain kasvukeskusten riesa. Tästä voi vetää johtopäätöksen, että kohtuuhintainen asuminen on koko maan asia: tarvitsemme Suomeen lisää kohtuuhintaisia asuntoja. Samaan aikaan Suomessa on tuhansia tyhjiä asuntoja, myös kohtuuhintaisia. Yhtälö ei ole helppo.


Sosiaalibarometrin yksi keskeinen tulos oli myös se, että asumistukijärjestelmiemme tasot ovat liian matalat. Tilanne on absurdi, sillä yleisen asumistuen menot ovat kasvaneet jyrkästi viimeisen 20 vuoden aikana. Samaan aikaan kohtuuhintaiseen asuntotuotantoon tarkoitettujen tukien osuus on alentunut. Tämä on kestämätön tilanne, sillä yhteiskunnan taloudellinen kantokyky on tulossa vastaan.

Ainoa kestävä ratkaisu asumistukimenojen hillitsemiselle on lisätä tukea aidosti kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen rakentamiselle. Tällaiset asuntorakentamisen tuet vaikuttavat pitkäjänteisesti, toisin kuin asumistuet.

Kannan suurta huolta 40 vuoden korkotuesta – siitä järjestelmästä, jolla aidosti kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja voidaan tuottaa. Mallin huonot ehdot ovat rapauttaneet järjestelmän käyttöä, ja samalla on vaarannettu kohtuuhintaisen vuokra-asuntotuotannon rakennuttaminen.

Tällä korkotasolla valtion ainoa tuki kohtuuhintaisen asuntotuotannon rakennuttamiselle on valtion täytetakaus. Mallin rajoitukset ja ”tuki” eivät ole likimainkaan tasapainossa. Ongelmana ei ole rajoitusten pituus, vaan tuen vähyys. On nimittäin selvää, että ilman tukea ei voida rakennuttaa markkinahintaa edullisempia asuntoja.

Oman mausteensa asiaan tuo se, että 40 vuoden korkotukijärjestelmään on jo tällä hallituskaudella tehty tiukennuksia ja lisää on vielä suunnitteilla muun muassa tulorajojen muodossa. Olemme ennen pitkää tilanteessa, jossa edes kuntien omistamat vuokrataloyhtiöt eivät enää halua tehdä 40 vuoden korkotukijärjestelmällä vuokra-asuntoja, kun byrokratiaa ja rajoituksia lisätään eikä järjestelmässä ole aitoa tukea. Mistäs niitä kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja sitten saataisiin? Tämä ei voi olla valtion asuntopolitiikan tai yhteiskunnan tavoite, eihän?

Jouni Parkkonen

Kirjoittaja on SOSTEn valtuuston jäsen ja työskentelee Kohtuuhintaisen vuokra-asumisen edistäjät – KOVA ry:n toiminnanjohtajana.

Lue lisää:

Kommentointi

Otsikko:
Nimi:
Kommentti:
 

Onko väitteelle perusteita?

Nimi: kysymys

Kirjoituksessa väitetään:

"Ainoa kestävä ratkaisu asumistukimenojen hillitsemiselle on lisätä tukea aidosti kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen rakentamiselle. "

Kysyisin, että millaista näyttöä siitä mielestäsi on, että uudisrakentamisen tukeminen olisi tie kohtuuhintaisiin vuokra-asuntoihin? Sekä uudisrakentamisen tukia että kysynnän tukia on kokeiltu ympäri maailmaa, samoin monia muita keinoja kohtuuhintaisuuden edistämiseen. Tuloksista voi olla montaa mieltä, mutta väite siitä, että ainoa kestävä keino olisi (muka) uudisrakentamisen taloudellinen tukeminen verovaroin, on aika erikoinen. Kuulisin sille siksi mielelläni perusteita.

Tällä hetkellä asunnot ovat kohtuuttomimman hintaisia juuri niissä kunnissa Suomessa, joissa valtio maksaa eniten rakentamiseen ja asumiseen liittyviä tukia.

Asumisen tukien ongelma on siinä, että ne hyödyttävät kaikkia muita paitsi tukien maksajaa. Niistä hyötyvät niin sijoittajat kuin asukkaatkin. Kaupunkien vuokrataloyhtiöidenkin intressissä on valtiolta saatava vuokra-asuntotuotannon taloudellinen tuki, koska se tukee niiden omaa liiketoimea, ja mahdollistaa riskien siirron osin valtiolle ja samalla muiden kuntien veronmaksajille.

14.05.2016, 15:36