fi | sv | eng

Kompastuuko sote aikatauluihin?

07.04.2017, 14:19

Massiivinen sote-lakipaketti on parhaillaan eduskuntakäsittelyssä. Samaan aikaan viilataan kuntoon hallituksen valinnanvapausesitystä lausuntoajan juuri päätyttyä. Myös SOSTE lausui valinnavapaudesta. Vaikka odotukset ja toiveet olivat korkealla, eduskunnan välikysymyskeskustelussa sotesta (4.4.2017) ei kuultu juuri kosmeettisia muutosesityksiä enempää valinnanvapauden tarkennetuista linjauksista. Vain muutamaa päivää aiemmin oli ollut esillä jopa kuntien oikeus, sittenkin, tuottaa sote-palveluita.

Uutena asiana ministeri Rehula mainitsi valinnanvapauden aloittamisen portaittain maakunnasta riippuen. Osa maakunnista voisi aloittaa puoli vuotta etuajassa, osa puolestaan painavista syistä puoli vuotta jäljessä. Pääsääntöisesti maakunnat ottaisivat valinnanvapauden käyttöön 1.1.2019. Tällä selvästi haluttiin vastata eri tahojen kritiikkiin uudistuksen epärealistisesta ja jopa mahdottomasta aikataulusta.

Itse en omaa Rehulan optimismia puolen vuoden siirtymäajasta. En usko, että kuusi kuukautta tuo tarvittavaa lisäaikaa pakkoyhtiöittämisen käytännön toteutukselle tai esimerkiksi erinäisten tietojärjestelmäpalveluiden saattamisessa ajan tasalle.

Siirtymäaika ja toteutuksen porrastus voisivat kestää jopa useamman vuoden, jotta myös valinnanvapauskokeilujen tulokset saataisiin kunnolla analysoitua ja ylipäätään tarkkaan harkittua, mitä tehtäisiin ja missä järjestyksessä. Koko valinnanvapausvalmistelussa olisi otettava aikalisä.

SOSTEn Sosiaalibarometrin 2017 -kyselyyn vastanneet sote-johtajat jakoivat pessimismin sote-uudistuksen aikataulujen suhteen. Peräti vain 7 prosenttia vastanneista uskoo sote-uudistuksen toteutumiseen suunnitellussa aikataulussa.



Valinnanvapaudessa tarkoituksenmukaisinta voisi olla lähteä liikkeelle asiakassetelillä ja henkilökohtaisella budjetilla, joita kehitettäisiin saatujen kokemusten perusteella. Vasta myöhemmin, muutaman vuoden kuluttua, voisivat aloittaa sote-keskukset. Sitä ennen pitäisi saada eri tietojärjestelmät kuntoon, potilas- ja asiakastiedot yhteen paikkaan ja kerätä tiedot eri tuottajista. Olennaista on, että maakunnat voisivat mahdollisimman joustavasti itse päättää, miten edetä.

Ovatko markkinat myös köyhän ja kipeän ystävä?

Sosiaalibarometrin vastaajista lähes puolet (46 %) arvioi, että valinnanvapaus heikentää palvelujen yhdenvertaista saatavuutta. Samoin vastaava osuus sote-johtajista katsoo, että heikoimmassa asemassa olevien pääsy palveluihin heikkenee. Valinnanvapausmallia kohtaan ei siten näyttäisi olevan suurta luottoa.

Koko uudistus kilpistyy siihen, kuinka hyvin sillä parannetaan palveluiden saatavuutta ja laatua sekä edistetään yhdenvertaisuutta. Sote-uudistuksen alkuperäiset tavoitteet näyttävät kuitenkin hämärtyneen valinnanvapauskeskustelussa. Suomen mallia rakennetaan pitkälti markkinoiden avaamisen ja (suurten) yritysten toimintaedellytysten näkökulmasta. Tämän uskotaan ratkovan perusterveydenhuollon ongelmat.

Parhaimmassa tapauksessa näin voikin käydä, ainakin isoissa kaupungeissa, mutta tämän varaan en pelkästään laskisi. Epäilen vahvasti isojen terveysyritysten kiinnostusta sijoittaa toimintaansa alueille, joissa ei ole markkinoita. Houkutus sijoittaa toimintaansa myös postinumeroltaan ”mukaville” seuduille voi olla suuri. Tällöin ne ihmiset, jotka kaikkein eniten tarvitsisivat toimivia peruspalveluita ja sote-keskuksia, eivät voita uudistuksessa.

Sopimusohjaus ja tuottajakorvaukset ovatkin kriittisessä roolissa. Rehulan mukaan tulevaan korvausmalliin on lausuntokierroksen jälkeen otettu mukaan henkilötason riskin huomiointi, mikä hänen mukaansa estää tehokkaasti kermankuorinnan. Tämä olisi tervetullut muutos olettaen, että se toimii myös käytännössä.

Ratkaisematta on sekin, miten monisairaiden ja paljon palveluita käyttävien asiakkaiden kanssa lopulta toimitaan. Ohjataanko heidät automaattisesti aina vain maakunnan liikelaitoksen siipiin? Miten sote-integraatio turvataan tässä mallissa, kun liikelaitos hoitaa pääasiassa sosiaalihuollon palvelut ja sote-keskukset puolestaan perusterveydenhuollon palvelut? Sosiaalihuollon kokonaisuus on ollut marginaalissa koko uudistuksen ajan.

Ulla Kiuru
Erityisasiantuntija, SOSTE

Kommentointi

Otsikko:
Nimi:
Kommentti: