fi | sv | eng

Kun täytyy nähdä horisontin taa

06.11.2015, 12:44

Kaarina Tamminiemi, erityisasiantuntija

Tällä hetkellä suomalaisen eliniänodote on 80,7 vuotta. Väestöennusteen mukaan vuosina 1975-1977 syntyneistä naisista noin joka viides elää tulevaisuudessa ainakin 100-vuotiaiksi ja miehillä vastaava osuus elää ainakin 95-vuotiaiksi. Kyseessä on iso muutos, sillä vielä 1940-luvulla vastaava luku oli naisten kohdalla 62 -vuotta ja miesten 55. Kehitys on monen asian summa, mutta varmaa on, että tieteellä ja tutkimuksella on ollut suuri merkitys siinä, että mm. sairauksien hoito on kehittynyt nykyiselle tasolle. Muutakin on tarvittu.

Meneillään on kokonaisvaltainen sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän uudistus, jossa olisi hyvä nähdä kauas. Kristallipallosta olisi nyt apua. Tulevaisuudessa kyse on paljolti räätälöinnistä ja kohdistamisesta eli siitä, miten palveluja pystytään tuottamaan erilaisiin tarpeisiin. On hyvä, että hallinnollisilla muutoksilla pyritään sujuvoittamaan yhteistyötä ja palveluja, mutta on hyvä muistaa, että pohjimmiltaan kyse on ihmisistä ja heidän arkensa sujumisesta.

Tulevaisuuden väestön terveystarpeet ovat myös paljon muuta kuin palveluja. Sairauksien hoidon rinnalla tulisi puhua myös terveydestä ja terveyden edistämisestä. Terveyttä voivat edistää muutkin kuin asiantuntijat. Myös yksilöllä on monia keinoja vaikuttaa omaan terveyteensä ja hyvinvointiinsa. Terveelliset elämäntavat ja muut itsestä huolehtimisen tavat edistävät kokonaisvaltaista hyvinvointia ja tuovat lisää terveitä elinvuosia.

"On tärkeää, että kunnilla on selkeä visio tulevasta tehtävästään asukkaidensa hyvinvoinnin edistäjänä."

Näyttää siltä, että tulevissa muutoksissa kunnilla säilyy vastuu kuntalaisten hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä. Kunnat päättävät jatkossakin kuntalaisten hyvinvoinnin kannalta monista tärkeistä asioista kuten koulutus, kaavoitus, liikennejärjestelyt jne. On tärkeää, että kunnilla on selkeä visio tulevasta tehtävästään asukkaidensa hyvinvoinnin edistäjänä. Uusi tilanne on myös mahdollisuus luoda jotakin uutta.

Koska tulevaisuudessa yhä useampi elää pidempään, olisi tärkeätä miettiä, miten esimerkiksi iäkkäiden itsehoitoa, voimavaroja ja kotona selviytymistä tuetaan. Moni meistä haluaisi asua mahdollisimman pitkään kotona. Ympäristön ja kodin tulisi olla sellainen, että kotona-asuminen olisi mahdollista myös silloin, kun jalka ei enää nouse entiseen malliin. Myönnän itsekin jo ajoittain miettiväni, miten haluaisin asua tulevaisuudessa. Tiedän, että haasteita riittää, sillä korkean mäen päällä oleva rintamamiestalo ei ole helpoin ympäristö iäkkäälle lumitöineen ja monine rappusineen. Toisaalta asiassa on myös positiiviset puolensa. Lumitöissä ja piha-askareissa kunto pysyy yllä ja mieli virkistyy.

Kodin varusteluun, turva- ja apuvälineiden hankintaan kannattaisi kiinnittää huomiota jo siinä vaiheessa, kun niitä ei vielä tarvitse. Itsenäistä selviytymistä voi tukea monin tavoin. Aina kyse ei ole kallista muutostöistä vaan monesti esimerkiksi kylpyhuoneeseen lisättävillä kahvoilla, kynnysten poistamisella ja hyvällä valaistuksella saadaan parannettua kodin turvallisuutta merkittävästi. Pieniä kustannuksia sen rinnalla, jos verrataan niitä kustannuksia, mitä aiheutuu esimerkiksi lonkkamurtumasta. Lonkkamurtuman hinta on 22 000 e ensimmäisenä vuonna. Jos lonkkamurtumapotilas joutuu laitoshoitoon, lisääntyy kustannus vielä 45 000 eurolla. Kustannusten lisäksi kaatumisesta aiheutuu inhimillistä kärsimystä, jolle on vaikeampi laskea hintaa. Toimintakyvyn ylläpito on avainasemassa ja siinä auttaa osaltaan säännöllinen, kohtuukuormittava ja jatkuva liikunta. Monet kunnat ja kaupungit ovat tähän puoleen jo panostaneet mm. tarjoamalla ilmaisia liikuntakortteja ikäihmisille.

Enemmän pitäisi vielä puhua iäkkäiden asumisesta ja siitä, miten asumista ylipäätään voisi kehittää elämänkaariajattelun suuntaan. Suomalainen asuntorakentaminen on tuottanut hyvin yhdenmukaisia asuntoja. Vähemmälle huomiolle ovat jääneet perhemuotojen monimuotoistuminen, yksilölliset tarpeet ja muuttuva työ. Jatkossa asukkaalla tulisi olla elämäntilanteesta ja elämänkaaren vaiheesta riippumatta mahdollisuus asua samassa asunnossa, tai ainakin samalla asuinalueella, ilman pakkoa muuttaa toiselle asuinalueelle. Keskeistä on luoda sellaiset mahdollisuudet hyvälle arjelle, että asunto ja asuinalue tyydyttävät eri-ikäisten ja erilaisen toimintakyvyn omaavien ihmisten tarpeet.

Lue lisää

Kommentointi

Otsikko:
Nimi:
Kommentti:
 

Vaihtoehtoja kodin ja laitoksen väliin

Nimi: Pirjo Tiippana

Tärkeitä huomioita, Kaarina. Vanhojen ikähaitari on nykyisin hyvin laaja. Kaikki ovat erilaisessa hapessa: kuka toimintakykyinen, kuka fyysisesti hapertunut, kuka henkisesti heikentynyt, muistin kadottanut jne. Siksi yleinen puhe ”mahdollisimman pitkään omassa kodissa” saa väristyksiä aikaan. Mitkään vempaimet kotona eivät auta, jos ote arjesta herpaantuu. Omaiset tai julkinen tuki eivät pysty turvaamaan 24/7 muistisairaan elämää. Siksi kuulutankin entistä enemmän erilaisten monimuotoisten asumisratkaisujen kehittämistä kodin ja laitoksen väliin.

09.11.2015, 23:41

Monimuotoisuutta tarvitaan

Nimi: Kaarina Tamminiemi

Oikeassa olet Pirjo. Hyvä muistutus siitä, että yleistäminen ei sovi tähänkään aiheeseen. Tilanteet ovat erilaisia, joten vaihtoehtojakin olisi hyvä olla useampia kuin koti ja laitos.

10.11.2015, 12:35