fi | sv | eng

Hankintalaissa huomio laadukkaisiin palveluihin

18.06.2015, 08:54

Sosiaali- ja terveyspalveluilla on poikkeuksellinen merkitys asiakkaille. Monien ihmisten mahdollisuus elää ihmisarvoista elämää ja osallistua yhteiskuntaan riippuu pitkälti siitä, miten laadukkaasti nämä palvelut on toteutettu. Siksi niitä koskevien hankintojen erityisten vaatimusten tuominen hankintalain pykäliin on välttämätöntä. Tämä on huomioitu lakiehdotuksessa omistamalla sosiaali- ja terveyspalveluille oma luku, jossa on pyritty vastaamaan vaatimuksiin menettelyjen yksinkertaistamisesta ja joustavoittamisesta ottaen myös huomioon niiden erityispiirteet.

Sosiaali- ja terveysalan järjestöt kantavat suurta huolta siitä, että alan hankinnoissa halvin hinta ja palvelun hinnoitteluperusteet ovat usein ratkaisevia valintatekijöitä. Laadullisia valintatekijöitä ei oteta oikealla ja riittävällä tavalla huomioon. Hankintadirektiivissä jäsenmaille on annettu mahdollisuus ottaa paras hinta-laatusuhde (nykyinen kokonaistaloudellinen edullisuus) ainoaksi valintaperusteeksi, jolloin pelkällä hinnalla kilpailuttaminen ei ole mahdollista, vaan laatutekijöitä on sisällytettävä pisteytettäviin vertailuperusteisiin. Sosiaali- ja terveyspalveluissa tämän tulisi olla ensisijainen valinta.

Mietinnössä ehdotetaan kuitenkin hintakilpailutusmahdollisuuden säilyttämistä sillä edellytyksellä, että pelkän hinnan käyttö on erikseen perusteltava. Lakiehdotuksen perustelujen mukaan hankintayksikön tulisi tuolloin tehdä läpinäkyväksi, miten laatu on huomioitu esimerkiksi tarjoajan soveltuvuusvaatimuksissa, hankinnan vähimmäisvaatimuksissa, hankintasopimuksen erityisehdoissa tai muuten kohteen kuvauksessa. Jos pelkällä hinnalla kilpailuttamisen mahdollisuus säilytetään, tulee siihen ehdottomasti liittää yksilöity perusteluvelvollisuus, josta käy selvästi ilmi, miten laatu on tosiasiassa huomioitu – perusteluvelvollisuutta ei pidä voida täyttää ylimalkaisella maininnalla.

Edes parhaan hinta-laatusuhteen säätäminen ainoaksi valintaperusteeksi ei kuitenkaan vielä itsessään varmista laadun toteutumista. Olennaista käytännön soveltamisessa on palvelun käyttäjien kuuleminen ja heidän näkemystensä ja tarpeidensa huomioon ottaminen jo hankintojen valmisteluvaiheessa. Tämä on huomioitu hankintalakiehdotuksen 107§:ssä viittauksella sosiaali- ja terveysalan lainsäädäntöön, johon on kirjattu palvelun laatua ja käyttäjän kuulemista koskevia säädöksiä. Pykälä on merkittävä, mutta sitä tulisi vielä täydentää asiakkaan oikeussuojan osalta. SOSTE esittää, että palvelun käyttäjille tai alan järjestöille annetaan itsenäinen valitusoikeus markkinaoikeuteen silloin, kun substanssilakeja noudattamatta tehty hankinta johtaisi käyttäjien kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen. Jos hallitusohjelman perusteella väljennetään kuntien velvoitteita lakiehdotuksen 107§:ssä mainittujen vaatimusten osalta, tästä pykälästä tulee tehdä suoraan velvoittava ja sen rikkomisesta itsenäinen valitusperuste markkinaoikeuteen.

Hankintojen laadun parantaminen on yksi direktiivien tärkeimmistä tavoitteista erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluissa. Lakia säädettäessä tulee edellyttää sen toteutumisen tiiviistä seurantaa ja raportointia.

Kynnysarvoja tulee nostaa mietinnössä esitettyä enemmän. Lukuisissa selvityksissä on todettu, että pienemmissä hankinnoissa menettelyjen kustannukset eivät ole kohtuullisessa suhteessa niillä saavutettaviin hyötyihin. Kilpailutuksissa menestyvät erityisen hyvin toimijat, jotka voivat käyttää niihin eniten taloudellisia ja inhimillisiä resursseja, mikä johtaa markkinoiden toimivuuden ja yhteiskunnan kokonaisedun kannalta haitalliseen keskittymiskehitykseen. Esimerkiksi hoiva-alalla keskittyminen on ollut kiivasta.

Mietinnössä esitetyt menettelyjen yksinkertaistaminen ja hankintojen jakaminen pienempiin osiin ovat tärkeitä tavoitteita pk-yritysten kannalta, mutta kynnysarvojen nostaminen EU-tasolle (erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluissa 750 000 euroon) lisäisi vielä hankintayksikköjen käytännön mahdollisuuksia tehdä hankintoja yksilöllisesti ja pieniltä paikallisilta toimijoilta. Näin myös toteutettaisiin hallitusohjelman linjausta, jonka mukaan EU-säännösten toimeenpanossa pidättäydytään kansallisesta lisäsääntelystä.

Hankintalakiehdotukseen sisältyvä julkisoikeudellisen laitoksen määritelmä on säilytetty muuttumattomana ja se vastaa direktiivissä niin ikään muuttumattomana pidettyä määritelmää. Direktiivin säädöksen taustalla oleva EU:n tuomioistuimen oikeuskäytäntö koostuu tapauksista, jotka eivät ole suoraan verrannollisia tyypillisiin suomalaisiin kansalaisjärjestöihin. Siten säädöksen sisällön tulkinta, joka on johtanut siihen, että erityisesti julkista tukea saavat sosiaali- ja terveysalan yhdistykset ja säätiöt katsotaan yhä useammin julkisoikeudellisiksi laitoksiksi, voidaan kyseenalaistaa. Hankintalakien säätämisen yhteydessä tulee selvittää järjestöjen asemaa yleishyödyllisinä toimijoina ja tarvittaessa keventää niiden hallinnollisia rasitteita erityissäädöksin.