fi | sv | eng

Matkailu avartaa

19.11.2015, 13:29

Heikki Parviainen, erityisasiantuntija 

Onko sosiaalityön, tai laajemmin ajateltuna julkishallinnon järjestelmien, tehtävänä tuottaa parempia ihmisiä valtiolle vai parempi valtio ihmisille? Osallistuessani ICSW:n sosiaaliturvaa käsittelevään seminaariin Georgiassa jäi sellainen mielikuva, että Neuvostoliitosta itsenäistyneiden valtion sosiaaliturvajärjestelmää rakennetaan tähän dikotomiaan rakentuvan ajattelun kautta.

Mustanmeren alueen entisten neuvostotasavaltojen, Georgian, Armenian, Azerbaidzanin ja Moldovan, sosiaali- ja terveysjärjestelmää sekä alan järjestötoimintaa kehittävät ihmiset, jotka on koulutettu amerikkalaisissa yliopistoissa. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen republikaaneja edustavat säätiöt alkoivat rahoittaa paikallisten opiskelua Yhdysvalloissa. Tämä on selvästi nähtävissä sekä suhtautumisessa sosiaaliturvaan että sosiaali- ja terveysalan järjestöihin.

"Yhteisöllisen sosiaaliturvan ja laajempiin sosiaalisiin kysymyksiin liittyvän toiminnan katsotaan kuuluvan kolmannelle sektorille."

Sosiaaliturvan osalta Kaukasuksella näytetään olevan menossa kohti mallia, jossa valtion takaaman minimisosiaaliturvan taso on melko matala. Yhteisöllisen sosiaaliturvan ja laajempiin sosiaalisiin kysymyksiin liittyvän toiminnan katsotaan kuuluvan kolmannelle sektorille. Näin erilaisia intressejä edustavat toimijat, kuten vaikkapa uskonnolliset järjestöt, voivat tarjota hyvinkin erilaisia palveluita omista ideologisista lähtökohdistaan.

Ideologisia lähtökohtia pidetään tämäntyyppisessä ajattelussa jopa toivottavina kolmannen sektorin toiminnassa. Taustalla on seminaarissa ääneen lausuttu ajatus siitä, että saadessaan julkista rahoitusta järjestöt menettävät riippumattomuutensa eivätkä voi puolustaa tavallisen ihmisen asemaa. Riippuvuus yksityisestä rahoituksesta ei sen sijaan haittaa. Tässä ei olla kovin kaukana stereotyyppisestä angloamerikkalaisesta tavasta ymmärtää yksilönvapaus ja valtio olemuksellisesti vastakkaisina.

Järjestöjen mahdollisuus puolustaa tavallisen ihmisen asemaa riippuu tietysti siitä, onko niillä ylipäätään oikeudellista asemaa. Tässä kohtaa voidaan nostaa esiin kansalaisjärjestöjen kohtelu Venäjällä – jossa varsinkin ulkomailta rahoitusta saavien järjestöjen toimintamahdollisuuksia rajoitetaan.

Kun tarkastellaan kehitystä Mustanmeren ympäristön pienissä valtioissa, Venäjän toiminta on ymmärrettävää: ei Suomessakaan riemuittu ainakaan jälkikäteen siitä, että jotkut poliittiset tahot saivat rahoitusta CIA:lta tai KGB:ltä. Länsimaisten oikeusperiaatteiden pohjalta tämä ei tietenkään tee Venäjän kansalaisjärjestöjen tilanteesta hyväksyttävää.

Kaukasuksella lusikkansa geopoliittisen peliin työntävät Yhdysvaltojen ja Venäjän lisäksi Kiina ja Euroopan Unioni. EU on rahoittanut alueella erilaisia infrastruktuuri- ja kulttuurihankkeita, mutta Neuvostoliiton eurooppalainen kulttuuri kärsii sosiaalidemokratioineen kommunismin painolastista. Kiinalla taas on mielessä bisnes. Georgian Business News –lehdessä siteerattiin kiinalaista pankkiiria: ”jos Georgian energiateollisuus tarvitsee lisää rahaa, me lainaamme”.

Palataksemme alun kysymykseen: eikö sosiaali- ja terveysjärjestelmän tarkoituksena voisi olla kansalaisten mahdollisimman suuri hyvinvointi? Kansainvälisillä foorumeilla toimintamahdollisuudet muuttaa ajattelua tähän suuntaan voivat olla rajalliset. Aina on kuitenkin mahdollista kääntyä sisäänpäin ja kysyä: olisiko meillä mahdollisuus Eurooppalaiseen, jopa kansalliseen hyvinvointimalliin? Soste tarjoaa tällaiseksi hyvinvointitaloutta.

ICSW - International Counsel for Social Welfare – on kansainvälinen verkosto, jonka ajamiin tavoitteisiin kuuluu kansainvälisellä tasolla esimerkiksi minimisosiaaliturva ja Euroopan tasolla. SOSTE on verkoston jäsen ja koordinoi Suomen kansallisen toimikunnan työtä. Kirjoittaja toimii Suomen toimikunnan sihteerinä.

Lue lisää

Kommentointi

Otsikko:
Nimi:
Kommentti: