fi | sv | eng

Mihin oikea elämä unohtuu?

10.03.2017, 13:06

TV:n kuntavaalikeskustelussa intetään sotesta ja tasa-arvoisesta avioliittolaista. Ensimmäisestä aiheesta on vaikea ottaa selvää, toinen ei kuulu kuntavaaleihin. Lähden nukkumaan.

Usein ihmettelen, mihin kansalainen poliittisista keskusteluista oikein unohtuu. Ymmärtääkö keskivertoihminen – jos sellaista voi väittää olevan olemassa – esimerkiksi sote-keskustelusta tai lääkkeiden korvausprosenttien ja etuuksien indeksien tarkistuksista juuri mitään.

Kun keskustelujen ja päätösten tulokset sitten näkyvät vaikkapa apteekin tiskillä lähes kahden sadan euron korotuksena joka päivä tarvittavissa lääkkeissä, silloin kansalainenkin ymmärtää. Mutta jo aiemmin pitäisi tuoda niitä oikean elämän vaikutuksia esiin, jotta kohtuuttomia päätöksiä ei pääsisi syntymään.

SOSTEn Sosiaalibarometri on jo 27 vuoden ajan kysellyt sosiaali- ja terveysalan johtajilta ennakointeja tulevista sosiaali- ja terveyspolitiikan ja palveluiden muutoksista ja niiden vaikutuksista eri väestöryhmien hyvinvointiin. Monet toteutuneet huolenaiheet on voinut lukea barometrista ennakkoon.

Viime kevään barometrissa sosiaalityöntekijät ja sosiaali- ja terveysjohtajat esittivät vakavan huolensa (pdf) toimeentulotuen perusosan maksatuksen siirtymisestä Kelaan. Tänä keväänä mediassa on kerrottu lukuisista kohtuuttomista tilanteista, kun vailla minkäänlaisia puskurirahastoja elävät ihmiset jäävät rahatta useiksi päiviksi.

Huimaavalla päällä kolmella bussilla tutkimuksiin

Jotta saisimme tavallisten ihmisten näkökulmaa myös barometriin, teen siihen joitain haastatteluja. Haastateltavat olen löytänyt ihmisiä edustavien järjestöjen kautta.

Olen tutustunut esimerkiksi lähipalveluiden merkitykseen, kuullut, kuinka 89-vuotias rouva jättää tarpeellisiin tutkimuksiin menemättä, koska sairaalaan pitää mennä kolmella eri bussilla. Se pelottaa, koska aika ajoin huimaa – niin kuin monia tuon ikäisiä.

Ei ole myöskään varmuutta, miten bussiin pystyy kapuamaan, onko se matalalattiainen ja miten hitaasti liikkuvana selviää bussin vaihdoista. Kelan korvaamien taksimatkojen omavastuuosuudet ovat nousseet niin paljon, että 50 euroa sairaalakäynnistä on liikaa pienituloiselle eläkeläiselle.

Ja tämä rouva asuu pääkaupunkiseudulla. Millaisia ovatkaan ongelmat muualla Suomessa?

Minne mielenterveyskuntoutujat menisivät ilman kokoontumistilaa?

Olen käynyt mielenterveysyhdistyksessä, jolla on 400 jäsentä, vaikka yhdistys toimii vain yhdessä Helsingin kaupunginosista. Mukaan ovat tervetulleita myös muut kuin jäsenet. Vuodessa on kirjattu lähes 13 000 kävijää. Jäsenet ovat iältään 18-90-vuotiaita.

Yhdistyksen avoimeen kohtaamispaikkaan voi tulla kuutena päivänä viikossa tapaamaan muita, syömään kolmella eurolla, hakemaan EU-ruoka-apua, harrastamaan, keskustelemaan terapeuttiopiskelijoiden kanssa. Ei tarvitse jäädä yksin kotiin pahan olonsa kanssa. Yhdistys myös työllistää aina kolme kuntoutujaa kerrallaan palkkatuella.

Tälläkin käynnillä mietin, mitä tehdyt päätökset oikeasti merkitsevät. Yhdistys saa Helsingin kaupungilta tukea 34 500 euroa. Se kattaa tilan vuokran. Kun sosiaali- ja terveyspalveluista huolehtii vastaisuudessa maakunta, täytyy todella toivoa, että kunta tukee edelleen toiminta-avustuksilla yhdistyksiä. Minne nämä ihmiset menisivät, jos kokoontumistilaa ei olisi? Tämän asian tärkeys pitäisi saada uusille kuntapäättäjille jakeluun.

Integraatio on muutakin kuin hämärä käsite

Toisesta haastattelusta ymmärsin, kuinka tärkeää elämän kokonaisuudesta huolehtiminen on etenkin mielenterveyskuntoutujalle. Vaikka terapiaa saisi tarpeeksi, mutta elämässä ei ole ihmissuhteita, mielekästä tekemistä tai tulot eivät riitä ruokaan, lääkkeisiin ja asumiseen, ei mieli pysy terveenä. Tätä kautta ymmärtää myös sen kuuluisan integraation merkityksen; sen miksi sosiaali- ja terveyspalveluiden pitää olla läheisessä yhteydessä, molempien kätevästi ihmisen saatavilla.

Myös palkkatukimäärärahojen leikkaukset näkyvät konkreettisesti juuri mielenterveysyhdistyksen kaltaisissa yhdistyksissä: Yhdistyksellä on kaksi palkattua työntekijää, kolme työllistettyä ja lisänä vapaaehtoisia ja opiskelijoita. Tällä joukolla paikka pystytään pitämään auki kuutena päivänä viikossa. Työllistyminen on myös tärkeä kuntoutumisen ja mielekkään elämän mahdollisuus. Palkkatukirahojen leikkaus uhkaa kaikkea tätä.

Yhteistä pohdintaa sosiaali- ja terveyspolitiikan päivillä

Sote-keskustelu käy kuumana ja osin vaikeaselkoisena. Valinnanvapausmallista on aikaa antaa lausuntoja 28.3. asti. Samana päivänä alkavat SOSTEn Sosiaali- ja terveyspolitiikan päivät, joilla kuullaan muun muassa ennakkotuloksia uudesta Sosiaalibarometrista: mitä sosiaali- ja terveysalan johto kunnissa uudistuksesta ajattelee ja millaisia pulmia he ennakoivat. Näitä arvioita kannattaa kuunnella.

Päivillä paneudutaan myös sosiaaliturvajärjestelmien uudistamiseen ja sivutaan nyt aika kaoottiselta näyttävää toimeentulotuen Kela-siirtoa. Ehkä parasta päivillä on tavata kollegoita ja miettiä yhdessä, miten oikeasti saataisiin aikaan ihmisiä auttavia ratkaisuja.

Koko Sosiaalibarometri tutkimustuloksineen ja ihmisnäkökulmineen julkaistaan kesäkuussa.

Erja Saarinen
Kirjoittaja on viestinnän asiantuntija SOSTEssa.

Kommentointi

Otsikko:
Nimi:
Kommentti: