fi | sv | eng

Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelma MiPa: tietoa ja työkaluja järjestöille – vertaistukea tutkijoille

02.11.2015, 14:35

SOSTEn tutkimusverkosto kävi lokakuun puolivälissä tutustumassa päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelmaan. Ohjelma starttasi helmikuussa, tutkijat pääsivät työhön huhtikuussa ja elokuussa ensimmäinen työpajapäivä kokosi laajan osallistujajoukon.

MIPAksi ristitty tutkimusohjelma on merkittävä, sillä mukana on kymmenen alan järjestöä ja Diakonia ammattikorkeakoulu. Aiemmin päihde- ja mielenterveysjärjestöillä ei ole ollut ohjelmayhteistyötä. Pitkäjänteistä tutkimustoimintaa on hankaloittanut järjestöjen tutkimustoiminnan projektiluonteisuus. Nyt tutkimuksellista yhteisyyttä haetaan mukana olevien järjestöjen toiminnan rajapinnoilta.

Nelivuotista ohjelmaa rahoittaa RAY. Koordinaatiosta huolehtii A-Klinikkasäätiön tutkimuspäällikkö Jouni Tourunen. Lisäksi mukana on neljä tutkijaa, Sari Jurvansuu EHYTistä, Tuuli Pitkänen A-klinikkasäätiöstä sekä Jouni Puumalainen ja Päivi Rissanen Mielenterveyden keskusliitosta.

Diakin mukanaolon ansiosta ohjelmasta saadaan myös opiskelijoille harjoittelu- ja opinnäytetyömahdollisuuksia.

Ennen kuin työhön on päästy käsiksi, on tarvittu pitkäjänteistä valmistelua. Oppina oli ammennettavissa muun muassa se, että valmisteluun on varattava riittävästi aikaa, jotta eri tahoille löytyy yhteinen kieli ja tavoitteet.

Mitä tässä ohjelmassa esimerkiksi tarkoitetaan järjestötutkimuksella, jota luonnehtii käytännönläheisyyden ja akateemisen tutkimuksen jännite. Hankkeita on myös osattava konkretisoida riittävästi: mitä tavoitellaan ja miten? RAY rahoitti MIPA-ohjelman valmisteluvaihetta, jossa koottiin järjestöiltä kyselyin ja haastatteluin näkemyksiä muun muassa tutkimustarpeista.

Nyt käynnissä on kolme hanketta. Ne keskittyvät päihde- ja mielenterveysjärjestöjen toimintamuotoihin, toimintaan eri rooleissa osallistuvien kokemuksiin ja kokemusasiantuntijuuteen. Toimintamuotoja tarkastellaan EHYTissä, kokemustietoa A-Klinikkasäätiössä ja kokemusasiantuntijuutta Mielenterveyden Keskusliitossa.

Ohjelman tavoitteena on vahvistaa mukana olevien järjestöjen tutkijoiden yhteistyötä, yhtenäistää menetelmiä ja vahvistaa tulosten hyödynnettävyyttä. Hyötyä myös muiden toimialojen järjestötutkijoille koituu esimerkiksi paikoin kimuranttien käsitteiden työstämisestä.

Tunteva tutkija

Ihmisten omakohtaisen tiedon arvostus on lisääntynyt. Pohdintoja kirvoittaa erityisesti käsitteellisesti hetteikköinen kokemusasiantuntijuus. Voisiko järjestöjä koskeva tai järjestöissä toteutettu tutkimus olla osallistavaa? Tällöin jäsenistö olisi mukana: vertaiset tai kokemusasiantuntijat tekisivät itse tutkimusta saatuaan koulutusta tehtäviin.

Ydinkysymys on, miten syvälle ja autonomisesti kokemusasiantuntijat voivat osallistua tutkimukseen. Ovatko he tutkimuskohteita, tutkijan ohjauksessa toimivia haastattelijoita vai tasavertaisesti tutkimuksen tavoitteita ja teemoja määritteleviä yhteistyökumppaneita?

Keskustelua konkretisoi kokemusasiantuntija tutkijana -puheenvuoro, joka toi koskettavalla tavalla ymmärrystä osallistumisen merkityksestä. Kokemusasiantuntijuudessa pohjalla on kokemustieto, joka vaikuttaa voimakkaasti identiteettiin, olipa kyse omasta elämästä tai läheisenä koetusta. Tätä hiljaista tietoa on monesti vaikea pukea sanoiksi. Silti tutkimuksellisesti on tärkeää pyrkiä kirjaamaan, dokumentoimaan ja välittämään näitä kokemuksia eteenpäin.

Kuulluksi tuleminen ja omien kokemusten reflektointi tuovat toivoa ja purkavat ennakkoluuloja. Kokemusasiantuntijaksi ei kuitenkaan synnytä vaan kasvetaan: kokemuksista on edettävä kuntoutumiseen ja työstettävä vaikeat kokemukset, jotta niistä voi etääntyä ja käyttää kokemusasiantuntijuuden polttoaineena.

Hieno esimerkki kokemusten käytöstä on marraskuussa väittelevän Päivi Rissasen tutkimus. Toivoton tapaus? Autoetnografia sairastumisesta ja kuntoutumisesta.

Työ etenee

Tutkimushankkeiden tuloksista kuullaan vaiheittain. Tuloksia julkaistaan muun muassa A-Klinikkasäätiön kahdessa uudessa, tiiviissä julkaisusarjassa.

Ohjelman tueksi järjestetään järjestötyöpajoja ja osallistutaan kansallisiin seminaareihin. Sisältöjä rakennetaan olemassa oleviin rakenteisiin, kuten järjestötutkimusseminaari toukokuun päihdepäiville.

Lue lisää