fi | sv | eng

Sanoista ja teoista

08.02.2018, 09:20


On asioita, joita mielellään teen yksin pohdiskellen ja toteuttaen – niin töissä kuin vapaa-aikana. Paljon enemmän on asioita, joita teen mieluummin yhdessä muiden kanssa. Yleensä yhdessä tulee myös helpommin parempi lopputulos. Turhaan ei sanota, että yhteistyössä on voimaa.

Yhdistysten perusluonne on nimensä mukaan yhteen tuleminen ja yhdessä tekeminen. Tämä pätee niin vapaaehtoistoimintaan kuin palkattuihin organisaatioihin. Parhaimmillaan joukko ihmisiä työskentelee samaan suuntaan yhdistellen eri vahvuuksia, joita kullekin on elämänkokemuksensa ja koulutuksensa perusteella syntynyt.

SOSTE on olemassa tukeakseen jäseniään ja muuttaakseen yhteiskuntaa jäsenten asettamien tavoitteiden pohjalta paremmaksi. Yhteiskunnallisen muutoksen aikaansaaminen on vaikeaa ja pitkäjänteistä työtä, sen lienee yksi jos toinenkin joutunut huomaamaan. Rattaat pyörivät hitaasti. Absoluuttisesta itsevaltiudesta luopumisen jälkeen yhteiskunnan muuttaminen ei ole enää onnistunut yksin – erityisesti se vaatii rajat ylittävää yhteistyötä.

Esimerkkinä yhteistyön voimasta nostan esiin kaksi prosessia viime vuodelta. Hallituksen esitys alkoholilain muuttamiseksi yhdisti järjestöjä laajasti. Suuri joukko asiantuntemusta ja osaamista tuotiin yhteen ja vietiin viestiä kansanterveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin näkökulmasta. Kliimaksi oli äänestys vahvojen oluiden tulosta kauppoihin, hävittiin. Sen sijaan laajalla yhteisrintamalla saatiin torjuttua satavuotisjuhlapäätöksen maksaminen järjestöjen rahoilla ja saatiin 50 miljoonaa uutta euroa työhön lasten parhaaksi. Voitettiin.

Uskallan väittään, että kummankin prosessin osalta on mahdotonta osoittaa, kenen ansiota tai syytä lopputulos, siis tapahtunut muutos on. Sitä ei pidä yrittääkään. Jos jokainen yrittää omia ansiot itselleen ja varmaan samalla siirtää Pekan naapurin käteen, yhteistoiminta korvautuu epäluulolla ja tulee mahdottomaksi.

Rahoittajat RAY ja STEA ovat pitkään puheissa kehottaneet järjestöjä yhteistyöhön. Avustusjärjestelmä vie sen sijaan aivan toiseen suuntaan. Edellytetään, että entistä tiukemmin pitäisi pyrkiä osoittamaan jopa saman järjestön sisällä, millä avustuksella mikäkin tulos on saatu aikaan. Moneen toimintaan tämä on oivallinen työkalu, jonka avulla voidaan osoittaa tuloksia ja vaikutuksia, mutta one size ei tässäkään sovi kaikille.

Ainakin SOSTEn osalta on osoittautunut kovin mahdottomaksi, eikä varsinkaan mielekkääksi, pyrkiä eristämään jokaisen toiminnan osasen vaikuttavuus. Pahimmillaan päädytään siihen, että toimintaa ja sitä toteuttavaa organisaatiota ryhdytään rakentamaan siitä näkökulmasta, että se on helposti mitattavissa ja raportoitavissa riippumatta siitä, onko lopputulos pyrkimysten näkökulmasta tuloksellinen.

Sanat ja teot eivät kohtaa, eivät ainakaan teoriamaailman ulkopuolisessa todellisuudessa. Kun teoria ja käytäntö ovat ristiriidassa, yleensä saadaan parempi lopputulos, jos arkijärki voittaa.

Vertti Kiukas

pääsihteeri


Lue lisää:

Väkevästi yhdessä -blogi

Mikä patoaa soten rahavirrat maakunnilta?

Avustusjärjestelmän kehittämisellä toimivampi kansalaisyhteiskunta