fi | sv | eng

Järjestöjen valtionavustukset ovat erittäin tuottava investointi hyvinvointiin

03.04.2017, 15:39

Julkinen ja yksityinen sektori eivät pysty vastaamaan kaikkiin tarpeisiin, joita meillä kansalaisilla on. Kaipaamme yhteistä tekemistä tärkeiksi katsomiemme asioiden puolesta. Tämä vapaaehtoisuuteen perustuva arvopohjainen yhteistoiminta on koko kolmannen sektorin kansalaisjärjestötoiminnan ydin. Yhdessä oleminen ja tekeminen tuottavat sosiaalista pääomaa, yhteisöllisyyttä ja osallisuutta. Tämä on vakaan yhteiskunnan perusta ja yhteiskunnan henkisen kriisinkestävyyden pohja. Jo yksin tällä on valtava henkinen, mutta myös taloudellinen arvo yhteiskunnassamme.

Sosiaalisen pääoman kerryttämisen lisäksi järjestöt palvelevat eri toiminnoillaan arvojensa ja tarkoituksensa mukaisesti kohderyhmiään. Järjestöjen toiminta kohdistuu myös kaikista huono-osaisimpiin, niihinkin joita millään muulla yhteiskunnallisella toiminnalla ei tavoiteta. Järjestöt ovat muun muassa koko Suomen 100-vuotisen historian innovoineet yhteiskuntaan nyt itsestäänselvyytenä pidettäviä asioita. (Lue lisää järjestöjen saavutuksista sivulta www.jarjesto100.fi )

Järjestötoiminnan rahoittamiselle on siis olemassa legitiimi oikeutus: valtionavustus on erittäin tuottava investointi hyvinvointiin.

Valtion vahvan ohjauksen ja järjestöjen autonomian ideologioiden kamppailu

Suomessa tätä kansalaisjärjestöjen yhteiskunnallisesti ja inhimillisestä näkökulmasta mittaamattoman arvokasta toimintaa rahoitetaan rahapelituotoista. Valtion tehtävänä on toimia välittäjänä, kun kansalaisen pelaama raha ohjataan takaisin kansalaistoimintaan. Nykyisessä järjestöjen valtionavustusjärjestelmässä rahat tulevat yhdestä ja samasta peliyhtiöstä ja niiden jakamista ohjaa samaa valtionavustuslaki, mutta silti eri ministeriöiden välillä avustusmenettelyt ovat erilaiset. Tämä asettaa järjestöt keskenään eriarvoiseen asemaan.

Nykymallissa käytännöt ja kriteerit vaihtelevat eri ministeriöiden normien ja toimintakulttuurien mukaan. Jännitteen synnyttää valtion vahvan ohjauksen -ideologian ja järjestöjen autonomian -ideologian välinen kamppailu.

Järjestöjen autonomian pitää olla koskematon

Järjestöt ovat kansalaisten perustamia itsenäisiä toimijoita ja näin autonomisia suhteessa julkiseen valtaan. Niillä on oltava täysi määräämisoikeus omaan toimintaansa. Järjestöt eivät ole julkisen toiminnan jatke. Myöskään se, että järjestö saa julkista rahoitusta, ei voi olla tällaista riippuvuutta synnyttävää, nimenomaan avustusrahan ”kansasta lähtevän” alkuperän takia. Tämän ajattelun ja valtionapulaissa kuvatun ajattelun välillä ei ole ristiriitaa, vaan mahdolliset ristiriidat syntyvät vain lain tulkinnan käytännöissä.

Järjestöjen autonomisen toiminnan voidaan katsoa sisältävän strategisen, taktisen ja operatiivisen tason. Strateginen taso pitää sisällään järjestön arvot, tarkoituksen, toiminnan elintilan nyky-ympäristössä ja siltä pohjalta tehtävät järjestön isojen linjausten valinnat.

Taktinen taso viittaa puolestaan siihen, millä tavalla järjestö kullakin toimintakaudellaan organisoituu, millainen organisaatiorakenne sillä on ja missä kaikkialla se toimii. Taktiseen tasoon liittyvät myös järjestön valinnat sen suhteen, mitä tehdään ammattilaisten ja mitä vapaaehtoisten voimin. Järjestö muokkaa taktisella tasolla erilaiset tarvittavat työnkuvat ja valitsee työntekijät sekä rekrytoi vapaaehtoiset.

Operatiivisella tasolla tuotetaan erilaisia tuotoksia ja toimintamalleja moninaisin työprosessein ja työtavoin. Tässä kaikessa paras asiantuntemus on järjestöllä itsellään, eikä julkinen valta voi puuttua mihinkään näillä kolmella autonomian tasolla olevaan asiaan, siitäkään huolimatta, että järjestön ja julkisen vallan välillä olisi rahoitussuhde.

Järjestökentällä kuitenkin vahvistuu koko ajan näkemys siitä, että valtio pyrkii ohjaamaan asioita, jotka kuuluvat järjestöjen autonomian piiriin. Esimerkiksi Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen tälle vuodelle tekemät tarkennetut avustuksen käyttöehdot ovat puuttumista näihin edellä mainittuihin järjestöjen autonomiaan kuuluviin asioihin.

Uuden avustusjärjestelmän tulee pohjautua yleisavustamiselle ja innovatiiviselle avustamiselle

Arpajaislakia uudistettiin vuonna 2016, mutta tässä ns. ensimmäisessä vaiheessa ei varsinaisesti tehty muutoksia järjestöjen valtionavustusmenettelyihin. Nyt arpajaislain uudistamisen ns. toinen vaihe on lähtenyt käyntiin. Opetus- ja kulttuuriministeriön johdolla on tarkoitus selvittää marraskuuhun mennessä minkälaisia eri valtionavustuksia ja käytäntöjä ylipäätään on ja tämän pohjalta digitalisoida sekä yhtenäistää soveltuvilta osin eri avustusmenettelyjä.

Uudessa järjestöjen avustusjärjestelmässä avustamisen pääpainon tulee olla yleisavustamisessa. Yleisavustaminen on uskoa siihen, että järjestöissä toimivat kansalaiset tietävät itse parhaiten, miten toiminnassa synnytetään yhteisöllisyyttä, osallisuutta ja sosiaalista pääomaa.

Tämän lisäksi tapahtuvan mahdollisen muun avustamisen tulee olla järjestöjen autonomiaan puuttumatonta ”innovatiivista avustamista”. Siinä järjestö lupautuu rahoitusta vastaan, niin halutessaan, tuottamaan määriteltyjä hyvinvointituloksia. Innovatiivisessa avustamisessa järjestön omaan päätäntävaltaan jää kehittää toimintatavat, joilla tulokset parhaiten saavutetaan.

Lue lisää aiheesta SOSTEn julkaisusta Uusi avustusjärjestelmä - Järjestöille yhtäläistä kohtelua ja järkevää harkintavaltaa (pdf). Julkaisussa pohditaan usean kirjoittajan voimin kansalaisyhteiskunnan merkitystä ja valtion roolia sen rahoittajana.

Kiril Häyrinen
järjestöpäällikkö, SOSTE

Kommentointi

Otsikko:
Nimi:
Kommentti:
 

SOSTEblogi

Keskustele ja kehitä järjestötyötä sekä hyvinvointia yhdessä!

Teemoissa keskustellaan SOSTElle tärkeistä aiheista. Kirjoittajina oman talon asiantuntijoita ja vierailijoita kentältämme.