fi | sv | eng

Strategiatyö – suuntien valitsemista ja epävarmuuden sietämistä

02.02.2016, 12:19

Vesa Salmi, erityisasiantuntija 

Uskon muutamaa strategiatyötä avustettuani, että täysin onnistuneita strategiaprosesseja tehdään vain Pohjois-Koreassa. Täydellinen onnistuminen kai edellyttäisi todellisuuden puuttumista niistä muuttujista, joilla pelataan. Tai olisi ainakin kyettävä teeskentelemään, että vallitseva todellisuus on selkeä ja ennustettava.

Strategiatyö on hankalaa ja hämärärajaista kuten todellisuuskin ja etenkin tulevaisuus, joista strategiatyössä on kyse.

Järjestöissä on usein hankaluuksia jo siinä, miten strategian käsite omassa käytössä määritellään. Yksi ratkaisu on hylätä se kokonaan. Puhutaan vaikka "peruslinjauksista", "pitkän aikavälin suunnitelmasta" tai mitä nyt keksitään. Näinkin on tietääkseni tehty ja saatu homma hoidettua. 

Ilman strategian käsitettäkin pärjää

Strategiasta puhuminen ei ole järjestöjen toiminnanohjauksessa välttämätöntä. Käsitteen juuret ovat yhtäältä sodankäynnissä – kreikankieliset kantasanat tarkoittavat sodankäyntiä ja sotapäällikköä – ja toisaalta liike-elämässä. Sote-alan arjesta niin sota-ala kuin liike-elämäkin ovat usein kaukana. Mutta eivät aina.

Strategiatyön luonteeseen kuuluu suuntaaminen, joidenkin toimintalinjojen valitseminen ja toisten hylkääminen. Tällaisessa työssä hankaluudet saattavat olla hyvä merkki – merkki siitä, että on päästy oikeiden asioiden äärelle, nosteltu kissoja pöydälle.

Strategioita tehdään nykyisin tilanteissa, joissa resurssit parhaassa tapauksessa pysyvät samana, usein vähenevät. Tällöin vanhojen tehtävien laajentaminen tai uusien lisääminen merkitsee välttämättä entisten tehtävien vähentämistä, joko virallisesti tai vaivihkaa. Riittävän hyvässä strategiatyössä toimintoja vähennetään ja lopetetaan osana julkilausuttua suunnitelmaa. Onnistunut, rohkeasti ja realistisesti läpiviety strategiatyö vähentää tulevaisuuden tarvetta tehdä osaratkaisuja tipoittain, ad hoc -pohjalta pakkotilanteissa.

Järjestöille yhteistä strategista ajatustenvaihtoa

Entä missä menevät strategiaprosessin kattavuuden rajat? Voiko siitä muodostua yksittäistä yhdistystä, järjestöä tai liittoa laajempi suunnittelun kokonaisuus?

Jos useammalla yhdistyksellä tai liitolla on sama tai melkein sama hyödynsaajien ryhmä – koetan tässä vältellä yksisuuntaistavaa ja esineellistävää kohderyhmä-ilmaisua – niiden tulisi ilman muuta pyrkiä ja kyetä yhteiseen suunnitteluun, jos se on ko. hyödynsaajaryhmän etu.

Erityisesti sellaisissa järjestöryppäissä, joissa on käyty keskusteluja toimintojen yhdistämisen tarpeista, olisi vahva peruste pyrkiä ensi tilassa yhteiseen strategiseen ajatustenvaihtoon. Aivan riippumatta siitä, mihin lopulta organisaatioteknisesti päädytään.

Hyödynsaajien etu ensi sijalla

Joissakin strategiaoppaissa puhutaan "tulevan menestyksen varmistamisesta". Kun strategiaa mietitään yhdistyksissä tai liitoissa, kenen tai minkä tulevaisuudesta on kysymys? Pitkällä aikavälillä tähän on vain yksi vastaus: toiminnasta hyötyvien ihmisten etu on ensi sijalla, ja tämän ensisijaisuuden säilyttäminen on pidemmällä tähtäimellä myös kyseisen yhdistyksen tai liiton elinehto.

Tässä siis paradoksi: kun oikeasti tehdään toimenpiteitä "järjestön tulevan menestyksen varmistamiseksi", järjestön menestys, toisin sanoen jonkin tavoitteen saavuttamiseksi luodun välineen menestys, ei voi olla ensimmäisellä sijalla. Ammattilaisvoimin toimivissa järjestöissä jäsenistä etääntyminen on aina hyvä huomioida mahdollisena riskinä – sitä enemmän, mitä suuremmasta yhdistyksestä tai liitosta on kyse. 

Lue lisää

Kommentointi

Otsikko:
Nimi:
Kommentti:
 

SOSTEblogi

Keskustele ja kehitä järjestötyötä sekä hyvinvointia yhdessä!

Teemoissa keskustellaan SOSTElle tärkeistä aiheista. Kirjoittajina oman talon asiantuntijoita ja vierailijoita kentältämme.