fi | sv | eng

Demokratia on kriisissä! Kuinka käy hyvinvointivaltion?

01.04.2016, 10:14

Päivi Rouvinen-Wilenius, erityisasiantuntija 

Viime aikoina eri keskusteluissa on ollut havaittavissa huoli demokratian suunnasta. Tätä ei tulisi tulevaisuudesta kiinnostuneiden järjestöjenkään sivuuttaa. Pohdin tässä aineksia viimeaikaisista puheenvuoroista: Anna-Liisa Kauhasen pääkirjoituksesta (HS 4.3.); tulevaisuudentutkimuksen professori Leena Ilmolan väitöskirjasta ja tutkimusprofessori Sakari Hännisen puheenvuorosta Hyvinvointivaltion rajat ja poliittisen päätöksenteon kriisi – seminaarissa.

Hyvinvointitaloudessa demokratia on keskeinen elementti ja vaikuttamismahdollisuudet ja osallisuus ovat tapa rakentaa hyvinvointiyhteiskuntaa nykyisiä ja tulevia tarpeita vastaavaksi.

Demokratia kriisissä?

Tutkimusprofessori Sakari Hänninen totesi THL:n hyvinvointivaltio seminaarissa (7.3.2016), että demokratia on vaarassa, ja tämä on vakavampi uhka kuin mitä hyvinvointivaltion alasajoon liittyvät uhat. Hyvinvointivaltio on politiikan tulos, johon sisältyi valtavasti keskustelua, ristiriitojen sovittelua ja yhteisen näkemyksen hakemista. Se rakentui myös demokraattisesti kansalaisia kuullen.

"Hyvinvointivaltion haastaminen on demokratian haastamista."

Viime vuosina kehitys on tukenut demokratian alasajoa. Sakari Hännisen mukaan valtaa on siirretty yhä enenevässä määrin demokraattiselta toiminnalta Valtioneuvoston kansliaan (VNK), muun muassa strategisen tutkimuksen osalta. Kehityskulku on kansalaisyhteiskunnan näkökulmasta väärän suuntainen. Markkinaehtoiseen kapitalismiin ei enää halutakaan hidastavia demokraattisen yhteiskunnan elementtejä.

Hännisen mukaan päätöksenteossa arvostelukyky rapistuu, julkista keskustelua ei haluta avata ja asioita halutaan ratkaista oikeudellisesti. Poliittiset päätökset muuttavat luonnettaan markkinatyyppisiksi päätöksiksi, virkamiehet ottavat poliitikon roolin ja esittävät poliittisia leikkauslistoja, joille ei ole luotu vaihtoehtolistoja. Pohjoinen hyvinvointivaltio on tulos vahvasta demokratiasta. Hyvinvointivaltion haastaminen on demokratian haastamista.

Hyvinvointivaltio on sitä vahvempi ja rikkaampi, mitä vahvempi sen yhteinen normatiivinen pohja on. Yhteinen perusta, joka antaa tulkinnalliset sitoumukset on välttämätön. Yhteinen pohja luodaan keskustelulla. Jos normatiiviset sitoumukset rapautuvat, se on pahempaa kuin hyvinvointivaltion kannatuskato. Hyvinvointivaltion tulevaisuus on Hännisen mukaan riippuvainen siitä, palautetaanko demokratia, otetaanko mukaan kansalaiset päätöksentekoon liittyvään keskusteluun ja lakataan sivuuttamasta eduskunta päätöksentekoprosesseissa.

Hyvinvointivaltion (poliittisen luonteen palauttaminen) voi onnistua

Hyvinvointivaltion (valtio on poliittinen järjestelmä) yhteisen normatiivisen sitoumusten vahvistaminen ja uudelleenmäärittely voivat tapahtua seuraavien kolmen kohdan kautta: demokratia, ennakkoarviointi, ja hyvinvointi-investoiminen.

1. Hännisen mukaan demokratian palauttaminen on välttämätöntä. Asioiden valmistelua tulisi tehdä nykyistä huolellisemmin. Aiemmin lakiehdotuksia valmisteltiin komiteoissa, mutta ehkä tänä päivänä siihen voidaan hyödyntää myös verkostoja. Oleellista demokratialle on avoimen julkisen keskustelun mahdollistaminen. Avoimuus ei tarkoita kuitenkaan sitä, etteikö jossain vaiheessa tehdä päätöksiä ja lopeteta keskustelua. Tässä kohtaa meillä olisi paljon opittavaa Ruotsista.

Kauhanen (HS) nostaa ensimmäiseksi demokraattisen päätöksenteon rakenteen ongelmat. Esimerkiksi neljän vuoden vaalikausi motivoi tietynlaiseen päätöksenteon sykliin ja tuloksellisuuden arviointiin. Pitkän aikavälin ongelmat väistetään, sillä niillä ei voiteta vaaleja. Rakenne tuskin muuttuu ihan heti mutta, voimme odottaa pitkäjänteisempää tarkastelua päätöksentekoon.

2. Moninäkökulmainen ennakkoarviointi vähentää huonojen päätösten todennäköisyyttä. Näennäisesti myönteisillä päätöksillä voi olla myös kielteisiä seurauksia, esimerkiksi päätökset, joissa ympäristöargumentit ja teollisuuden edut ovat vastakkaisia. Ongelmana on myös, että kestävät, ekologiset ja edulliset ratkaisut ovat myös alueellisesti eriarvoistuneet. Poliittisen päätöksenteon ennakkoarvioinnissa tulee tarkastella tehtäviä päätöksiä laaja-alaisesti, myös eri politiikoiden kautta. Ennakkoarviointi tulee olla riippumaton poliittisista intresseistä ja siihen tulisi sitouttaa mahdollisimman monipuolinen joukko ihmisiä, sekä kokemusasiantuntijuuden että tiedollisen osaamisen edustajia, muodostaen kokoonpano käsiteltävästä asiasta riippuen.

Arvioimalla tehdään toiminta näkyväksi ja epäsuoratkin vaikutukset pystytään ennakoimaan.Politiikan arvioinnissa tulee pystyä arvioimaan kriittisesti poliittista prosessia ja niitä mekanismeja, joilla tavoitteisiin ajatellaan päästävän. Arviointi täytyy tapahtua erillisessä, riippumattomassa elimessä. Päätöksenteon vaikutusten arvioinnille luonteva sijoittumispaikka on Hännisen mukaan eduskunnan alaisuudessa, ei Valtioneuvoston alaisuudessa.

Arvioinnin avulla saamme tietoa siitä, mitä päätökset tarkoittavat pitkällä aikavälillä ihmisille arjessa. Riskejä on mahdollista ennakoida ja niiden suuntaan voidaan vaikuttaa. Keskeinen onnistuneen arvioinnin edellytys on, että pystymme katsomaan päätettäviä asioita omat lähtöoletukset tunnistaen, objektiivisen tiedon pohjalta.

3. Lisäämällä hyvinvointi-investointeja, jotka edistävät esimerkiksi osallisuutta, voidaan rakentaa luottamusta ja vahvistaa yhteistä sitoutumista hyvinvointivaltioon. Artikkelissa (Futura 1/2016) olemme pyrkineet osoittamaan hyvinvointi-investoimisen tärkeyden osana laajempaa yhteiskuntapolitiikkaa. Pohdimme osallisuutta vahvistavien hyvinvointi-investointien roolia hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisessa.

Osallisuus on kansalaisyhteiskunnan, järjestötoiminnan ja myös demokratian keskeinen mahdollistaja ja näin ollen yksi tärkeimmistä investointikohteista. Osallisuus on edellytys ihmistä itsestään lähtevän muutoksen käynnistäjänä ja sen kautta muodostuu myös yhteinen normatiivinen pohja. Hyvinvointitaloudessa ihmiset ovat keskeinen toimija ja muutoksen moottori. Parhaimmillaan osallisuus on ihmisistä itsestään nousevaa aktiivisuutta, joka muuttaa yhteiskuntaa. Ilman osallisuutta ei voi olla hyvinvointitaloutta.

Osallisuuteen voidaan investoida yksilöiden, yhteisöjen ja yhteiskunnan tasoilla. Yhteiskunnassa tarvitaan visio ja strategia, jossa osallisuus nähdään tärkeänä ihmisitä lähtevänä yhteiskunnan voimavarana. Tarvitaan sekä toiminnantasolla investointeja että visionääristä investoimista toimiin, joilla voidaan vahvistaa inhimillistä ja sosiaalista pääomaa. Investointeja tarvitaan kolmesta suunnasta: Vahvistetaan yksilöiden osallisuutta tukevia voimavaroja (koulutus, voimavarojen vahvistaminen), yhteisössä lisätään vaikuttamisen mahdollisuuksia (esim. kansalaisyhteiskunta) ja yhteiskunnan rakenteita muokataan osallisuutta tukevaksi (esim. lainsäädäntö).

Lue lisää

Kommentointi

Otsikko:
Nimi:
Kommentti:
 

SOSTEblogi

Keskustele ja kehitä järjestötyötä sekä hyvinvointia yhdessä!

Teemoissa keskustellaan SOSTElle tärkeistä aiheista. Kirjoittajina oman talon asiantuntijoita ja vierailijoita kentältämme.