fi | sv | eng

Järjestötoiminnan, yritystoiminnan ja julkishallinnon suhde kaipaa selkiyttämistä

07.05.2015, 11:04

Heikki Parviainen, erityisasiantuntija

Sosiaali- ja terveysjärjestöillä on perinteisesti ollut tärkeä asema suomalaisessa yhteiskunnassa. Tällä hetkellä järjestöjen yhteiskunnallinen asema ja rahoitus ovat kuitenkin epäselviä.

Järjestöistä esimerkiksi Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry ja Pelastakaa Lapset ry perustettiin aikanaan kansalaissodan jälkeen, jolloin Suomi oli jakautunut poliittisesti kahtia. Oli tarkoituksenmukaista perustaa julkishallinnon ulkopuolisia toimijoita. Lastensuojelussa vältettiin tilanteita, joissa viranomaiset olisivat sijoittaneet hävinneen ideologian edustajien jälkikasvua suoraan voittaneen puolen perheisiin.

Myös valtakunnallisuus oli järjestöjen etu: erityisesti pienillä paikkakunnilla oli käytännössä mahdotonta hoitaa lastensuojelua oman kunnan sisällä niin, ettei olisi syntynyt jonkinlaista konfliktia.

Järjestöjen perinteisiä toimintoja on viime vuosina muutettu yritysmuotoisiksi ja sosiaali- ja terveysalalle on syntynyt uusia yrityksiä. Taustalla on ainakin EU:n kilpailulainsäädäntö. Näyttää siltä, ettei yhteiskunnassa ja politiikassa ole tässä ajassa sellaisia aatteellisia motiiveja, jotka edesauttaisivat järjestöjen toimimista vaikkapa palvelujen tuottamisessa jonkin yhteisen edun nimissä.

Sosiaali- ja terveysministeriö päättää vuosittain RAY:n avustusten jakamisesta järjestöille, joten sosiaali- ja terveysalan järjestötoiminta voidaan nähdä osana yleisempää sosiaalipolitiikkaa. Rahoituksen myöntämisellä tai myöntämättä jättämisellä viestitetään, millainen toiminta nähdään yhteiskunnallisesti tärkeäksi.

RAY:n rahoitus on sosiaali- ja terveysjärjestöille tärkeää. Suurin riski julkisessa rahoituksessa on se, että järjestötoiminta voi muokkautua rahoituksen myöntöperusteiden suuntaan. RAY:n avustusta saavat järjestöt saavat toki myös julkishallinnosta riippumatonta rahaa vaikkapa erilaisten keräysten, myyjäisten, jäsenmaksujen tai testamenttien kautta.

Uudenlainen esimerkki järjestöjen ja julkishallinnon roolien päällekkäisyydestä sosiaali- ja terveysalalla on Helsingin uuden lastensairaalan rahoitus. Hankkeen rahoituksen osana on toiminut säätiö, joka on kerännyt lahjoitusvaroja sairaalan rakentamiseen.

Periaatteessa sairaalan rakentaminen kuuluu kuntien lakisääteisiin tehtäviin, ja sen rahoituksen pitäisi tulla kuntien budjeteista. Helsinkiin suunnitellun Guggenheim-museon kohdalla vastaavaa rahoitusmallia ei ole ainakaan näkyvästi ajettu, vaikka siihen se kunnan tehtävien näkökulmasta sopisi periaatteessa sairaalahanketta paremmin.

Lastensairaalan rahoituksen kerääminen säätiön kautta johtuu osittain lainsäädännöstä. Toinen syy voi olla se, että tämäntyyppisiin hankkeisiin näyttää yksinkertaisesti olevan mahdollista saada yksityisiä lahjoituksia. Kaikkien lakisääteisten saati yleisesti hyödyllisiksi arvioitujen hankkeiden kohdalla näin ei ole. Olisiko Ivalon terveyskeskuksen remonttisäätiö saanut kerättyä vastaavia summia kuin lastensairaala?

Järjestöjen julkista rahoitusta voidaan tästä näkökulmasta perustella sillä, että yksityinen raha ohjautuu jossain määrin mielivaltaisesti ja sattumanvaraisesti.

Yksityisen rahoituksen keräämisen malli aiemmin yhteiskunnan vastuulla olleiden toimintojen rahoittamiseksi näyttää laajenevan. Esimerkiksi yliopistojen rahoitusta on muutettu säätiömalliseen suuntaan ja uuden rahankeräyslain valmistelun tavoitteena on mahdollistaa rahan kerääminen myös muille kuin yleishyödyllisille yhteisöille ja säätiöille. Kilpailu yksityisistä lahjoitusvaroista kovenee.

Järjestöille myönnettävät avustukset saattavat tulevaisuudessa pienentyä, jos RAY:n pelien pelaaminen vähenee. Kun kilpailu rahan keräämisessä kovenee, sosiaali- ja terveysjärjestöjen ei ole helppoa löytää rahoitusta toiminnalleen. Myös palveluiden tuottaminen ja myyminen on kilpailulainsäädännön muuttumisen takia yhä vaikeampaa.

Mihin suuntaan sosiaali- ja terveysalan järjestötoimintaa oikeastaan halutaan kehittää?

Suomalaisen järjestötoiminnan kytkös julkishallintoon tekee siitä kansainvälisesti tarkasteltuna erityistä. Jos tämä keskinäinen yhteistyö etuineen ja haittoineen halutaan säilyttää, tarvitaan viranomaisilta ja poliittisilta toimijoilta nykyistä selkeämpi linjaus ja keskustelu siitä, mihin suuntaan asioita ollaan konkreettisesti viemässä. Järjestöt puolestaan tarvitsevat niiden toiminnan ytimessä olevaa aatetta.

Blogi on julkaistu ensimmäisen kerran Nosteen numerossa 4/2014, Vapaa sana - palstalla.

Kommentointi

Otsikko:
Nimi:
Kommentti:
 

SOSTEblogi

Keskustele ja kehitä järjestötyötä sekä hyvinvointia yhdessä!

Teemoissa keskustellaan SOSTElle tärkeistä aiheista. Kirjoittajina oman talon asiantuntijoita ja vierailijoita kentältämme.