fi | sv | eng

"Matkalla paratiisiin"

17.06.2014, 09:43

Päivi Rouvinen-Wilenius, erityisasiantuntija

Talouskeskustelua seuranneena ja asiaa pohdittuani jonkin aikaa, olen päätynyt seuraavaan fiktiiviseen matkaan. Olisiko ”paratiisi” yhdistelmä uusliberalismin ja universaalin hyvinvointivaltion elementtejä. Nykyään ihmisarvoa määrittää taloudellinen omistaminen. Mutta yhä useammat merkit viittaavat inhimillisen pääoman merkityksen vahvistumiseen.

Miten yhteiskunta siirtyisi kohti uusliberalistista universalistista ”paratiisia”?

Matka alkaa: välitetään luonnosta, ihmisistä, voidaan oppia virheistä ja annetaan markkinataloudelle tekohengitystä.

Ekologisesta näkökulmasta uusliberalistiseen universaaliin ideaaliin on matkaa. Nykyinen tuotantokoneisto ja tekniikka perustuvat fossiilisten polttoaineiden käyttöön, joka on ekologisesti raskasta.

Degrowth ajattelun mukaan ihmisten tekemä työ on siis luontoarvojen näkökulmasta huomattavasti kustannustehokkaampaa ja siten edullisempaa kuin teknologian avulla tuotettu hyödyke. Luonnon ja ekologisen kestävyyden elementeille ei vielä pystytä antamaan rahamäärettä, joten sen osuus tuotantokuluissa ei myöskään näy. Palautetaan eniten luontoa kuluttavat teollisuusteknologiat takaisin ihmisvoimin tehtäväksi. Työllisyys paranee ja hyvinvointivaltion turvaamiseksi saadaan riittävästi verotuloja.

Luodaan taloudellisin välinein kestävä pohja. Uusliberalismin arvot lupaavat paratiisia ihmisille. Universalismin lähtökohdista paratiisiin tulisi kaikilla olla yhtäläiset mahdollisuudet päästä. Se edellyttäisi, että siirtymävaiheessa luodaan selkeät periaatteet, jotka mahdollistavat riittävät ansiot työstä. Pikettyn mukaan liian suuret tuloerot eivät ole tavoiteltavia. Uusliberalismi näkee ihmisen tahdon ja vapaan valinnan merkittävänä. Uusliberalistinen ajattelu ei tunnista köyhyyttä, miksi? Köyhyyttä ei ole?

Muun muassa ajatuspaja Libera esittää, että kansalaisilla tulee olla perustulo, joka takaa jossain määrin taloushuolista vapaan elämän ja turvaa hyvinvoinnin tason. Markkinat menettävät merkityksensä pitkällä aikavälillä, jos raha menettää merkityksensä. Sinänsä hassua, että juuri markkinavoimat tuottavat tämänsuuntaista kehitystä vahvistamalla tuloerojen kasvua. Markkinatalous saisi perustulon avulla aikaa sopeutua uudenlaiseen kehittyvään talouteen, kun usko rahatalouteen säilyisi kauemmin.

Matka jatkuu: teknologia, kuluttaminen, kansalaisyhteiskunta ja instituutiot muutoksessa

Universaalit palvelut toimivat. Osataan tuottaa sellaisia teknologisia innovaatioita, joihin ei tarvita luonnonvaroja ja jotka eivät tuhoa luontoa. Teknologian kehittyminen luontoystävälliseksi mahdollistaa asteittaisen palaamiseen teknologian käyttöön.

Raha itsessään menettää merkitystään henkisten arvojen vahvistuessa. Henkisten arvojen vahvistuminen on mahdollista, jos ihmisten energia vapautuu taloushuolista. Lisäksi kulutuskäyttäytyminen muuttuu, ihmiset etsivät elämän tyytyväisyyttä luovuudesta ja verkostoista, tyytyväisyydestä omaan henkiseen kehitykseen. Verkostoituminen vahvistuu uuden teknologian kehittämiseksi. Luovuutta ja verkostoja arvostetaan yhä enemmän.

Kansalaisyhteiskunnan merkitys vahvistuu. Verkostoitumisen kautta myös demokratia vahvistuu. Valtion ja poliittisen päätöksentekojärjestelmän muoto ja rooli muuttuu. Valtion valta murentuu tai esimerkiksi verotulot siirtyvät täysimääräisenä yhteisöjen hallintaan.

Verotus instituutiona joutuu uudistumaan, koska rahaa ei arvosteta, tarvitaan ehkä uudenlainen tapa ajatella talous. Aikapankin kaltaiset kokeilut mahdollistavat uudenlaiseen talousajatteluun siirtymän, millainen talousajattelu sopii niiden toimintalogiikkaan. Esimerkiksi toviverotus, jossa aikapankki voisi olla edelläkävijänä.

Milloin ollaan perillä?

Luovuus ja innovatiivisuus ovat tärkein pääoman muoto. Rahalla ei ole merkitystä, koska sitä ei arvosteta ja kenenkään ei tarvitse sitä haalia, se ei ole muodikasta. Ehkä on syntynyt uudenlainen verkostomainen talous. Yhteiskunnassa on luovuttu kilpailusta toistemme kanssa. ”Paratiisissa ” jokainen kilpailee itsensä kanssa uusista luovista ideoista ja verkostoissa tietoa jaetaan avoimesti ja ilman itsekkäitä intressejä, koska jakaminen hyödyttää kaikkia.

Työ ymmärretään uudella tavalla. Työ ei ole suorittavaa, vaan se on välittämistä, luovaa ja verkostoitumista. Keskeistä sille on tiedon jakaminen ja toisilta oppiminen. Verkostoissa syntyy uutta ja innovatiivista. Ideoista ei tarvitse kilpailla taloudellisesti.

Entäs palkitseminen? Yhteiskunnassa palkitseminen on muuta kuin rahaa, se on mainetta, kunniaa ja arvostusta. Inhimillistä pääomaa. Raha menettää merkityksensä tavoiteltavana hyödykkeenä. Tavoiteltavaa on inhimillisen pääoman kasaaminen.

Arvostus syntyy henkisen pääoman käytöstä ja jakamisesta. Ihmisten voimavarat vapautuvat perinteisestä työstä luovaan työhön. Luovuus ja innovaatiot ovat eliitin edellytys, ei mammona. Kilpailukyky sanana muuttaa merkitystään. Kilpailukyky on yksilön itsensä kilpailua itsensä kanssa. Verkostoihin ei kuulu keskinäinen kilpailu, koska se ei edistä verkoston innovaatiokykyä.

Vapaus ja valinnan mahdollisuudet sisältävät myös syyllistämisestä vapaan maailman. Vastuuttomuutta olisikin se, ettei jaa tietoa ja kehitä verkostojensa osaamista. Uusi teknologia kehittyy eteenpäin siten, että lähes kaikki on hoidettavissa ja yksilön syyllistäminen ei ole relevanttia. Nykyisen kaltainen yksilön vastuu keskustelu ei kuuluisikaan tähän malliin, vaan onkin ehkä vanhan yhteiskunta-ajattelumme tuotos.

Joitakin ratkaistavia kysymyksiä on ehkä vielä jäljellä vai meneekö kaikki sittenkin ihan toisin?

Tulevaisuus ja hyvinvointitalous ovat kiinnostava yhdistelmä. Tule rakentamaan sitä kanssamme 6.11.2014 hyvinvointitalousfoorumiin

Lue lisää

Kommentointi

Otsikko:
Nimi:
Kommentti:
 

SOSTEblogi

Keskustele ja kehitä järjestötyötä sekä hyvinvointia yhdessä!

Teemoissa keskustellaan SOSTElle tärkeistä aiheista. Kirjoittajina oman talon asiantuntijoita ja vierailijoita kentältämme.