fi | sv | eng

Mikä ihmeen hyvinvointitalous? Osa 1: Hyvinvointitalouden, palvelujen ja investointien eetos

06.11.2014, 08:30

Aki Siltaniemi, kehittämispäällikkö

Tähän otsikossa mainittuun kysymykseen törmäsimme aloittaessamme työtämme uudessa sosiaali- ja terveysalan kattojärjestössä SOSTEssa ja siihen myöhemmin perustetussa hyvinvointitaloustiimissä. Haimme vastauksia yhdessä 28 eri tieteenaloja edustavan asiantuntijan kanssa. Päätimme tehdä artikkelikokoelman.

Mikäli hyvinvointitalouden päämääräksi ymmärretään ihmisten hyvinvoinnin ja siihen välillisesti vaikuttavien hyvinvointipalvelujen puolustaminen mm. taloudellisin argumentein, on löydettävä oikeat perustelut. Vaikuttamistyön näkökulmasta voi olla tehokkainta vedota hyötynäkökohtiin ja taloudellisiin perusteluihin, vaikka hyöty tai taloudellinen kannattavuus ei voikaan olla moraalisesti tai eettisen kestävän toiminnan välttämätön ehto.

Hyvinvointivaltion, hyvinvointipalvelujen, etuuksien ja tulonsiirtojen päämäärä tai tarkoitus ei ole ensisijaisesti tuottaa taloudellista tehokkuutta, säästöjä, yhteiskunnallista vakautta tai luottamusta. Näiden pitäisi olla seurausta siitä, että ihmiset voivat hyvin, heitä kohdellaan oikeudenmukaisesta ja heistä pidetään huolta kaikissa tilanteissa.

Kohti kokonaisvaltaisempaa ajattelua

Hyvinvointivaltion ja hyvinvointipalvelujärjestelmän uudistamisessa huomiota on kiinnitettävä myös ajattelu- ja toimintatapojen uudistamiseen. Painopisteen siirtäminen ehkäisevään toimintaan on yksi tarpeellinen muutos. Kyse voi olla myös palvelujärjestelmän reaktionopeuden parantamisesta: kun ongelmat löydetään ja niihin puututaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, ne ovat yksinkertaisempia ja halvempia ratkaista.

Huomiota on kiinnitettävä myös siihen, ettei palvelujärjestelmän sisällä synny osaoptimointia, jossa yhdeltä toimintalohkolta säästetään ja samalla siirretään ongelmat toisaalle tai lykätään ratkaisua, jolloin myös kustannukset kasvavat. Tässä on kyse kustannusten häviämättömyyden laista. Sosiaalihuollossa tehdyt säästöt voivat heijastua esimerkiksi poliisin tai oikeuslaitoksen kustannusten kasvuna sekä lisääntyvänä turvattomuutena. Myös osajärjestelmien sisäinen logiikka voi ajaa osaoptimointiin. Tällöin resurssitason ylläpitämisen tai lisäresurssien saamisen toiveissa voidaan ikään kuin luoda uusia ongelmia tai uusintaa ongelmia niiden oikeiden ratkaisupyrkimysten sijaan.

Hyvinvointitaloudessa hyvinvointia tai vastaavasti hyvinvointipuutteita tulee tarkastella kokonaisvaltaisesti kustannusten ja – hyötyjen näkökulmasta. Myös ihminen ja hänen hyvinvointinsa tulee nähdä kokonaisuutena pirstaloimatta sitä tarpeettomasti eri sektoreille. SOSTEn strategiassa todetaan tarve siirtyä lyhytjänteisestä säästämisestä ja vuosibudjetoinnista kohden hyvinvointitaseajattelua.

Hyvinvointitalous –käsitteen ja ajattelun vahvuutena voi olla myös se, että se kokoaa ja fokusoi talouskeskustelua laajasti hyvinvoinnin ympärille. Hyvinvointi voidaan ymmärtää laajasti, ei vain sosiaalisen tai terveyden kautta, vaan kaikkien yhteiskunnan toimien kautta. Hyvinvointitaloutta voidaan edistää vaikkapa talouspolitiikan, kulttuuripolitiikan, ympäristöpolitiikan tai koulutuspolitiikan alueella. Oleellista on tunnistaa, että kaikilla toimilla on hyvinvointitaloudellisia seurauksia.

Hyvinvointi-investoinneilla hyvinvointituottoja

Investointi-käsitteen käytössä on sekä vahvuuksia että heikkouksia.

Käsite ohjaa ajattelemaan hyvinvointiin, sen edistämiseen, ylläpitämiseen ja siinä ilmenevien ongelmien ehkäisyyn ja korjaamiseen käytettävää rahaa sijoituksena, ei kulueränä. Parhaimmillaan se voi auttaa ymmärtämään myös sen, että sijoituksesta saatavan tuoton odotusaika voi vaihdella ja se voi olla hyvinvointiin tehtyjen panostusten osalta vuosikymmenien päässä, kuten vaikkapa koulutukselle, eläkejärjestelmillä tai terveyden edistämiseksi tehdyillä toimenpiteillä. Tässä mielessä investointi –käsite on hyödyllinen ja kenties tarpeellinenkin kamreeri-ajattelun kentillä toimittaessa.

Ongelmana investointi-käsitteessä on se, että se suuntaa huomion talouden kieleen, käsitteisiin ja tavoitemaailmaan, joka poikkeaa peruslähtökohdiltaan ja tavoitteiltaan siitä, mitä hyvinvointivaltion pitäisi edustaa. Taloudellisen ja liiketoiminnan tavoitteena ovat taloudelliset tuotot ja sitä rakennetaan tuotto-odotusten varaan.

Kuten edellä todettiin, hyvinvointipalvelujen ja etuuksien päämäärä ei ole ensisijaisesti taloudellinen tai tässä yhteydessä tuottojen saaminen vaan ihmisten hyvinvointiin itseisarvoisesti liittyvä. Tässä kohden lähestymme empatiaa tai myötätuntoa, siis niitä ominaisuuksia, jotka erottavat inhimillisen kohtelun välineellisestä kohtelusta tai hyöty-ajattelusta. Immanuel Kantin kategorisen imperatiivin ihmisyyden muotoilun mukaisesti toisia ihmisiä tulee aina käsitellä päämääränä sinänsä eikä välineenä jonkin asian hankkimiseen. Tässä mielessä, kiinnitettäessä liikaa huomiota talouteen, investointeihin ja tuottoihin, on vaarana, että toiminta muuttuu välineelliseksi.

Hyvinvointivaltion, eri palveluiden ja etuuksien tehtävänä on mahdollistaa ihmisarvoinen elämä riippumatta henkilön tuottavuudesta. Tuottavuus, kestävä talous, mahdollinen talouskasvu ja luottamus järjestelmään sekä yhteiskuntaan syntyy sivutuotteena, jos on syntyäkseen. Hyvinvointivaltion peruslähtökohta on etiikassa ja siihen tehtyjen hyvinvointi-investointien tuotot ovat taloudellisessa mielessä epävarmoja, mutta moraalisessa ja sosiaalista luottamusta vahvistavassa mielessä niiden pitäisi olla aina varmoja. Taloudellisen tuoton lupaaminen tai edellyttäminen hyvinvointipalveluilta ohjaa argumentaation talousparadigman alueelle, jota pitäisi hyvinvointitalouden käsittein pystyä haastamaan tehokkaasti.

Hyvinvointi-investointien käsitettä käytettäessä olisi rinnalle kenties tuotava käsitepariksi hyvinvointi-tuotot. Tällöin tehtyjen hyvinvointi-investointien tuottoja voidaan tarkastella taloudellista tuotto-käsitettä laajemmin. Tällöin tuotoksena voi olla vaikkapa eettisesti hyvä, ihmisarvoinen ja oikeudenmukainen kohtelu tai kohentunut hyvinvointi. Se, että hyvinvointivaltion tai –palvelujen perimmäisenä tarkoituksena ei ole saada taloudellista tuottoa tehdylle sijoitukselle, ei tarkoita sitä etteikö palveluja pitäisi pyrkiä tuottamaan tehokkaasti ja kustannusvaikuttavasti yhteisiä verovaroja käyttäen.

Hyvinvointitalous haastaa ajattelemaan

Edellä ja julkaistussa artikkelikokoelmassamme on nostettu esiin hyvinvointitalous-ajattelun vahvuuksia ja heikkouksia. Niissäkin näkökulmissa, joiden mukaan käsite on ongelmallinen tai kenties huomiota liiaksi taloudelle antava, voidaan hyvinvointitalouden käsite nähdä eräänlaisena sparraajana. Tällöin hyvinvointitalouden käsite haastaa tuomaan esiin esimerkiksi sosiaalisen ja ekologisen, ihmisten hyvinvoinnin eri ulottuvuuksien sekä oikeudenmukaisuuden ja keskinäisen huolenpidon näkökulmia entistä terävämmin taloudellisten ja tehokkuusargumenttien vastapainoksi. Parhaimmillaan nämä voivat rakentua keskeiseksi osaksi hyvinvointitaloutta.

[Kirjoituksessa esitetyt mielipiteet eivät välttämättä edusta yksittäisten artikkelikokoelman kirjoittajien mielipiteitä.]

Lue lisää

Kommentointi

Otsikko:
Nimi:
Kommentti:
 

Hyvinvointitalouden mittaamisen haaste

Nimi:

Markkinaehtoisen ajattelun paradigman voittokulku juontuu ainakin osittain siitä, että rahalla yksittäinen asiakas voi budjettinsa huomioiden suhteuttaa eri palvelut ja hyödykkeet siten, mikä antaa eniten tyydytystä. Näin ainakin teoriassa.

Nähdäkseni hyvinvointitalouden suurin haaste on mitattavuus. Miten esimerkiksi osa-optimointi tehdään näkyväksi?

Kiitos ansiokkaasta pohjustuksesta.

11.11.2014, 16:08

SOSTEblogi

Keskustele ja kehitä järjestötyötä sekä hyvinvointia yhdessä!

Teemoissa keskustellaan SOSTElle tärkeistä aiheista. Kirjoittajina oman talon asiantuntijoita ja vierailijoita kentältämme.