fi | sv | eng

Politiikka on lukujen taustaoletuksissa

22.10.2015, 12:39

Jussi Ahokas, pääekonomisti

Viime aikoina suomalaisesta talouspoliittisesta keskustelusta on tullut huomattavasti kriittisempää ja moniäänisempää. Jos joskus Suomea kuvattiin yhden talouspoliittisen totuuden maaksi, tällaista tulkintaa on tänään vaikea hyväksyä. Kun mikä tahansa taho esittää analyysin taloustilanteesta, julkaisee ennusteita tai esittää talouspoliittisia suosituksia, on sen lähes mahdotonta välttyä kritiikiltä. Kaiken lisäksi kritiikki on varsin usein yksityiskohtaista ja hyvin perusteltua. Tämä on erinomainen asia demokratian ja avoimen yhteiskunnallisen keskustelun näkökulmasta.

Absoluuttisten lukujen haastaminen

Yksi tärkeä harppaus avoimemman talouspoliittisen keskustelun tiellä on ollut niin sanottujen absoluuttisten lukujen haastaminen. Tunnetuin näistä on tietysti kestävyysvaje, jonka suuruudesta valtiovarainministeriö sekä Suomen Pankki esittävät tasaisin väliajoin päivitetyn näkemyksensä. Koska kestävyysvajetta käytetään voimallisesti talouspoliittisen linjan perusteluun, on luvulla erittäin suuri vaikutus taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen kehitykseen Suomessa.

Vaikka talouspolitiikan ohjauksessa on yhä painotettu ”oikeiden lukujen” tärkeyttä ja poliittisia arvovalintoja on suositeltu tehtäväksi vasta sitten, kun ”oikea tilannekuva” on yhdessä hyväksytty, näyttää siltä, että tällaiselle yhden totuuden tielle ei ole enää paluuta Suomessa. Esimerkiksi Valtion taloudellinen tutkimuskeskus on pyrkinyt avaamaan kestävyysvajeen problematiikkaa ja kestävyyslaskennan taustaoletuksia siten, että päätöksentekijöiden sekä kansalaisten on mahdollista ymmärtää paremmin, mistä kyseinen luku tulee ja minkälaisista oletuksista se muodostuu. Tämä luonnollisesti avaa mahdollisuuksia muillekin kuin taloustieteen professoreille kritisoida kestävyysvajelaskelmia.

Vastaavalla lailla avoimuutta tukee valtiovarainministeriön valinta julkaista Juha Sipilän hallitukselle valmistelemansa taustamuistiot, jotka liittyvät hallituksen esittämiin toimenpiteisiin kustannuskilpailukyvyn parantamiseksi. Näin tutkivat journalistit yhdessä taloustutkijoiden kanssa pääsivät perehtymään esitettyjen ”absoluuttisten lukujen” taustaoletuksiin ja huomauttamaan havaitsemistaan puutteista.

"Sen sijaan, että talouspoliittinen keskustelu pyörii viralliseksi totuudeksi ilmoitettujen lukujen ympärillä, sen tulisi pyöriäkin entistä enemmän näiden lukujen taustaoletusten ympärillä."

Koska kaikkien taloustieteellistenkin laskelmien lopputulos riippuu aina tehtävistä oletuksista, laskelmien perusteellinen kritiikki edellyttää näiden oletusten näkyväksi tekemistä. Sen sijaan, että talouspoliittinen keskustelu pyörii viralliseksi totuudeksi ilmoitettujen lukujen ympärillä, sen tulisi pyöriäkin entistä enemmän näiden lukujen taustaoletusten ympärillä. Vaikka joskus oletusten poliittisuus halutaan kiistää, on selvää, ettei ainakaan tulevaisuuteen suuntautuviin laskelmiin ole löydettävissä objektiivisia – varman totuuden – taustaoletuksia. Päinvastoin oletusten muuttaminen voi muuttaa laskelmien lopputulosta radikaalisti. Samalla muuttuvat harjoitettavan talouspolitiikan perusteet.

Esimerkki oletusten poliittisuudesta

Otetaan esimerkiksi kestävyysvajeeseen oleellisesti vaikuttava valtiovarainministeriön näkemys Suomen talouden keskipitkän aikavälin kasvusta. Näkemys perustuu arvioon niin sanotun potentiaalisen tuotannon kehityksestä. Valtiovarainministeriön mukaan ”potentiaalisen tuotannon kasvu määrittää uran, jolla talous kasvaisi ilman korkea- ja matalasuhdanteita”. Käytännössä potentiaalisen tuotannon ura on teoreettinen ”normaali” kasvu-ura, jonka määrittävät oletukset työ- ja pääomapanoksen sekä kokonaistuottavuuden kasvusta.

Viime keväänä valtiovarainministeriö teki potentiaalisen tuotannon kasvun taustatekijöistä seuraavat oletukset:

  1. Väestön ikääntyminen ja siitä aiheutuva työikäisen väestön supistuminen leikkaa työpanoksen kasvua merkittävästi useiden vuosien ajan. Vaikka samaan aikaan maahan muuttaa runsaasti työikäisiä, maahanmuuttajien työhön osallistumisaste on kantaväestöä alhaisempi, joten maahanmuutto ei riitä kumoamaan supistuvan työikäisen väestön vaikutusta. Näin ollen potentiaalinen työpanos supistuu lähivuosina, mikä vuoksi työpanoksen kontribuutio talouskasvuun on laskelmassa joko nolla tai jopa negatiivinen.
  2. Vuosia jatkunut matala investointiaste yhdessä teollisuuden kapasiteetin vähennysten kanssa on hidastanut pääomakannan kasvua ja siten heikentänyt tulevaa talouden kasvupotentiaalia. Näköpiirissä olevista investoinneistakaan ei ole odotettavissa suurta kasvusysäystä.
  3. Kokonaistuottavuuden kasvu on ollut keskeinen talouskasvun lähde viimeiset vuosikymmenet. Viime vuosina kokonaistuottavuus on kuitenkin kasvanut vaatimattomasti. Korkean tuottavuuden toimialojen tuotanto on supistunut merkittävästi ja koko talouden rakenne palveluvaltaistunut. Näistä muutoksista johtuen kokonaistuottavuuden kasvun arvioidaan jäävän keskipitkällä aikavälillä huomattavasti hitaammaksi kuin mihin 2000-luvun alkupuolella totuttiin. EU:n komissio ja jäsenmaat ovat yhdessä arvioineet, että pitkällä aikavälillä kokonaistuottavuuden kasvu Suomessa lähestyy yhtä prosenttia.

Kiinnostavia oletuksia – mutta, entäpä jos maahanmuutto nopeutuukin rajusti ja maahanmuuttajien työmarkkinoille osallistumisastetta onnistutaankin nostamaan, jolloin ensimmäinen oletus ei päde. Tai mitä jos euroalueen elpyminen alkaa näkyä ensin investointien kasvuna muualla ja sitten suomalaisten yritysten viennin piristymisen seurauksena myös täällä. Ja mitä jos maailmantalouden elpymisen myötä uudenlaiset suomalaiset hyödykkeet vyöryvät kansainvälisille markkinoille palauttaen kokonaistuottavuuden kasvun lähelle finanssikriisiä edeltänyttä aikaa? Tällöin myös oletukset 2 ja 3 osoittautuvat virheellisiksi.

Mikään näistä valtiovarainministeriön oletuksille esitetyistä vaihtoehdoista ei tunnu todellisuuden vastaiselta. Näin ollen potentiaalisen tuotannon urastakin voidaan esittää perustellusti hyvin erilainen näkemys, kuin minkä valtiovarainministeriö on esittänyt. Vastaavasti muitakin kestävyysvajeen laskennassa käytettyjä oletuksia, kuten oletusta korkotasosta, vanhusajan hoitotarpeen ajoittumisesta sekä muiden julkisten menojen kehityksestä voidaan perustellusti haastaa. On täysin mahdollista, että lopulta täysin mielekkäillä oletuksilla kestävyysvaje kääntyykin laskennassa jakovaraksi.

Johtopäätökset

Suomalaisen talouspoliittisen keskustelun tulisi keskittyä tulevaisuudessa entistä enemmän niihin taustaoletuksiin, joiden pohjalta käytännön talouspolitiikkaa ohjataan. Yksittäiset luvut, kuten arviot kestävyysvajeen suuruudesta, eivät saa saada talouspolitiikassa koskemattomuutta. On ymmärrettävä, että todellisuudessa politiikka on jo niissä taustaoletuksissa, joiden pohjalta julkisessa keskustelussa heiteltävät suuret ja monesti kansalaisia hirvittävät luvut lasketaan. Mitä enemmän näitä taustaoletuksia pengotaan ja mitä enemmän niille esitetään vaihtoehtoja, sitä demokraattisemmaksi talouspolitiikan tekeminen Suomessa muodostuu ja sitä avoimempaa on yhteiskunnallinen keskustelu.

Hyvinvointitalouden näkökulmasta on ollut helppo havaita tiettyjen lukujen pohjalta valitun politiikan kapea-alaisuus. Joissain tilanteissa puutteellisten taustaoletusten vuoksi valitaan sellainen politiikka, joka itse asiassa toimii puhtaasti yhteiskunnallista tavoitettaan vastaan. Jos esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä koulutuksen vaikutus pitkän aikavälin tuottavuuden kasvuun unohdetaan, voidaan leikkauksia näistä palveluista pitää hyvinkin perusteltuina kestävyysvajeen supistamisen näkökulmasta. Huomioimalla laskelmissa negatiivinen tuottavuusvaikutus leikkaukset osoittautuvat kuitenkin kannattamattomiksi.

Lue lisää

Kommentointi

Otsikko:
Nimi:
Kommentti:
 

SOSTEblogi

Keskustele ja kehitä järjestötyötä sekä hyvinvointia yhdessä!

Teemoissa keskustellaan SOSTElle tärkeistä aiheista. Kirjoittajina oman talon asiantuntijoita ja vierailijoita kentältämme.