fi | sv | eng

Kupillinen juhlamokkaa

24.03.2016, 10:41

Sari Tanus, kansanedustaja, (kd.) Eduskunnan terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen työryhmän vpj

Tämänkin Pääsiäisen aikana tuo yksinäinen vanhus odottaa lapsiaan, lastenlapsiaan tai vanhoja ystäviään vierailulle. Valmiina keittämään pannullisen kahvia - Juhlamokkaa. Pullat ja kermat on vaivalla haettu lähikaupasta, kilometrin päästä. Aika kuluu hitaasti kaivattuja vieraita odotellessa, tavanomaisia hitaasti kuluvia päiviä vieläkin verkkaisemmin.

Pääsiäisen pyhät menevät, yksi kerrallaan, kunnes kohta loppuvat, mutta kauan odotettua ovikellon soittoa ei kuulu. ”Ehkä he tulevatkin vasta seuraavana viikonloppuna. Niinhän he viimeksikin varmaan sanoivat. Harmi, kun tuo muisti ei toimi niin kuin ennen”, vanhus miettii.

”Kyllähän nuo pullat pussissa kestävät, on niissä sen verran lisäaineita nykyään. Toista se oli ennen, silloin kun tuli itse leivottua. Joka lauantai talo tuoksui leivonnaisille. Kyllä nisut lapsille maistuivat.”

"Voi elämä olla muutakin! Se voi olla yhdessäoloa kahvin ja lähikaupasta haettujen nisujen kera."

Viimein puhelimeen napsahtaa tekstiviesti ilmoittaen lyhyesti, ettei odotettua vierailua tulekaan –ei tälläkään kertaa. Nyt syynä oli lätkäturnaus, kylpyläloma tai pidennetty viikonloppu Riikassa. Piti mennä nyt, kun kaikilla oli vapaata ja Tallinkin bonuspisteitä oli kertynyt niin paljon, ettei matka maksanutkaan juuri mitään. Sitä paitsi ne pisteethän vanhenevat kohta ja ansaitut edut menevät hukkaan.

Kyllähän vanhus ymmärtäisi. Mikäs kiire hänellä on. Ehtiihän sitä myöhemminkin. Mutta entäpä, jos ei ehdikään?

Entäpä jos tämä Pääsiäinen onkin se viimeinen? Jos ei tule enää uutta mahdollisuutta nähdä omaa isää tai äitiä, mummoa tai pappaa. Kuulla niitä samoja, monta kertaa kuultuja tarinoita lapsuudesta. Tarinoita, kuinka silloin kaikki oli paremmin. Ei ollut ihmisillä sellainen hoppu kuin nykyään. Ei ollut. Ei kenelläkään.

Pääsiäisen sanoma kertoo, että hauta on tyhjä. Vaikka kuinka haluaisi nähdä, ei siellä ole enää ketään. Jeesus on noussut kuolleista!
Vanhuksen hauta ei kuitenkaan ole tyhjä. Sen sijaan koti, jossa hän asui, on. Vanhus ei asu siellä enää - ei tänään, ei huomenna, ei enää koskaan. Tilaisuus meni jo.

Lastenlapset kuulevat vanhuksesta enää tarinoissa. Kuinka mukava isä, äiti, mummo tai pappa, tämä vanhus olikaan. Hautajaisiin kokoonnutaan muistelemaan vanhuksen elämää, kehumaan ja puhumaan hyvää. Tavataan vuosien jälkeen kaukaisia sukulaisia ja kakkua syödessä kerrotaan myös juuri tehdystä Riikan matkastakin.
Harmi, että lähdön hetki vanhukselle tuli juuri silloin, kun oli pakko olla reissussa.

Mutta. Voi elämä olla muutakin! Se voi olla yhdessäoloa kahvin ja lähikaupasta haettujen nisujen kera. Ja kuinka mukavia ne vanhat tarinat ovatkaan…

Lue lisää

Kommentointi

Otsikko:
Nimi:
Kommentti:
 

SOSTEblogi

Keskustele ja kehitä järjestötyötä sekä hyvinvointia yhdessä!

Teemoissa keskustellaan SOSTElle tärkeistä aiheista. Kirjoittajina oman talon asiantuntijoita ja vierailijoita kentältämme.