fi | sv | eng

Sote-viisautta Buddhalta

23.05.2017, 07:00

Siddharta Gautama oli vuoden 500 eaa. vaiheilla pienen Himalajalla sijaitsevan kuningaskunnan kruununperijä. Nuori prinssi koki voimakkaasti ympärillään olevan kärsimyksen. Hän näki ihmisten kärsivän paitsi sodista ja kulkutaudeista, myös ahdistuksesta, pettymyksestä ja tyytymättömyydestä. Kaikki nämä asiat tuntuivat kuuluvan erottamattomasti ihmisenä olemiseen. Gautama pisti merkille, että köyhien lisäksi myös rikkaat olivat harvoin tyytyväisiä. Heitäkin piinaavat loputtomat huolet, kunnes he lopulta kohtaavat sairauden, vanhuuden ja kuoleman. Myös prinssien ja prinsessojen elämä on yhtä merkityksetön oravanpyörä kuin köyhien ja kipeiden. Kruununperijä lähti palatsistaan ja vaelsi kodittomana kuusi vuotta miettien ongelman ratkaisua.

Kärsimystä näin empiirisesti tutkittuaan Guatama oivalsi, että ihmismieli reagoi kokemaansa haluamalla jotain, ja haluamiseen liittyy aina tyytymättömyyttä. Kun mieli kokee jotain mukavaa, se haluaa, että nautinnon aiheuttaja säilyy tai voimistuu. Toisaalta epämiellyttävistä tuntemuksista ihminen haluaa eroon mahdollisimman nopeasti, jopa epätoivoa syventävien päihteiden avulla. Tuntemuksen miellyttävyyden ja epämiellyttävyyden määrittää lopulta kokija itse. Lisäksi ihminen voi haluta yhtä voimakkaasti kahta täysin vastakkaista asiaa, siksi inhimillinen elo rakentuu paradokseille ja niiden sietämiselle. Gautaman suuri oivallus oli, että ihminen on aina tyytymätön, rauhaton ja ristiriidassa siksi, että ei osaa erottaa tarpeen ja halun välistä eroa. Hän ei tyytynyt pelkästään ongelman määrittelyyn, vaan kehitti siihen myös yksinkertaisen ja toimivan ratkaisun.

Suomen sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmä kestää vertailun, kun suhteutetaan tulokset kuluihin. Ongelmia on paikoittain palvelun saatavuudessa ja palvelukokemuksessa, koska Suomi on alueellisesti suuri, mutta väkiluvultaan pieni maa. Poliittisia paineita aiheuttaa myös yhteiskunnan vaurastumisesta johtuva vaatimusten kasvu, mitä vahvistaa väestön ikääntyminen. Pääasiassa järjestelmä toimii kuitenkin hyvin, hoitoa saa aina kun on sen tarpeessa. Ihmisen, joka vasta 12 000 vuotta siirtyi marjojen keräilystä maanviljelyyn, tekemäksi tämä on varsin erinomainen lopputulos. Todisteita esimerkiksi järjestelmän korruptoituneisuudesta on hyvin vähän. Myöskään potilaiden ali- tai ylihoito ei ole järjestelmää vahvasti määrittävä tekijä, mikä ei ole itsestäänselvyys kansainvälisessä vertailussa.

Sote on erittäin monimutkainen kokonaisuus, omasta mielestään siitä täysin perillä olevat todennäköisesti kärsivät akuutista itsekritiikin puutteesta. Kenties parhaat tahot arvioimaan sotea ovat Suomen kuntien ja maakuntien sote-johtajat. Heidän vaativa tehtävänsä on järjestää monimuotoinen ja mielellään vielä integroitu sote-palvelu kaikille kansalaisille ja pysyä samalla tiukoissa talousraameissa. SOSTEn Sosiaalibarometrin mukaan sote-johtajat ovat hyvin skeptisiä siitä, onnistuuko uudistus kaventamaan väestön terveyseroja, hillitsemään kustannuksia tai parantamaan syrjäseutujen palveluita. Sote-johtajien lisäksi näistä asioista uudistusta ovat kritisoineet niin professorit kuin itse uudistusta valmistelevat virkamiehet. Kriitikoille sote on trilemma, jossa kaikkea ei voi saavuttaa yhtä aikaa. On hämmästyttävää, että epätasa-arvoisemman, kalliimman ja pirstaleisemman järjestelmän syntyminen on näinkin lähellä. Apua on kysyttävä Gautamalta, jonka historia muistaa paremmin Buddhana.

Hänen vastauksensa soten aiheuttamaan hämmennykseen olisi yksinkertainen. Gautaman mukaan poispääsy oravanpyörästä on mielitekojen rationalisoinnissa. Jos mieli kohdatessaan jotain nautinnollista tai vastenmielistä yksinkertaisesti ottaa asiat sellaisena kuin ne ovat, tyytymättömyyttä ei synny. Tällä hetkellä sotea uudistetaan haaveillen kysymällä, miten järjestelmän voisi tehdä entistäkin paremmaksi. Haaveilun huono puoli on se, että se tuo automaattisesti mukanaan tyytymättömyyden, josta on valitettavan lyhyt matka toimintaan. Kollektiivisen epärationaalisen tyytymättömyyden generoiman toiminnan lopputulos kun on yleensä hirveä sekamelska. Buddha rohkaisisi kysymään, miten järjestelmä onnistuu juuri nyt. Hän kokoaisi yhteen nykyjärjestelmän vahvuudet ja heikkoudet verrattuna muihin ihmisen tekemiin järjestelmiin. Tämän jälkeen pitäisi harkita riittäisikö maltillisempi vain selkeimpiin epäkohtiin pureutuva uudistaminen.

Ari-Matti Näätänen
tutkija, SOSTE

Kommentointi

Otsikko:
Nimi:
Kommentti:
 

SOSTEblogi

Keskustele ja kehitä järjestötyötä sekä hyvinvointia yhdessä!

Teemoissa keskustellaan SOSTElle tärkeistä aiheista. Kirjoittajina oman talon asiantuntijoita ja vierailijoita kentältämme.