fi | sv | eng

Tutkimusryhmä esittää osallistumistuloa – SOSTE kannattaa mallin kokeilua

09.02.2017, 09:12

Helsingin yliopiston tutkimusryhmä suosittelee osallistavan sosiaaliturvan malliksi osallistumistuloa. Ryhmä esittää, että osallistumistulon kautta sosiaaliturvajärjestelmää, erityisesti työttömyysturvaa ja aikuissosiaalityötä, voitaisiin käyttää nykyistä laajemmin työttömien osaamisen kehittämiseen, työelämäosallisuuden vahvistamiseen, työmarkkinoilta syrjäytymisen ehkäisemiseen ja työllistymiskynnyksen alentamiseen.

SOSTE pitää lähtökohtaisesti hyvänä asiana pitkäaikaistyöttömien ja heikosti työllistyvien kannustamista osallistumaan ja merkityksellisen tekemisen etsimistä heille. Mielekkään tekemisen löytäminen on tärkeää itsensä kehittämiselle ja terveydelle ja hyvinvoinnille. Se myös parantaa työllistymismahdollisuuksia. Nykyjärjestelmässä esimerkiksi vapaaehtoistoiminta on saattanut johtaa karensseihin.

Ihmisten omat toiveet huomioon

SOSTEsta on tärkeää, että esitettyä mallia kokeiltaisiin ensin tietyillä alueilla tai joissain sosiaalipalvelutoimistoissa, jotta sen toimivuudesta ja vaikutuksista eri kohderyhmiin ja ihmisten elämäntilainteisiin saataisiin riittävästi tietoa ja kokemuksia. Ilman kokeilua mallin vaikuttavuutta pitkäaikaistyöttömyyden ratkaisemiseksi ja työllistymiskynnysten madaltamiseksi on vaikea arvioida.

SOSTE korostaa, että ihmisten omat toiveet pitää ottaa huomioon, kun toimintamuodoista sovitaan. Vastentahtoinen osallistuminen on piinallista sekä työttömälle, toiminnan järjestäjälle, kuten järjestöille ja toiminnan kohderyhmälle, esimerkiksi vanhuksille. On tärkeä ottaa uuden mallin lähtökohdaksi se, että kohderyhmästä mahdollisimman suuri osuus saisi korkeinta osallisuustuloa, aktiivitasoa. Toimintaan osallistumisesta koituvat kulut on korvattava osallistujille, kuten kuntouttavassa työtoiminnassa tällä hetkellä.

Sosiaalityöhön tarvitaan resursseja

Esitetty malli vaatii sosiaalityön resurssien parantamista, jotta päästään toimivaan lopputulokseen. Vaikka mallissa yritetään välttää järjestelmän monimutkaisuutta ja toiminta pyritään pohjaamaan luottamukseen, on suunnitelmien laatiminen ja seuraaminen suuritöistä. Sosiaalityön resurssien vahvistaminen tulisi nähdä investointina, joka voi tuottaa kustannussäästöjä pitkällä aikavälillä, kun syrjäytyminen vähenee.

Sosiaalityön ja TE-palvelujen tiiviin yhteistyön tarve korostuu entisestään. SOSTE pitää tärkeänä, että osallisuustulolla olevilla on positiivinen näkymä työelämäpolulla etenemiseen ja mahdollisuudet saada palkkatukea ja osallistua työkokeiluun silloin, kun se on heidän tilanteessaan paras vaihtoehto.

Kohderyhmän rajausta tulee miettiä tarkoin. Oleellista on, että jokainen työtön saa tarvitsemansa palvelun ja tuen työllistymisensä edistämiseksi oikeaan aikaan. Pitkäaikaistyöttömyyden ja syrjäytymisen ehkäisy on tärkeää. Onko keinotekoinen raja, esimerkiksi 500 päivää työmarkkinatukea saaneet, tarpeellinen? Kuinka pitkään pitää odottaa, jotta pääsisi tämän palvelun piiriin? Syrjäytymisvaarassa olevat tulisi tunnistaa ajoissa. Tämä edellyttää virkailijoilta työttömien parempaa tuntemista.

Löytyykö kaikille mielekästä tekemistä ja mistä? Omaehtoinen aktiivisuus voi olla joillekin vaikeaa ja siksi vaihtoehtoja tulisi olla myös tarjolla. Osallisuus ei välttämättä synny ”osallistamalla” ihmisiä, vaan rinnalla tarvitaan palveluja ja tukea osallisuuteen. Suomessa on paljon myös osatyökykyisiä henkilöitä, joilta tälläkin hetkellä puuttuvat mahdollisuudet osallistua. Myös osallistavaa toimintaa järjestävät tahot, kuten järjestöt tarvitsevat tukea ja resursseja työttömien ohjaamiseen ja tukemiseen.

Työmarkkinatuesta osallistumistulo

Tutkimusryhmän esittämässä mallissa pitkään työmarkkinatukea saaneet työttömät sopivat sosiaalityöntekijän kanssa työllisyyttä ja osallisuutta edistävistä toimista. Toiminta räätälöitäisiin yksilöllisten toiveiden ja mieltymysten mukaisesti ja niistä sovittaisiin asiakkaan palvelusuunnitelmassa.

Mahdollisia osallistumistapoja voisivat olla esimerkiksi osallistuminen kansalaisjärjestötoimintaan, naapurustoprojekteihin, ruokapiireihin tai vertaistukiryhmien toimintaan. Osallistuminen olisi velvoittavaa. Työnhakuvelvoite lähtökohtaisesti säilyy ja työnhaun toimet ovat ensisijaisia osallistumistoimintaan nähden. Toiminta perustuisi pitkälti luottamukseen. Sosiaalityöntekijät ja -ohjaajat arvioisivat sovitun toiminnan toteutumista.

Osallistumistulo korvaisi palveluna kuntouttavan työtoiminnan ja mahdollisesti myös sosiaalisen kuntoutuksen. Se ei saisi johtaa muiden työllistymistä edistävien palveluiden karsimiseen.

Tutkimusryhmä esittää, että työmarkkinatuki muotoiltaisiin uudelleen ja nimettäisi osallistumistuloksi. Sitä maksettaisiin sekä aktiivi- että passiivitasolla. Aktiivitasolla se oli työmarkkinatuen suuruinen.

Jos kohderyhmään kuuluva henkilö kieltäytyisi sosiaalityöntekijän kanssa käymiensä keskustelujen jälkeen osallistumasta minkäänlaiseen toimintaan ja yhteistyöhön, hänelle maksettaisiin tukea passiivitasolla. Se vastaisi toimeentulotuen perusosaa. Kuntouttavasta työtoiminnasta poiketen kieltäytyminen osallistumistoiminnasta ei johtaisi toimeentulotuen sanktioihin. Toimintaan osallistumisen kustannuksia voitaisiin korvata ehkäisevänä toimeentulotukena.

Osallistumistulon kohderyhmään kuuluisivat pitkäaikaistyöttömät, jotka saavat työmarkkinatukea. Kohderyhmään voisi kuulua myös niitä, jotka saavat työttömän peruspäivärahaa tai ovat kokonaan toimeentulotuen varassa.

Lisätietoja

pääekonomisti Jussi Ahokas p. 050 308 6870 jussi.ahokas(at)soste
erityisasiantuntija Anna Järvinen p. 050 586 5677 anna.jarvinen(at)soste.fi