fi | sv | eng

Uudelleenjakovara on käytettävä viisaasti

30.08.2017, 16:16

Julkisen talouden sopeutusta on harjoitettu kuusi vuotta eli puolentoista hallituskauden ajan. Oletetun julkisen talouden kestävyysvajeen nimissä sekä julkisia kulutus- että siirtomenoja on leikattu.

Osa sopeutuksesta on tehty veronkorotuksin. On sopeutettu paljolti suhdanteista välittämättä, mikä on osaltaan pitkittänyt Suomen talouden elpymistä eurokriisin jälkeen.

Nyt taloutemme on päässyt takaisin kasvu-uralle Euroopan keskuspankin rohkeiden toimien ja Euroopan talouden yleisen elpymisen myötä. Julkisen talouden tila on samaan aikaan parantunut, kun verotulot ovat kääntyneet kasvuun. Samalla ovat lisääntyneet muistutukset siitä, ettei julkisessa taloudessa edelleenkään ole niin sanottua jakovaraa – kaikki liikenevä on käytettävä julkisen talouden tasapainottamiseen.

Toisin kuin viime vuosien matalasuhdanteen aikana, kireän finanssipolitiikan linjaa on perusteltu vastasyklisyydellä. Koska talous elpyy ja tuotanto kasvaa, ei julkista taloutta ole syytä keventää. Siksi menolisäykset ja veronkevennykset on syytä unohtaa.

Vaikka finanssipoliittista jakovaraa ei tällä hetkellä olisikaan, talouspolitiikan uudelleenjakovara ei ole hävinnyt mihinkään.

On poliittinen kysymys, millä tavalla julkista taloutta kiristetään, mihin panostetaan ja mistä leikataan. Sipilän hallituksen toimet ovat kohdistuneet siirtomenoihin kotitalouksille, Kataisen ja Stubbin hallitukset sopeuttivat pääasiassa kulutusmenojen ja veronkorotusten kautta.

Keskeistä niukkuutta jakavissa talouspoliittisissa valinnoissa olisi se, että ne tukisivat suotuisaa työllisyyskehitystä.

Suomessa kaikki lienevät yhtä mieltä siitä, että talouspolitiikan täytyy johtaa työn tarjonnan lisääntymiseen ja työllisyysasteen nousuun. Erityisesti viime aikoina on oltu huolissaan nuorten – ennen kaikkea nuorten miesten – työttömyydestä ja jäämisestä työmarkkinoiden ulkopuolelle.

On ristiriitaista, että viime vuosina sopeutustoimia on tehty palveluihin ja etuuksiin, joiden tarkoituksena on auttaa vaikeimmin työllistyviä ja haavoittuvassa asemassa olevia nuoria.

Esimerkiksi nuorisotakuun resurssien poistaminen, ammatilliseen koulutukseen, etsivään nuorisotyöhön ja työpajatoimintaan kohdistuneet leikkaukset sekä palkkatuen uudelleenkohdennukset ja leikkaukset ovat vaikuttaneet varsinkin niihin nuoriin, joilla on vaikeuksia saada työelämästä kiinni.

Leikkausten vuoksi toimivaksi todettuja palvelumalleja on jouduttu paikoin ajamaan alas eikä nuorille ole voitu tarjota tukea, jota he työmarkkinoille päästäkseen tarvitsevat.
Toteutetut leikkaukset ovat vaikuttaneet myös työttömien ja työmarkkinoiden ulkopuolella olevien kannustimiin.

Sipilän hallitus leikkasi useiden perusturvaetuuksien tasoa vuosina 2016 ja 2017. Tasoleikkauksen lisäksi kansaneläke- ja kuluttajahintaindeksiin sidottujen etuuksien korotukset on jäädytetty vuosiksi 2018–2019. Jäädytys koskee muun muassa työttömyysturvaa, perhe-eläkettä, vammaistukia sekä lapsilisiä. Tämän lisäksi asumistukeen on suunnitteilla lisäleikkauksia.

Ensisijaisten etuuksien leikkaukset ja indeksien jäädyttäminen yhdistettynä hallituskaudella jo tehtyihin asiakasmaksujen korotuksiin ja lääkekorvausten alentamiseen johtavat siihen, että yhä useampi pienituloinen tai sosiaaliturvan varassa elävä joutuu turvautumaan viimesijaiseksi ja väliaikaiseksi tarkoitettuun toimeentulotukeen.

Työikäisille muodostuu samalla merkittävä kannustinloukku: toimeentulotukea pidetään yleisesti etuutena, jolta on vaikea ponnistaa takaisin työelämään.

Pahimmassa tapauksessa syntyy ylisukupolvinen loukku.

Perheiden toimeentulotukiriippuvuudella on osoitettu olevan vaikutuksia lasten tulevaisuuteen. 1990-luvun laman aikana kasvaneista lapsista tehdyssä tutkimuksessa kävi ilmi, että pitkäaikaisesti toimeentulotukea saaneiden vanhempien lapsista lähes kolme neljästä oli saanut toimeentulotukea. Lähes puolet heistä oli vailla peruskoulun jälkeistä jatkotutkintoa.

Budjettiriihessä Sipilän hallituksen on tehtävä uudelleenjakoa siten, ettei edellä mainittuja virheitä tehdä uudestaan.

Vaikeimmin työllistyvien ja haavoittuvimmassa asemassa olevien työmarkkina-asemaa ja toimeentuloa on syytä parantaa heikentämisen sijaan. Se on pitkällä aikavälillä kannattava investointi työllisyyden näkökulmasta.

Jussi Ahokas, pääekonomisti, Suomen sosiaali ja terveys ry
Anna Järvinen, erityisasiantuntija, Suomen sosiaali ja terveys ry

Teksti on julkaistu Maaseudun Tulevaisuus -lehdessä 30.8.2017.

Kommentointi

Otsikko:
Nimi:
Kommentti: