fi | sv | eng

Vain pieni osa hyvinvoinnista syntyy palveluista

17.11.2017, 10:47

Anteeksi, otan vielä tämän puhelun, puheenjohtaja sanoo. Itä-Häme-lehdessä on ollut ilmoitus yhdistyksen retkestä ja kiinnostuneet soittelevat toinen toisensa perään.

Teen SOSTEn seuraavaan Järjestöbarometriin haastattelua heinolalaisesta paikallisyhdistyksestä. Barometri kartoittaa, miten paikallisilla ja valtakunnallisilla sosiaali- ja terveysjärjestöillä menee.

Yleistä kansansairautta potevia tukeva yhdistys järjestää yli kymmenen liikuntakertaa viikossa. Sillä on retkiä ja maksuttomia luentoja, joille sopii mukaan kaikenlaisia ihmisiä.

Yhteinen liikunta ei vain kohota kuntoa vaan ryhmissä näkee muita ja tutustuu, ehkä ystäväksi asti. Tulee lähdettyä ihmisten ilmoille eikä jää yksin ajatuksineen ja kipuineen. Jotkut innostuvat luottamustehtävistä ja ruohonjuuritason vaikuttamisesta. Yhdistykset ovat elävän demokratian perusta.

Näen työssäni, mitä kaikkea yhdistykset saavat pienin resurssein aikaan. Melkein kauhulla mietin, mitä sote-uudistus tekee niiden aktiivisuudelle ja hyvinvoinnin ja terveyden edistämiselle.

Osa järjestöistä tuottaa jäsentensä tarpeisiin luotuja terveys- ja etenkin sosiaalipalveluita. Voivatko ne menestyä kilpailussa kansainvälisten yritysjättien kanssa?

Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen kuuluu vastaisuudessa niin kuntien kuin maakuntien vastuulle. Mitä tämä tarkoittaa konkreettisesti? SOSTEn tekemään Sosiaalibarometriin vastanneet sosiaali- ja terveysjohtajat olivat huolissaan: kun kunnissa ei enää juuri ole sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöä, kuka ymmärtää hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä, kuka tekee yhteistyötä yhdistysten kanssa. Heinolassa näyttää mökkiläisen silmiin siltä, että ainakin kulttuuri- ja vapaa-aikatoimi on asiassa aktiivinen.

Vain pieni osa hyvinvoinnista syntyy sosiaali- ja terveyspalveluissa. Siihen vaikuttavat elämäntilanne, ihmissuhteet, yhteisö, toimeentulo – muun muassa. Usein yhdistykset vapaaehtoisineen auttavat vaikeissa tilanteissa.

SOSTE palkitsi lokakuussa saattohoidon vapaaehtoistyön, jota syöpäyhdistykset tekevät. Vapaaehtoiset menevät tukemaan esimerkiksi kuolevaa äitiä, hänen alaikäisiä lapsiaan, puolisoaan ja vanhempiaan. He pysyvät vahvoina, kun muut murtuvat – hoitavat arjen askareita, toteuttavat kuolevan toiveita. Hyväkään ammatillinen saattohoito ei pysty tähän.

Myös sosiaali- ja terveyspalveluita pitäisi kehittää niin, että ihmistä katsotaan kokonaisena omassa elämäntilanteessaan. Sosiaali- ja terveyspalveluiden pitäminen erillään toisistaan ei tätä edistä.

Toivottavasti sote-uudistusta tehtäisiin entistä enemmän ihmisten tarpeisiin. Toivottavasti näihin tarpeisiin arjessa vastaavat yhdistykset pystyvät toimimaan myös suuren muutoksen jälkeen.

Erja Saarinen
erityisasiantuntija, SOSTE

Kirjoitus on alun perin julkaistu Itä-Häme-lehden Päivän vieras -kolumnina 24.10.2017.

Kommentointi

Otsikko:
Nimi:
Kommentti: