fi | sv | eng

Tiedän mitä tahdon, kuunteleeko kukaan?

30.03.2015, 09:00

VAALIT 2015

Marianna Ohtonen, toiminnanjohtaja, Kehitysvammaliitto

Me vammaisjärjestöissä olemme viime aikoina huolestuneina seuranneet sote-palvelujen hankintapäätöksiä, joissa palvelun käyttäjän osallisuus on täysin ohitettu. Palvelut kilpailutetaan kokonaisuutena ja valitettavan usein hankinta tehdään massaratkaisuna hinnan ollessa määrittävin valintakriteeri.

Vammaiselle ihmiselle sote-palvelut ovat usein elämänmittaisia, välttämättömiä avun ja tuen palveluita. Niiden hankinta on huomattavasti monimutkaisempaa kuin tavaroiden hankinta.

Meneillään on useita lainsäädännön uudistuksia, jotka vahvistavat asiakkaan osallisuutta ja itsemääräämisoikeutta ja kehittävät yksilöllisen palvelutarpeen arviointia. YK:n vammaissopimus turvaa vammaisille ihmisille yhdenvertaiset oikeudet elää yhteisössä, päättää omista asioistaan ja olla osallisena yhteiskunnassa.

Valmisteilla olevan vammaislain uudistuksen lähtökohtana on vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuus ja perusoikeuksien toteutuminen. Keskeinen tavoite on, että palvelut ja tukitoimet turvaavat vammaisten henkilöiden itsemääräämisoikeuden, osallisuuden ja välttämättömän huolenpidon.

Uudistettu sosiaalihuoltolaki korostaa yksilöllistä palvelutarpeen arviointia ja asiakaslähtöisyyttä. Laki vahvistaa ennaltaehkäisevien palvelujen saatavuutta, ihmisten osallisuutta ja vaikuttamismahdollisuuksia.

Kansallista hankintalakia ollaan myös uudistamassa. Miten uudistuvassa hankintalaissa otetaan huomioon muun lainsäädännön myötä vahvistuva asiakkaan asema? Miten vammaisen ihmisen oikeus osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon toteutuu sosiaali- ja terveyspalvelujen hankinnoissa ja kilpailutuksessa? Kuka määrittelee, missä vammainen henkilö asuu tai mistä hän saa avun ja tuen päivittäiseen elämäänsä?

Vaihtoehtoja hankintojen toteuttamiseen on olemassa. Voimassa oleva lainsäädäntö antaa mahdollisuuden jakaa tarjouksen järkeviin ja sopiviin osakokonaisuuksiin. On myös mahdollista käyttää neuvottelumenettelyä, suorahankintaa tai puitejärjestelyjä. Tämä kaikki vaatii sote-palvelujen hankintaosaamista, jota ei valitettavasti tällä hetkellä ole aina saatavilla. Siksi on tärkeää, että kuntien hankintaosaamista parannetaan edelleen.

Olemassa olevista vaihtoehdoista huolimatta hankintalain kokonaisuudistuksen paras lopputulos olisi irrottaa vammaisten ihmisten välttämättömät arjesta selviytymiseen tarkoitetut avun ja tuen palvelut kokonaan hankintalain kilpailuttamissäännösten piiristä. Näin turvattaisiin palvelujen katkeamattomuus. Samalla vältettäisiin pakettiratkaisut, virheinvestoinnit ja raskas palvelurakenne, jotka eivät vastaa yksilöllisiin tarpeisiin.

Lupaavia tuloksia on saatu myös nk. henkilökohtaisesta budjetoinnista, jossa palvelujen käyttäjä saa nykyistä enemmän päätösvaltaa omista palveluistaan. Asiakas on keskiössä suunnittelemassa yksilöllisiä, oman elämänsä kannalta tarpeellisia ja tarkoituksenmukaisia palveluja.

Kehitysvammaliiton ja Kehitysvammaisten Palvelusäätiön henkilökohtaisen budjetoinnin kokeiluhanke (2010–2014) tuotti hyviä tuloksia palvelujen ja tukitoimien yksilöllisestä räätälöinnistä. Kokeilun tulosten seurauksena Vantaan kaupunki ja Eksote ovat vakiinnuttaneet henkilökohtaisen budjetoinnin yhdeksi vammaispalvelujensa järjestämistavoista.

Käynnissä olevien lainsäädännön uudistuksien rinnalla on tulevilla päättäjillä ratkaistavana sote-palvelujen järjestäminen. Nyt viimeistään on aika kuunnella loppukäyttäjää ja tehdä ratkaisuja, jotka tukevat vammaista ihmistä hänen oman elämänsä suunnittelussa ja tavoitteidensa saavuttamisessa.

Kehitysvammaliitto

  • yhteiskunnallinen vaikuttaja, tieto-taitokeskus ja yhteistyöfoorumi, perustettu 1952
  • toimimme yhteistyössä vammaisten henkilöiden ja heidän läheistensä, alan työntekijöiden, palveluntuottajien, järjestöjen, yritysten ja viranomaisten kanssa.

www.kehitysvammaliitto.fi

Lue lisää

Huomaa myös kuva:

Jaa kuva Facebookissa

Kommentointi

Otsikko:
Nimi:
Kommentti:
 

SOSTEblogi

Keskustelua hyvinvoinnista.

Lue lisää