fi | sv | eng

Venäjä, Venäjä, Venäjä

02.05.2013, 12:38

Vierailijablogisti Elina Pajula, toiminnanjohtaja, Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys

Yhdestoista Itämeren maiden kansalaisjärjestökonferenssi kokoontui keväisessä Pietarissa pohtimaan suvaitsevaisuuden ja kulttuurisen moniarvoisuuden vaikeita kysymyksiä.

Konferenssissa kohtasivat vanha ja uusi maailma: pitkät, arvokkaat, huolella rakennetut ja vaalitut perinteet ja turbulenssi toimintaympäristö, jonka osallistujamaita yhdistää sijoittuminen saman meren laidoille.

Tiedostavalla 1970-luvulla laulettiin, että Itämeri on rauhan meri! Ihmisoikeudet, ympäristönsuojelu, sosiaaliset ongelmat ja ihmisten liikkuvuus maasta toiseen ovat ajankohtaisia aiheita ja tuovat tänä päivänä kansalaisjärjestöille entistäkin enemmän painoarvoa yhteisessä työskentelyssä.

Kirjoittaja on toimivapaalla SOSTEsta ja toimii Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistyksen toiminnanjohtajana.

Venäjän kansalaisjärjestöjen vaikea tilanne näkyi Pietarin kokouksessa ja sähköisti välillä keskustelun. Vuosi sitten voimaan tuleen lain mukaan kansalaisjärjestöjen on rekisteröidyttävä ulkomaisiksi agenteiksi, jos ne saavat rahoitusta ulkomailta ja toimivat politiikassa. Monille kansalaisjärjestöille ulkomainen rahoitus on välttämätöntä, sillä vallanpitäjiin kriittisesti suhtautuvien järjestöjen on vaikea saada kotimaista rahaa.

Lain puolustajat ovat todenneet uuden lain tuovan järjestökenttään läpinäkyvyyttä, kun ihmiset tietävät, mistä rahoitus on lähtöisin. Rekisteröityminen agentiksi tuntuu monesta järjestöstä kuitenkin ylivoimaiselta ja täysin kansalaisjärjestötoimintaan liittyvän autonomian vastaiselta. Viime viikkoina järjestöihin tehdyt tarkastukset ovat vieneet monilta energiaa ja tulevaisuuden uskoa. Olemassaolon taiteilu osataan Venäjällä, mutta tämän päivän tilanne on erityisen hankala. Asia jakaa tietysti myös venäläisiä järjestötoimijoita: osa konferenssiin osallistuneista venäläisistä toivoi että konferenssin yhteisessä julkilausumassa otetaan kantaa kansalaisjärjestöjen rooliin ja luodaan täten kansainvälistä painetta säilyttää kansalaisjärjestöjen autonomia Venäjällä. Osa venäläisistä järjestötoimijoista ajattelee, että asia ei ole syytä enempää kärjistää ja siihen on syytä vaikuttaa maan sisällä ja vieläpä ainoastaan virallisia kanavia pitkiin.

Monet Itämeren yhteiset ongelmat ovat sosiaalisia. Venäjä on keskeinen maa kun yhteisiä ratkaisuja haetaan ja järjestöillä voi olla ihmisten välisessä yhteydenpidossa merkittävä rooli.

Sosiaali- ja terveysjärjestöjen Venäjä –verkostolla on ollut tärkeä tehtävä ihmisten keskinäisen vuoropuhelun edistäjänä. Verkostoa rakennettiin huolella ja pitkään. Verkostolla oli hyvät yhteistyösuhteet ja sen aikana luotiin toimintaedellytykset järjestöjen rajat ylittävälle yhteistyölle lastensuojelusta vanhustyöhön. Helsinki, Pietari ja Petroskoi toimivat tukikohtina ja rakensivat edellytykset kymmenille järjestöjen välisille teemoittaisille tapaamisille, tiedottamiselle ja vuoropuhelulle. Verkoston lakkauttaminen 2007 virallisena verkostona rahoituksen päättyessä on ollut suuri pettymys ja askel taaksepäin yhteisessä työssä.

Sosiaali- ja terveysjärjestöjen Venäjä-verkostolle on entistä suurempi tarve ja paljon kysyntää. Vaikka uutta erillistä rahoitusta ei ole näköpiirissä, toive on sille, että joku toimija ottaisi koordinaattorin roolin ja lähtisi tukemaan verkoston kokoamista. Sosiaali- ja terveyspoliittiset ongelmat eivät tunne rajoja. Sinnikkäästi luodut yhteistyösuhteet ja paljon osaamista on edelleen olemassa. Tästä olisi hyvä jatkaa kohti uutta yhteistyötä!

Kommentointi

Otsikko:
Nimi:
Kommentti:
 

(Ei otsikkoa)

Nimi:

Mielenkiintoinen juttu! Onko uudesta koordinaattorista jotain ajatuksia?

10.05.2013, 21:09