Skip to content

Asiakasmaksut Suomessa

Asiakasmaksut

Sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakasmaksuista säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetussa laissa ja asiakasmaksuasetuksessa. Lainsäädäntö määrittää sosiaali- ja terveyspalvelujen maksuille enimmäismaksut. Kunnat tai kuntayhtymät viimekädessä päättävät siitä, peritäänkö enimmäismaksu, alennettua maksua vai onko palvelu maksuton. Osa sosiaali- ja terveyspalveluista on säädetty kokonaan maksuttomiksi. Kaikille palveluille ei ole säädetty maksua, jolloin kunnat voivat periä niistä maksun korkeintaan palvelun tuottamisesta aiheutuneiden kustannusten verran. Tästä esimerkkinä ovat palveluasuminen, tukipalvelut ja sairaanhoitajan palvelut, kunnat perivät erisuusuisia maksuja (THL 2018).

Maksut ovat joko tasasuuruisia tai tulosidonnaisia. Tasasuuruisia maksuja ovat esimerkiksi lääkärikäynnit ja erilaiset sarjahoidot. Tulosidonnaisiin maksuihin lukeutuu puolestaan sosiaali- ja terveydenhuollon laitoshoito ja kotipalvelu.

Korkeat asiakasmaksut estävät osalla palvelujen käytön

Terveyspolitiikan lähtökohta on tarjota jokaiselle terveydentilan edellyttämät riittävät ja laadukkaat palvelut riippumatta sosioekonomisesta asemasta, taloudellisesta tilanteesta tai asuinalueesta. Perustuslaissa (1999/731, 19 §) on säädetty julkisen vallan velvollisuudesta turvata jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistää väestön terveyttä. Perustuslakivaliokunta on linjannut, että asiakkaan taloudellinen asema ei voi olla esteenä palvelujen saamiselle, eivätkä asiakasmaksut saa siirtää palveluja niitä tarvitsevien tavoittamattomiin (Pe VL 39/1996 vp).

Palvelujen saatavuudessa ilmenee kuitenkin paljon ongelmia. OECD:n mukaan Suomella on terveydenhuoltoon pääsyssä enemmän ongelmia kuin muissa Pohjoismaissa, ja haavoittuvassa elämäntilanteessa olevat ja pienituloiset jäävät usein ilman tarvitsemiaan palveluja (OECD 2017). Taustalla ovat asiakasmaksut, palveluetäisyydet ja potilasjonot. THL:n tutkimusten mukaan sosiaalipalvelujen asiakkaista 20–30 prosentilla korkeat asiakasmaksut ja heikko taloudellinen rahatilanne ovat vaikeuttaneet palvelujen saamista, ja useampi kuin joka kymmenes pienituloinen ikäihminen ei ole mennyt lääkäriin taloudellisten syiden vuoksi (Hannikainen 2018).

Suomessa asiakasmaksut ovat lähtökohtaisesti korkeita. Useimmissa Euroopan maissa terveydenhuollon ja sairaanhoidon palvelut tarjotaan ihmisille joko maksutta tai ne ovat suhteellisen pieniä. OECD:n selvityksen mukaan vuonna 2014 kotitalouksien rahoitusosuus terveydenhuoltomenoista oli Suomessa 19,1 prosenttia, Ruotsissa 15,5 prosenttia, Norjassa 14,5 prosenttia ja Tanskassa 13,8 prosenttia (OECD Health Statistics). Vuoden 2014 jälkeen asiakasmaksuja on korotettu: vuonna 2015 9,4 prosenttia ja vuonna 2016 27,5 prosenttia. Maksujen korotuksista ovat kärsineet etenkin paljon palveluja tarvitsevat ja pienituloiset kotitaloudet. He ovat usein eläkeläisiä, pitkäaikaissairaita ja vammaisia, jotka elävät usein sosiaaliturvaetuuksien varassa. Vuonna 2016 perusturvaetuuksien varassa olevia oli noin 250 000, mikä on lähes 55 000 enemmän kuin kuusi vuotta aiemmin (Tilastokeskus 2017).

Asiakkaan suoja korkealle maksurasitukselle

Asiakasmaksuista aiheutuvaa maksurasitusta on pyritty vähentämään säätämällä asiakasmaksulakiin maksukatosta ja sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakasmaksujen alentamisesta ja perimättä jättämisestä. Lisäksi asiakasmaksuihin voi hakea toimeentulotukea, mikä voi johtaa asiakkaan varallisuuden realisointiin.

Asiakasmaksulain (734/1992) 11 §:n mukaan palveluista määrätty maksu on jätettävä perimättä tai sitä on alennettava, jos maksun periminen vaarantaa henkilön tai perheen toimeentulon edellytyksiä. Sen tarkoitus on turvata asiakkaiden toimeentulon ja tarvittavien palvelujen saannin. Kunnan tai kuntayhtymän on tehtävä päätös maksun alentamisesta tai perimättä jättämisestä sosiaalipalveluissa ja tulosidonnaisissa maksuissa. Tätä säädöstä ei kuitenkaan noudateta johdonmukaisesti kaikissa kunnissa ja kuntayhtymissä. Se on laajasti tuntematon, heikosti ohjeistettu ja vähän sovellettu (EAPN-Fin 2016).

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen maksukatto säädettiin estämään maksurasituksen nousemista kohtuuttoman korkeaksi paljon terveydenhuollon palveluja käyttävillä. Maksukatto on 683 euroa (vuonna 2018) ja kertymäkausi kalenteri-vuosi. Maksukaton täyttymisen jälkeen maksukattoa kerryttävät palvelut ovat maksuttomia kalenterivuoden loppuun asti. Asiakkaan on itse seurattava maksukaton kertymistä ja osoitettava sen täyttyminen. Monet eivät hae todistusta maksukaton ylittämisestä, koska eivät joko tiedä maksukatosta tai osaa sitä hakea. Maksukattoa kerryttävät maksut terveyskeskuksessa avosairaanhoidon palvelusta, yksilökohtaisesta fysioterapiasta, poliklinikkakäynnistä, päiväkirurgisesta hoidosta, sarjahoidosta, yö- ja päivähoidosta, kuntoutushoidosta sekä lyhytaikaisesta sosiaali- ja terveydenhuollon laitoshoidosta. Lyhytaikaisesta laitoshoidosta voidaan maksukaton täyttymisen jälkeenkin periä palvelun käyttäjän ylläpidosta hoitopäivämaksu.

Uudistuvassa lainsäädännössä on pyritty puuttumaan nykyongelmiin. Maksujen alentamista tai perimättä jättämistä koskevaa säädöstä on vahvistettu ja maksukattoon sisällytetään aiempaan useampia palveluja ja sen seuranta automatisoidaan. Sen sijaan maksujen tasoon ei ole odotettavissa huojennuksia, vaan ne pysyvät pääosin nykytasolla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Muut teeman artikkelit

Artikkeli

Lääkekorvausjärjestelmä potilaan suojana

Lääkekorvausjärjestelmä turvaa potilaiden mahdollisuutta hankkia tarvitsemiaan lääkkeitä kohtuullisin kustannuksin. Paljon lääkkeitä käyttävillä kustannukset voivat olla suuret, joten toimiva lääkekorvausjärjestelmä on yksi väestön hyvinvoinnin peruskivistä. Lääkkeitä myydään Suomessa vuosittain noin kolmella miljardilla eurolla. Tästä avohuollon reseptilääkkeiden osuus on reilut kaksi miljardia euroa. Itsehoitolääkkeiden osuus on noin 350 miljoonaa euroa. Kela maksoi vuonna 2017 lääkekorvauksia yhteensä yli […]

Artikkeli

Pitkäaikaissairauden vaikutukset toimeentuloon

Sairastuminen vaikuttaa ihmisen arkeen ja toimeentuloon monin tavoin. Kustannuksia alkaa kertyä lääkärikäynneistä ja tutkimuksista, vastaanotolle tehtävistä matkoista ja lääkkeistä. Mitä pitkäkestoisemmasta sairaudesta on kysymys, sitä enemmän sairastaminen ravistelee arkea. Pitkäaikaissairaudella tarkoitetaan vähintään puoli vuotta kestävää sairautta, jonka takia henkilö saa säännöllistä hoitoa tai jonka takia hän on lääkärin tai muun terveydenhuollon henkilöstön seurannassa. Osa pitkäaikaissairauksista […]

Artikkeli

Köyhyys koskettaa lukuisia sosiaali- ja terveysjärjestöjen edustamia ihmisryhmiä

Lapsiperheitä, osatyökykyisiä ihmisiä, pitkään työtä vailla olleita, pitkään sairaana olleita, vammaisia ihmisiä, vanhoja ihmisiä. Monia heistä koskettaa köyhyys, joka jäi Suomessa 1990-luvun suuren laman jälkeen korkealle tasolle. Sosiaali- ja terveysjärjestöt edustavat yhteiskunnassa näitä ihmisryhmiä. Suomi on kansainvälisin sitoumuksin lupautunut vähentämään köyhyys- tai syrjäytymisriskissä elävien ihmisten määrää. Se onkin hieman vähentynyt, mutta paljon sitoumuksia vähemmän. Suomi […]