fi | sv | eng

Järjestöjohtaminen on oma taiteenlajinsa

pe 8. elokuuta 2014 09.47.00

Heikki Hakala, päätoimittaja, Etelä-Suomen Sanomat

Minulla oli kahdeksan vuotta tilaisuus olla mukana Diabetesliiton hallituksessa sen I varapuheenjohtajana. Luottamustehtävä tarjosi oivallisen näköalapaikan suomalaiseen terveydenhuollon maailmaan, ja erityisesti siihen, millaisessa maailmassa suuret potilasjärjestöt toimivat.

Järjestöt toimivat monien erilaisten sidosryhmien risteyksessä. Menestyksellinen toiminta edellyttää sen vuoksi sekä luottamusmiesjohdolta että etenkin operatiiviselta johdolta laajaa eri sidosryhmien tuntemusta.

Aivan oma erityisalueensa on toimivan johdon ja luottamusmiesjohdon keskinäinen vuorovaikutus. Kuten kaikissa organisaatioissa, tässäkin on tärkeää, että hallituksen ja toimivan johdon tehtävät ja työnjako on määritelty.

Meillä on esimerkkejä siitä, mitä tapahtuu, jos työnjako menee sekaisin. Tyypillisimpiä ovat ne tilanteet, joissa hallituksessa olevat luottamushenkilöt oman intonsa ja ajankäyttönsä puitteissa ryhtyvät tekemään niitä töitä, jotka kuuluvat palkatulle henkilökunnalle.

Toisena ääripäänä taas on se, että käytännössä hallituksen pitää nauttia palkkaamansa toiminnanjohtajan luottamusta eikä päinvastoin.

Esimerkkejä on molemmista, molemmat ovat varoittavia.

Tyypillisesti järjestön yleinen kokous tai yleisen kokouksen valitsema valtuusto valitsee hallituksen. Monessa tapauksessa myös puheenjohtajisto on jäsenistön valitsema. Tämä antaa puheenjohtajille ja hallitukselle erityisen valtuutuksen. Puheenjohtajien ja hallituksen jäsenten on nautittava jäsenistön luottamusta tullakseen valituksi.

Hallitus edustaa siis jäsenistöä ja sen tärkeä tehtävä onkin tuoda toimintaan niitä näkemyksiä, joita jäsenistön piirissä esitetään. Kun jäsenistö on toiminnan kivijalka, näitä viestejä on syytä kuunnella.

Potilasjärjestöistä jäsenistö muodostaa eräässä mielessä harrastajapiirin, jossa ihmiset ovat liittyneet jäseniksi sen vuoksi, että ko. sairaus on vaikuttanut poikkeuksellisen voimakkaasti heidän elämäänsä. Tämä voi synnyttää tilanteen, jossa aktiivijäsenet muodostavat sisäpiirin, joka ei houkuttele uusia jäseniä toimintaan mukaan. Tämä näkyy mm. siinä, että monien järjestöjen jäsenkunta ukkoutuu ja akkautuu ja jäsenmäärä supistuu.

Jäsenkunnan tuntemuksen lisäksi järjestön hallituksen jäsenille on asetettava myös muita vaatimuksia. On tärkeää, että hallituksessa on lääketieteellistä sekä hoidollista asiantuntemusta, jotta järjestön ydintehtävään, jäsenkuntaa vaivaavan sairauden tuntemukseen ja hoidon järjestämiseen, on riittävää asiantuntemusta.

Suomalaisen terveydenhuoltojärjestelmän tuntemus on tärkeää. Sen lisäksi olisi suotavaa, että joukossa on poliittisen järjestelmän tuntemusta niin kunnalliselta kuin valtakunnalliselta tasolta. Tärkeää on, että mukana on myös talousosaamista, sillä myös potilasjärjestöille tasapainoinen talous on toiminnan perusedellytys.

Erityisesti puheenjohtajaan kohdistuu lisää vaatimuksia: olisi tärkeää, että puheenjohtajalla on laajat yhteiskunnalliset kontaktit, sillä se helpottaa yhteydenpitoa eri sidosryhmiin ja avaa myös niitä ovia, jotka ventovieraalle pysyvät suljettuina. Puheenjohtajan pitäisi omata myös riittävät esiintymistaidot, jotta hän voi edustaa järjestöä mediassa. Esiintymistaitoa hän tarvitsee myös järjestön sisäisessä työssä.

Järjestöjohdolle asetettavat vaatimukset ovat samoja, joita vaaditaan myös hallitukselta. Järjestön johtoryhmä muodostaakin tiimin, jossa nämä tiedot ja taidot ovat edustettuina eri alan ammattilaisten voimin. Toiminnanjohtajan täytyy koulutustaustastaan riippumatta olla generalisti, jolla on riittävät taidot kaikilta osa-alueilta niin, että hän pystyy tukemaan eri alojen asiantuntijoista muodostuvaa päällikköporrasta. Järjestöjohtaja tarvitsee riittävät perustiedot, jotta hän pystyy johtamaan joukkojaan uskottavasti.

Jos toiminnanjohtaja on jonkin erityisalan superosaaja, riskinä on, että hän valitsee alaisikseen assistenttityyppisiä henkilöitä ja keskittyy itse tämän erikoisalansa kysymyksiin. Sen seurauksena muut osa-alueet saattavat kärsiä.

Superosaaja nousee herkästi myös hallituksessa poikkeukselliseen asemaan, jolloin saattaa syntyä nurinkurinen tilanne – hallitus joutuukin tosiasiallisesti nauttimaan toiminnanjohtajan luottamusta. Tästä syystä on tärkeää, että järjestön hallituksen johdossa on mahdollisimman korkeatasoinen henkilö, joka kykenee katsomaan järjestön toimintaa ja suomalaista yhteiskuntaa mahdollisimman laveasta perspektiivistä.

Hallituksen puheenjohtajan ja toimitusjohtajan keskinäinen suhde on erittäin tärkeä. Suhteen tulisi olla mahdollisimman avoin, rehellinen ja jännitteetön. Mitä syvempi luottamus heidän välillään on, sitä saumattomampaa toimivan johdon ja hallituksen keskinäinen työskentely on.

Toiminnanjohtajan tehtävänä on saada omat suorat alaisensa toimimaan yhtenä joukkueena. Tästä syystä johtoryhmätyöskentelyyn täytyy kiinnittää erityistä huomiota. Tähän työskentelyyn ja sen johtamiseen pätevät samat yleiset johtamistaitoon liittyvät opit kuin mihin tahansa asiantuntijaorganisaation liittyvät johtamisopit.

Hallituksen jäsenille ei kuitenkaan voida asettaa samoja vaatimuksia. Mutta myös hallituksen kouluttaminen on tärkeää. Koska kyse pääsääntöisesti on vapaaehtoistyöstä, josta maksettava korvaus on nimellinen, hallituksen jäsenten osalta täytyy muistaa, että he ovat pääsääntöisesti käytettävissä vapaa-aikanaan, mikä asettaa osallistumiselle rajoituksia.

Tärkeää on muistaa, että hallituksen päätökset vie käytäntöön toiminnanjohtaja. Mikään organisaatio ei kestä sivusta johtamista, sillä siitä seuraa erilaisia suosikkijärjestelmiä ja ohijohtamista. Vaikka joskus tuntuisi dynaamiselta vaihtoehdolta olla hallituksen jäsenenä epämuodollisesti suoraan yhteydessä ko. asiantuntijaan ohi toiminnanjohtajan, pitäisi vähintään informoida toiminnanjohtajaan siitä, että näin aikoo tehdä. Organisaation johtaminen ei oikein kestä sitä, että toiminnanjohtaja ei ole tietoinen asioiden kulusta.

Pahimmassa tapauksessa ohijohtamisesta seuraa, että ohjeita tulee monelta taholta. Se, mikä hallituksen jäsenestä tuntuu vain leppoisalta, epämuodolliselta rupattelulta, saattaa johtavassakin asemassa olevasta työntekijästä tuntua epämiellyttävältä käskytykseltä. On myös tapauksia, joissa työntekijä hakee omille näkemyksilleen tukea hallituksesta ohi toiminnanjohtajan sen vuoksi, että toiminnanjohtaja ei ole näitä näkemyksiä hyväksynyt.

Hallituksen puheenjohtajan ja toiminnanjohtajan on yhdessä valvottava, että pelisääntöjä noudatetaan. Toiminnanjohtaja ohjaa omaa johtoryhmäänsä ja puheenjohtaja hallitusta, mikäli toimintatapoja rikotaan. He myös sopivat, milloin on perusteltua menetellä normaalista poikkeavalla tavalla. Voidaanhan esimerkiksi jollekin hallituksen jäsenelle antaa erityistehtävä liittyen johonkin erityisalueeseen, jota hän sitten ko. erityisalueen johtavan työntekijän kanssa junailee.

Puheenjohtajan ja toiminnanjohtajan välillä on erityissuhde, jolla on keskeinen merkitys koko toiminnan kannalta. Mikäli tämä suhde on kunnossa, organisaatio voi kaikilta osin toimia avoimesti ja reilusti. Tarvetta salailuun ei ole. Toiminnanjohtaja saa puheenjohtajalta tarvitsemansa tuen omalle työlleen, henkilöstön johtamiselle.

Heikki Hakala toimii Järjestöjohdon syysfoorumissa paneelissa, joka käsittelee puheenjohtajan ja toiminnanjohtajan yhteistyötä.

Lisää aiheesta

Kommentointi

Otsikko:
Kommentti:
Nimi:
 

Elinvoimaiset järjestöt

SOSTEssa työskennellään sen hyväksi, että

Kansalais- ja vapaaehtoistoiminta luo hyvinvointia

Järjestöt vastaavat tulevaisuuden haasteisiin

Järjestöillä on vahva rooli palvelujen kehittämisessä ja tuottamisessa


 

SOSTEblogissa:

Illusionernas organisation

Vaikutusten arvioitavuuden arviointi – onko kaikki aina kaikkien arvioitavissa?

Arvot ja hyveet – eväitä järjestötyöhön