fi | sv | eng

Järjestöt ja demokratia

Vahva ja vapaa kansalaisyhteiskunta on demokratian, sosiaalisen pääoman luomisen ja yhteiskuntarauhan edellytys. Se on olennainen osa vahvaa osallistuvaa demokratiaa. Järjestöt ja yhdistykset tarjoavat väylän erilaisten yhteiskunnallisten näkemysten ja identiteettien ilmaisemiselle, synnyttävät ja ohjailevat julkista keskustelua, valvovat poliittisia instituutioita ja painostavat niitä toimimaan erilaisten intressien toteutumiseksi yhteiskunnassa. Järjestöt tukevat siis edustuksellisen demokratian toteutumista ja toimivuutta.

Osallistumisen mahdollisuuksia kaikille

Kansanvalta ei toteudu vain äänestämällä vaaleissa. Osallistuvassa demokratiassa kansalaisuus ja kansanvalta ovat myös aktiivista osallistumista ja vaikuttamista arjessa.

Järjestöt tukevat ja lisäävät ihmisten voimavaroja ja synnyttävät osallisuutta ja yhteistoimintaa, jossa voimavarat muuttuvat hyvinvoinniksi. Osallisuuden kokemus kiinnittää ihmisen vahvemmin yhteiskuntaan ja mahdollistaa vaikuttamisen itseään koskeviin asioihin ja päätöksentekoon.

Järjestöt tarjoavat matalankynnyksen areenan kansalaisten vaikuttamiselle ja osallistumiselle. Ne luovat osallistumisen mahdollisuuksia myös sellaisille ihmisille, joiden on muutoin vaikea osallistua esimerkiksi sairauden tai taloudellisen niukkuuden takia. Vaikuttamismahdollisuuksiinsa ovat tyytymättömimpiä ne, joilla on vakavia terveys-, talous- tai sosiaalisia ongelmia. Esimerkiksi työttömyys vähentää vaikuttamishaluja.

Järjestöt pitävät toiminnassaan, yhteisössä ja laajemmin yhteiskunnassa mukana myös haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä. Tällä on suuri merkitys niille, jotka ovat ajautuneet tai ajautumassa yhteiskunnan marginaaliin.

Käytössä myös uudet osallistumisen tavat

Uusia kansalaisosallistumisentapoja ja epämuodollista verkostoitumista syntyy verkossa ja sen välityksellä. Järjestöbarometri 2016:n mukaan järjestöt pitävät niitä enimmäkseen mahdollisuutena tai haasteena, johon tarttua. Sosiaalinen media on avuksi tiedon välittämisessä ja vapaaehtoisten löytämisessä.

Spontaaneista avustustempauksista poiketen järjestöt toimivat pitkäjänteisesti. Ne tarjoavat esimerkiksi mielenterveyskuntoutujille pitkäaikaista tukea arjen elämään. Kun tuen taustalla on rekisteröitynyt yhdistys, vastuukysymykset ovat selviä.

Kun julkinen tai yrityssektori ei ole tarjonnut ihmisille sitä mitä he olisivat tarvinneet, asianomaiset ja heidän läheisensä ovat koonneet voimansa ja perustaneet yhdistyksiä tilanteen korjaamiseksi. Ja tätä tapahtuu koko ajan edelleen – aika ja hyvinvointi- ja palvelujärjestelmä ei ole täydellinen vaan järjestöjä tarvitaan edelleen, mistä kertoo se, että uusia ry-muotoisia toimijoita syntyy koko ajan valtavasti erilaisten enemmän tai vähemmän eriytyneiden haastavissa tai erityisissä elämäntilanteissa olevien ihmisryhmien tueksi.

Ihmisarvon ja -oikeuksien puolustajia

Järjestöt pitävät esillä eri ihmisryhmien perusoikeuksia ja kanavoivat kriittisiä ääniä päätöksentekoon. Harri Vertio on kuvannut järjestöjä erilaisten vähemmistöjen ja ryhmien ääneksi ja äänen vahvistimeksi.

Järjestöt ovat yhteiskunnallisia vaikuttajia, joiden kautta kansalaisten tarpeet välittyvät asioiden valmisteluun ja poliittiseen päätöksentekoon. Tämän ansiosta syntyy kansalaisille parempia päätöksiä ja lainsäädäntöä.

Järjestöjen terveyttä ja hyvinvointia edistävä sekä osallisuutta vahvistava toiminta parantaa joka päivä eri ihmisryhmien hyvän elämän edellytyksiä. Osallisuus mahdollistaa ihmisarvon ja hyvinvoinnin.

Vahvistamalla kansalaisten osallisuutta ja keskinäistä luottamusta, ja kanavoimalla kansalaisyhteiskunnan kuohuja, järjestöt ovat rakentaneet yhteiskuntarauhaa ja vakautta. Ne tuottavat hyvinvointia yksilölle ja koko yhteiskunnalle. Ne ovat tärkeä yhteiskunnan uudistusvoima; monella tavalla Suomen menestystekijöitä.

Tekstissä on käytetty lähteenä Sari Aalto-Matturin artikkelia Vapaan kansalaisyhteiskunnan merkitys sekä Jussi Ahokkaan ja Päivi Rouvinen-Wileniuksen artikkelia Järjestöjen rahoitus hyvinvointitaloudenvisiossa, jotka on julkaistu artikkelikokoelmassa Uusi avustusjärjestelmä – Järjestöille yhtäläistä kohtelua ja järkevää harkintavaltaa, SOSTEn julkaisuja 2/2017