fi | sv | eng

Kohtaa sisäinen kummajaisesi

ma 4. helmikuuta 2013 15.13.00

Kati Virtanen, Hankekehittäjä

Puku painoi päälakea, happi ei kulkenut kunnolla eikä pienestä reiästä nähnyt oikeastaan yhtään mitään. Oli vuosi 2007 ja seisoin Hakunilan ostarilla ylläni valtava kalkkunapaistipuku. Tämä vaatii vähän taustoitusta.

Joulukalkkuna oli osa Vantaan kaupungin hyvän mielen kampanjaa. Kiersimme ympäri kaupunkia, kuvautimme ihmisiä paistin kanssa ja kirjoitimme sen kokemuksista. Liikuimme pareina ja kannoimme pukua vuorotellen. Muistan jättäytyneeni toimittajan rooliin, kun tarjolla oli mäenlaskua sukset jalassa. Puvussa ei ollut reikiä käsiä varten, eikä minussa puolestaan duudsonien iskunkestokykyä. Onneksi Henkassa oli.

Meitä oli helppo lähestyä, koska näytimme niin... no, maisemasta irrallisilta. Jotkut jäivät juttelemaan pidempäänkin ja kännykkäkamerat räpsyivät. Ei meidän ollut tarkoituskaan kävellä sen syvempiin vesiin. Se oli kokeilu, irtiotto rutiineista. Rutiinit ovat nimittäin salakavalia. Ne istuttavat meidät mukavuusalueelle ja heittävät lämpimän peiton päälle. Asiat voi ajatella pilalle ja hävetä turhaan etukäteen.

Aina ei tosiaankaan voi tietää mitä tapahtuu. Kun seisoin kalkkunana hautausmaalla ja ruumisauto pysähtyi kohdalle, olin varma, että nyt tulee sanomista tai jotain pahempaa. Suljin silmäni puvun sisällä ja yritin näyttää pienemmältä.

- Syökää kanaa! kuljettaja hihkaisi ja jatkoi matkaa. Ikkuna sulkeutui hitaasti.

Mikä on sinun viimeisin ammatillinen kokeilusi?

Kommentointi

Otsikko:
Kommentti:
Nimi:
 

Mukavuusalueista

Kirjoitus innostaa ehdottomasti olemaan rohkeampi ja innostavampi. Ihan huippua. Mutta mitä jos pelkää mokaavansa? Laura Kouri

soste_2 - ma 4. helmikuuta 2013 15.22.51

Me ollaan kaikki ihmisiä ja kaikkia tarvitaan

Tää on hyvä, nauroin itseni veteläksi. Lähes kaikki pelkäävät uutta ja tuntematonta. Ja sehän se vasta kamalaa onkin, jos ammatillisuuttani epäillään, jos kiepun jossain ei-ryppyotsaisuuden ja tosi konkreettisen ja pienen ympärillä. Ja menen vielä ehdottamaan jotain ei valmisteltua virallisissa kokouksissa. Minulla on kokemus, että sitä pienintä yhteistä jaettavaa kannattaa etsiä, vaikka asettaisikin itsensä samalla hieman outoon valoon. Ja se mokaaminen kannattaa tehdä eka kertaa ihan huolella niin sitten jatkossa on helpompaa. Kirjoitus oli kyllä hyvä esimerkki siitä.

- ma 4. helmikuuta 2013 16.49.58

Palaute ja näkyvyys

Minkäslaista palautetta kalkkuna sai osana Vantaan hyvän mielen kampanjaa?

- ma 4. helmikuuta 2013 21.32.00

Kiitos kommenteista!

Laura: Joku viisas on joskus todennut, että epäonnistuminenkin on tulos. Itsestä oppii aina jotain uutta! Niin, ja ihan kamala on joskus paljon parempi kuin ihan hyvä.

Toka kommentti: No nimenomaan! Ehkä otteen höllääminen ratista pitää koko ajoneuvon paremmin hallinnassa?

Kolmas kommentti: Livenä tavatuilta ainakin naurua ja sympatiaa koko ikähaitarin leveydeltä. Kalkkuna pääsi myös komeilemaan silloisessa Uutislehti 100:ssa, lukijan kuvaamana.

Kati Virtanen

- ti 5. helmikuuta 2013 12.40.02

Loistavaa!

Jokainen meistä tarvitsisi oman kokemuksensa kalkkunana, jotta voisimme pikku hiljaa oppia pois turhasta mokaamisen pelosta ja kaavoihin kangistumisesta.

- to 7. helmikuuta 2013 08.32.35

Kokemus avartaa!

Kai se on niin, että siinä missä kauneus on katsojan silmässä, niin mokaamisen pelko on tekijän päässä. Ehkä siitä voi opetella eroon? Pienin askelin.

Kati Virtanen

- to 7. helmikuuta 2013 13.12.06

Omaisyhdistystä edustamassa

Olin työni puitteissa edustamassa ja esittelemässä omaisyhdistystä ystävänpäivän järjestötorilla. Päätin heittäytyä koululaismaailmaan ja tein itselleni kaulaan halipäiväsydämen. Halasin kaikkia kojulle pysähtyneitä ja keräsin heiltä nimet sydämeen. Vastaanotto oli hyvä. Kommentti eräältä naapurikojun järjestöihmiseltä päivän päätteeksi:
"Minä halaan sinua nyt. Koko iltapäivän olen odottanut, mutta olet ollut koko ajan varattu."

- ti 26. helmikuuta 2013 10.10.10

Peukku halipäiväsydämelle!

Tämä on hyvä esimerkki siitä, ettei kaikkia ideoita tarvitse murustella aina silpuksi asti. Joskus se voima on nimenomaan siinä, että tehdään ensin.

Kati Virtanen

- ke 27. helmikuuta 2013 15.23.14

Elinvoimaiset järjestöt

SOSTEssa työskennellään sen hyväksi, että

Kansalais- ja vapaaehtoistoiminta luo hyvinvointia

Järjestöt vastaavat tulevaisuuden haasteisiin

Järjestöillä on vahva rooli palvelujen kehittämisessä ja tuottamisessa


 

SOSTEblogissa:

Järjestöt mukana muutoksessa

SOSTEtalk!-blogi: Yhteistyöosaamisesta järjestön menestystekijä – neljä kysymystä yhteistyöstä

Kunnan kehittämisen valtti: kunta-järjestö-yhteistyö