fi | sv | eng

Kuntoutuksen sujuvuus on unohdettu sote-uudistuksessa

ma 18. kesäkuuta 2018 16.04.00

Pääministeri Sipilä kertasi haastattelutunnillaan 27.5.2018 sote-uudistuksen tavoitteita: lääkärille pääsee nopeasti ja jonot lyhenevät sekä erikoissairaanhoidon kuormitus vähenee. Hän totesi myös, ettei hänen ole tarvinnut viettää yhtään unetonta yötä pohtimalla päästäänkö näihin tavoitteisiin.

Kuntoutusalalla on toisin. Kuntoutuspalvelujen saatavuus ei ole ollut riittävää kaikkialla nytkään, mutta uudistus vie lääkinnälliseen kuntoutukseen palveluihin pääsyn entistä hankalammaksi ja lähipalvelut uhkaavat heiketä. Valinnanvapausuudistuksessa korostetaan lääkäreille pääsyä, vaikka uudet mallit tehtäväjaosta puoltavat sitä, että lääkärissäkäynnin sijaan asiakkaalle olisi monessa tilanteessa parempi päästä nopeasti esimerkiksi fysioterapeuttien suoravastaanotolle. Tästä on onneksi maininta lakiehdotuksen perusteluissa. Toivottavasti hyvä malli myös toteutuu uusissa sote-keskuksissa.

Itse laissa sote-keskusten kuntoutuspalvelut on kuvattu toiminta- ja työkyvyn sekä palvelujen tarpeen arvioinniksi ja kuntoutusneuvonnaksi ja -ohjaukseksi. Varsinaiset terapiapalvelut eivät kuulusi sote-keskuksen palveluvalikoimaan vaan niiden käynnistämiseksi tarvitaan maakunnan liikelaitoksen lääkärin arviointi ja päätös. Kuntoutuksen uudistamiskomitean ehdotusten mukaan kuntoutuksen näkökulmasta ei kuitenkaan olisi syytä siirtää mitään sellaista kuntoutuksen järjestämisvelvollisuutta maakunnalliselle tasolle, joka voitaisiin hoitaa sote-keskusten peruspalveluina. Tällaisia ovat fysioterapeuttien suoravastaanottojen lisäksi mm. akuuttivaivaan tarvittavat lyhytkestoiset kuntoutuspalvelut ja ikäihmisille annettavat kotona selviytymistä edistävät kuntoutuspalvelut.

On esitetty, että maakunnan tulee olla sote-keskuksille kuntoutukseen pääsyn portinvartijana. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että sote-keskuksen lääkärin pitää olla yhteydessä maakunnan liikelaitokseen, jotta asiakkaan on mahdollisuus saada hänen tarvitsemansa kuntoutuspalvelut. Kuulostaa vakuutuslääkärien toimintamallilta. Pystytäänkö pelkkien asiakirjojen perusteella tekemään oikeudenmukaisia ratkaisuja terapioiden aloittamisesta tai niiden epäämisestä? Pelkona on myös, että toimintakyvyn ja palvelutarpeen arvioinneissa ei hyödynnetä riittävästi tämän alan ammattilaisia, kuten fysioterapeutteja, toimintaterapeutteja ja kuntoutuksen ohjaajia, vaan päätökset jäävät lääkärien harkinnan varaan.  Ministeri Mattila on todennut kolumnissaan kesäkuun alussa, että kuntoutuksesta tulee päättää mahdollisimman varhaisessa vaiheessa muun palvelukokonaisuuden yhteydessä. Kuntoutus pitää nähdä tiiviinä osana arkea. Miten tämä toteutuu sote-keskusten palveluissa, jos kuntoutuspäätös ja toteutus eriytetään muista palveluista?

Asiakassuunnitelman tarkoituksena on saada yhteen asiakkaan sosiaalipalvelut ja etuudet sekä terveyspalvelut.  Toteutus jää kuitenkin eri tahojen vastuulle. On harmittavaa, että kuntoutuksen näkökulmasta hyödyllisiksi todetut todelliset integraatiomallit eivät näyttäisi toteutuvan uudistuksessa. Esimerkki tällaisesta hyvästä käytännöstä on Eksoten malli, jossa perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito sekä osin sosiaalipalvelut on liitetty yhdeksi hallinnolliseksi kokonaisuudeksi.

Lakiesityksen mukaan asiakasseteli on otettava käyttöön lääkinnälliseen kuntoutukseen liittyvissä terveydenhuollon ammattihenkilöiden yksittäisissä vastaanottokäynneissä. Hyvä puoli tässä on, että asiakas voi valita itselleen parhaiten soveltuvan palveluntuottajan. Ongelmiakin on. Läheskään kaikilla paikkakunnilla ei ole valinnanvaraa, mistä palvelun voisi valita. Etenkin puheterapeuttien ja toimintaterapeuttien palveluiden saatavuudessa on puutteita. Toiseksi asiakkailla on vain vähän tietoa tarjolla olevista palveluista ja niitä tuottavien ammattilaisten osaamisesta.

Asiakassetelillä saatava kuntoutus (esim. puheterapia) on mahdollista olla yhtenä osana asiakkaan kokonaiskuntoutusta. Pirstomalla palvelut monen palveluntuottajan vastuulle, moniammatillinen yhteistyö vaikeutuu. Yhteistyö tulisi mahdollistaa sisällyttämällä sen toteutus asiakassetelin arvoon. Toivottavasti palvelujen suunnittelijat lukevat lain perustelujen kohdan asiakas- ja potilasturvallisuudesta ja maakunnat edellyttäisivät myös integroituja palvelukokonaisuuksia.

Valinnanvapauslakiesityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa on nostettu huolestuttavia esimerkkejä fysioterapian kestosta. Esimerkit voidaan helposti tulkita siten, että fysioterapiakäyntejä annetaan vain viisi kertaa ja jos asiakas katsoo tarvitsevansa lisää käyntejä, tulee hänen itse maksaa ne. Tällaisiin sääntöihin ei pidä mennä, vaan kuntoutuspalvelujen tarve ja kesto on aina arvioitava yksilöllisesti. Lisäksi seurannan avulla tulee reagoida mahdolliseen palvelujen tarpeen muutokseen.

Tulevaisuudessa terveyden edistäminen jää kuntien tehtäväksi. Kuntoutuksen näkökulmasta tässä työssä on järjestöillä erityisen keskeinen rooli. Haasteena on, että miten maakuntien ja sotekeskusten ammattilaiset onnistuvat hyödyntämään järjestöjen tämän alan osaamista, kuten vertaistukea, vapaehtoistyötä ja muita palveluja. Tällaiset palvelut saattavat rakenteellisesti jäädä liian kauas maakuntien toimintakäytännöistä.

Kuntoutuksesta on hyötyä asiakkaan toimintakyvylle ja osallisuudelle sekä yhteiskunnan menestymiselle. Jotta kuntoutuksen hyödyt saataisiin oikea-aikaisesti ja täysimääräisesti käyttöön, pitää tulevien maakuntien ymmärtää kuntoutuksen vaikutukset, palveluihin tarvittava osaaminen ja sujuva järjestäminen osana asiakkaan muita palveluja.  Tämän onnistumiseksi maakunnat tarvitsevat kuntoutusalan osaamista myös sote-palveluiden järjestämisen suunnitteluun.

Outi Töytäri
Kuntoutusalan asiantuntija, TtM, ft, Tehy ry

Kommentointi

Otsikko:
Kommentti:
Nimi:
 

Saattaen vaihdettava

Sujuvuus kuntoutuksessa olisi ihme. Aikoinaan lääninhallituksessa jo 1980- luvulla tein pienen julkaisun, jonka nimi oli tuo otsikko. Nimen keksi silloinen sosiaali- ja terveysosaston päällikkö Esko Hänninen.
Kaiken kaikkiaan sotessa asiakaslähtöisyys on monin kohdin unohdettu. Mietin tehdäänkö asiakkaille uutta byrokratiaa, jota on mahdoton hahmottaa. Vaikeaa on ollut ennen ja saattaa jäädä, jos painopiste ei ole asiakkaan palvelemisessa ja jatkuvuuden ymmärtämisessä. Kiitos Outi
P.S.paperiymmärrys ei riitä

Leena Ahti - ma 18. kesäkuuta 2018 19.52.37

Tarvitaan kehittämistä näkemisen puuttumisen vaikutuksista syntymäsokeille ja perheille

Tarvitaan syntymäsokeiden perheille kahdet erilaiset ohjelmat kehittymisen, oppimisen, integroitumisen, psyykkiseen laatuun ja riittävään elämänlaatuun. Perheessä on kahta erilaista roolia ja tiivistä yhteistyötä, jotta aikuisuuteen kehittyisi riittävät taidot, rohkeuden ja tasa-arvoinen asema yhteiskunnassa, oikeuksia ja taloudellista tilannetta riittävänä. Voinko lähettää kehittämiseen liittyvän tekstin?

Leena Herranen - ti 19. kesäkuuta 2018 08.17.56

Leena Herranen

Kiitos viesteistäsi. Vastasin sinulle s-postilla.

Outi Töytäri - ma 25. kesäkuuta 2018 14.45.59

Osui!

Kirjoitus oli varsin osuva. Miten kuntoutuksen asemaan voidaan kohentaa vielä uudistuksen työstövaiheessa.
Järjestötyöntekijänä erityisesti toiseksi viimeinen kappale. Se haastaa järjestöjäkin vaikuttamaan ja toimimaan!

Hyvää kesää Outille

Outi Pautamo - ke 27. kesäkuuta 2018 09.40.14

Elinvoimaiset järjestöt

SOSTEssa työskennellään sen hyväksi, että

Kansalais- ja vapaaehtoistoiminta luo hyvinvointia

Järjestöt vastaavat tulevaisuuden haasteisiin

Järjestöillä on vahva rooli palvelujen kehittämisessä ja tuottamisessa


 

SOSTEblogissa:

Sote-uudistus ja järjestörahoituksen epävarmuus haittaa järjestöjen kehittämistoimintaa

Kuntoutuksen sujuvuus on unohdettu sote-uudistuksessa

Tiedolla kehittämässä: SOSTEn barometrien hyte-tulokset puntarissa