fi | sv | eng

Mitä oikeasti teet työksesi? - SOSTElainen äiti tentissä

ma 4. maaliskuuta 2013 09.48.00

- Mitä sä äiti oikein teet työksesi?, kysyy kuusivuotias takapenkiltä.

Vilkaisen taustapeiliin. Toinen, kahdeksanvuotias, istuu siinä vieressä typerä virne kasvoillaan. Hän tietää, ettei tästä tule äidille helppoa. Tiedän sen itsekin. Miten kertoa jostain niin abstraktista, mutta myös kovin konkreettisesta työstä, jota teen ja jota SOSTE tekee?

Miten selittäisin sen, että järjestöjen toimintaa kehittämällä ja niiden osaamista parantamalla organisaatioiden tulokset saadaan helpommin näkyviin, niistä osataan kertoa muille ja hommatkin hoituvat todennäköisesti vähän paremmin ja ehkäpä useampi ihminen saa tarvitsemaansa apua? Ja että minä pähkäilen sellaisia palveluita, jotka sitten auttavat kaikessa tässä?

Päätän kuitenkin aloittaa alusta uskoen, että kyllä alle kouluikäinen ymmärtää kun oikein perusteellisesti selittää.

- Tiedättekö kun on vaikka sellaisia lapsia, jotka eivät voi asua kotona jostain syystä?

- Joo. Ne on niitä, joiden iskät ja äidit ei voi olla niiden kanssa. Joillakin ei muuten edes ole iskää tai äitiä. Miksi ne äidit ja iskät ei muuten voi olla omien lasten kanssa?

Hyppään sujuvasti jälkimmäisen kysymyksen ohi ja jatkan:

- No, on olemassa sellaisia työpaikkoja, jotka auttavat ja kehittävät sellaista toimintaa, jota niissä paikoissa tehdään.

- Mitä siellä sitten tehdään? Eiks ne lapset sit vaan asu siellä?

Skippaan taas kysymyksen ja vastaan ponnekkaasti, että äiti ja äidin työpaikka auttavat niitä työpaikkoja, jotka auttavat niitä lapsia. Ja kaikkia muitakin ihmisiä, esimerkiksi mummoja ja vaareja ja ihmisiä, jotka eivät pärjää ilman apua. Tässä vaiheessa vilkaisen taas takapenkille, josta kuuluu jo jotain supinaa ja kuhinaa. Ei tainnut selitys osua eikä upota. Siellä ne jo nahistelevat, kumpi saa pitää päällimmäisenä kättä käsinojalla.

Parin viikon päästä kuusivuotiaan kaveri kysyy jumppamatkalla:

- Sanna, mitä sä teet työksesi?

Puhisen jo valmiiksi ja aloitan taas sepustuksen järjestöjen toiminnan kehittämisestä. Siellä takapenkillä tuleekin hiljaista ja kohta pienen tytön ääni kysyy:

- Mutta mitä sä oikein teet?

Palaan mielessäni muutaman vuoden takaiseen tapahtumaan kun silloin neljävuotias poikani kävi mieheni työpaikalla, jossa oli tapahtunut vesivahinko serverihuoneessa. Iskä kantoi muiden pukumiesten kanssa servereitä hiki hatussa turvaan. Poika vastasi seuraavalla viikolla päiväkodissa perheeseensä liittyviin kysymyksiin. ”Iskän työ on kantaa selveleitä.”

Päätän loppujen lopuksi vastata, että istun toimistolla, kirjoitan tietokoneella, puhun puhelimessa, käyn kokouksissa ja aika usein matkustan johonkin toiselle paikkakunnalle ja puhun toisille ihmisille tuntikausia. Takapenkillä näkyy hyväksyviä nyökkäilyjä, mutta sitten sieltä kuuluu:

- Äiti, mä tiedän että sä käyt myös netissä ja Facebookissa ja katsot Youtube-videoita.

Niin, ei siitä sitten sen enempää.

Sanna Kaijanen toimii SOSTEn erityisasiantuntijana, jonka tehtävänä on selvittää järjestöjen palvelutarpeita osana strategiatyötä sekä tukea järjestöjä kehittämis- ja arviointitoiminnassa.

Kommentointi

Otsikko:
Kommentti:
Nimi:
 

Elinvoimaiset järjestöt

SOSTEssa työskennellään sen hyväksi, että

Kansalais- ja vapaaehtoistoiminta luo hyvinvointia

Järjestöt vastaavat tulevaisuuden haasteisiin

Järjestöillä on vahva rooli palvelujen kehittämisessä ja tuottamisessa


 

SOSTEblogissa:

SOSTEtalk!-blogi: Yhteistyöosaamisesta järjestön menestystekijä – neljä kysymystä yhteistyöstä

Kunnan kehittämisen valtti: kunta-järjestö-yhteistyö

Illusionernas organisation