Skip to content

Ylisukupolvisen huono-osaisuuden ehkäisyn pakko

Hyvinvointi ja terveys
Ylisukupolvisuus

Ylisukupolvisella huono-osaisuudella tarkoitetaan vanhempien hyvinvoinnin ongelmien siirtymistä tai jatkumista heidän lapsilleen. Perheiden ja yksilöiden tasolla huono-osaisuuden ylisukupolvisuuden ketju muodostuu muun muassa geneettisten, biologisten, psykososiaalisten ja sosioekonomisten tekijöiden yhteisvaikutuksesta. (THL) Ylisukupolvinen huono-osaisuus voi ilmetä heikkoina voimavaroina elämän eri alueilla sekä sosiaalisina ongelmina, mikä on todettu useissa kansainvälisissä tutkimuksissa.

Eriarvoisuuden kehittyminen alkaa usein jo ennen syntymää ja kertyy huonoimmillaan koko elinkaaren ajan. Edeltävien sukupolvien ongelmat eivät kuitenkaan automaattisesti määritä lasten hyvinvointia ja tulevaisuutta. Ylisukupolvisen huono-osaisuuden ketjun katkaisemiseksi on monia mahdollisuuksia, joihin tarvitaan vahva ja laaja yhteiskunnan tahtotila.

Vastuita ja mahdollisuuksia

Vastuu ylisukupolvisen huono-osaisuuden ehkäisystä on koko yhteiskunnalla. Tarvitaan sosiaalipoliittisia ratkaisuja, jotka vähentävät ja tasoittavat yhteiskunnan rakenteisiin sisältyvää epäoikeudenmukaisuutta. Poliittinen päätöksenteko tarvitsee tuekseen laadukkaiden tutkimusten hyödyntämistä, jota Suomessa ja maailmalla runsaasti tuotetaan. Painoa tulisi nykyistä enemmän laittaa päätösten hyvinvointivaikutusten ennakkoarvioinnille.

Lapsiin, nuoriin ja perheisiin kohdistuvien palvelujen toimintatavat, sisällöt ja niitä määrittelevä lainsäädäntö ovat keskeisessä roolissa vaikutettaessa ylisukupolvisen huono-osaisuuden ehkäisyyn. Palvelujärjestelmän resursointi niin, että sektoreiden välinen ja oikea-aikainen työskentely on mahdollista ja se pohjaa inhimilliseen huolenpitoon, on keskeistä tuloksiin pääsemiseksi.

Järjestelmien ja rakenteiden keskellä on ihminen, joka tarvitsee tukea ja humaania huolenpitoa sekä kokemuksen luottamuksesta palvelujärjestelmää kohtaan.  Keskeistä on perheen voimavarojen tukeminen siten, että tuodaan esiin perheen hyvinvointia kannattelevia, suojaavia tekijöitä; tuetaan perheen omia voimavarojaa ja vahvistetaan läheisiä ihmissuhteita ilman ongelmista syyllistämistä.  Voimavaralähtöisyyttä tukevasta menetelmästä on oivana esimerkkinä terveellisten elintapojen toteuttamista tukeva Sydänliiton Neuvokas perhe -toimintamalli, jonka viestiä voi soveltaa myös muihin perheen sisäisiin toimintamalleihin.

Koulun rooli

Koulu on nuorille pitkäkestoinen kehitysympäristö esiopetuksesta alkaen ja sillä on siten merkittäviä mahdollisuuksia syrjäytymisen ehkäisyyn. Varhaislapsuuden elinolojen ja perhetilanteiden uhatessa lapsen hyvinvoinnin ja terveyden kehitystä voivat lapsen hyvinvointia ylläpitävä ja edistävä koulu sekä varhaiskasvatus kääntää kasvun ja kehityksen prosessit myönteiseen suuntaan. Lapset ja nuoret viettävät koulussa suurimman osan ajastaan päivästä ja siksi myös koulun ja kodin välistä yhteistyötä on vaalittava.

Opetus, joka korostaa oppilaan pärjäävyyden ja sisäisten vahvuuksien tukemista ja kehittämistä sekä luo turvallisen ja oikeudenmukaisen ympäristön kehittyä, ehkäisee syrjäytymistä.

Tukipalvelujen (esim. nuorisotyö, sosiaalityö) tarpeen ilmetessä oppilaan kokemaa myönteisyyttä koulua kohtaan tukee myös se, että oppilasta kuullaan ja hän saa ongelmiinsa tukea ja se toteutetaan luontevasti kouluympäristössä oppilasta leimaamatta.  Annettavassa tuessa keskeistä on vuorovaikutuksen laatu niissä tilanteissa, joissa oppilaan ongelmia käsitellään.  Arvostava vuorovaikutus tarjoaa aitoa kiinnostusta, turvallisuutta ja luottamusta. Elämänhallinnan tukeminen opetuksen rinnalla on olennaista erityisesti heikommassa asemassa olevien oppilaiden kohdalla.

Myönteiset koulukokemukset suotuisien kouluolosuhteiden myötä luovat mahdollisuuden ylisukupolvisen huono-osaisuuden katkaisemiseksi vahvistamalla opiskelumotivaatiota ja myönteistä sosiaalista kanssakäymistä.

Järjestöt tekevät arvokasta kouluyhteistyötä. Niillä on paljon osaamista elämän eri alueiden vahvistamiseen ja tukemiseen liittyen ja järjestöt ovat valmiita tukemaan opetussuunnitelmien toteutumisen tavoitteissa. Runsaasti järjestöjen materiaalia löytyy esimerkiksi kouluasiaa.fi-sivustolta.

Tuleva Sote-uudistuksen myötä koulun rooli terveyttä edistävänä tahona kunnissa korostuu. Järjestöjen osaamisen hyödyntämistä kouluyhteistyössä oppilaiden hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi ja syrjäytymistä ehkäisevässä toiminnassa on tärkeä lisätä. SOSTE koordinoi Euroopan terveet koulut -verkostoa Suomessa ja toiminnan yhtenä painopisteenä Suomen verkoston kouluissa on koulu-järjestöyhteistyön vahvistaminen.

Lapsesta polvi paranee

Vaikka ylisukupolvinen huono-osaisuus usein periytyy, ei sen tarvitse periytyä. Tarvitaan yhteistä tahtotilaa tukea heikommassa asemassa olevia. Suomessa on yli 60 000 syrjäytynyttä nuorta ja liki 15 pro­sent­tia lap­sis­ta elää köy­hyys- tai syr­jäy­ty­mis­ris­kis­sä. Nämä ovat hälyttäviä lukuja ja joukossa on varmasti myös niitä, joilla ei ole huono-osaisen ylisukupolvisuuden taustaa, mutta ne aiheuttavat vakavan riskin tulevaisuudessa heille itselleen ja yhteiskunnalle.

Kaikissa perheissä tulee ajoittain pulmia, mutta myös muutos on mahdollista. Yhteiskunnan tuki muutoksessa on olennaista, vahvistamalla ylisukupolvisia hyvinvoinnin malleja ja puuttumalla ja ehkäisemällä huono-osaisuuden ylisukupolvisia ketjuja yhteiskunta voi säästää miljoonia. Esimerkiksi Pidä kiinni -hoitojärjestelmän kustannukset ovat 8,5 miljoonaa euroa vuodessa, kun vauvojen sijoittaminen sijaishuoltoon maksaa 12,5 miljoonaa euroa vuodessa.

Haastavissa pulmissa kuntoutustoiminnalla voidaan säästää perheen vauvavaiheessa, ja kuinka paljon enemmän voitaisiin säästää, kun perheen omia voimavaroja vahvistettaisiin ja tuettaisiin jo paljon varhaisemmassa vaiheessa ennen kuin pulmat kasautuvat ja muuttuvat haastaviksi. Niiden ei tarvitse olla graaveja, kuten päihteet, vaan esim. ravitsemus- ja liikuntatottumukset periytyvät yhtälailla kuin kaltoin kohtelevat vanhemmuudenmallit.

Otsikon pakko tulee siitä, että meidän on tehtävä asialle kiireesti jotain ja siihen tarvitaan kaikkia. Meillä on kyllä keinoja ja se vaatii vastuuta toimia koko yhteiskunnalta, kuten jo alussa totesinkin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Muut teeman artikkelit

Artikkeli

Alkoholi on merkittävin yksittäinen taustatekijä kansansairauksien synnyssä

Sosiaali- ja terveyspolitiikan painopisteenä tulee olla hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen sekä terveyserojen kaventaminen. Alkoholipolitiikan ensisijaisena tavoitteena on puolestaan vähentää alkoholin käyttäjilleen, heidän läheisilleen, muille ihmisille ja yhteiskunnalle aiheuttamia ongelmia ja haittoja. Suomi kuuluu niihin harvoihin maihin, joissa alkoholin kulutus ja haitat ovat kasvaneet viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana. Tästä huolimatta alkoholipolitiikkaa on liberalisoitu päinvastoin kuin monissa […]

Artikkeli

Terveysturvallisuus osana yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta

Terveysturvallisuuden ylläpitämisellä tarkoitetaan väestömme terveyttä uhkaavien fysikaalisten, kemiallisten ja biologisten vaaratekijöiden ehkäisyä, tunnistamista ja torjuntaa. Esimerkkejä tällaisista vaaratekijöistä ovat ympäristön saastuminen, säteily ja erilaiset tartuntatautiepidemiat. Ilman riittävää varautumista ne saattavat aiheuttaa yhteiskunnassamme laajaakin tuhoa. Perusteet terveysturvallisuudelle luodaan lainsäädännössä. Sen ohella myös terveydenhuoltohenkilöstön korkeatasoinen osaaminen, laadukas neuvolajärjestelmä, laaja sairaalaverkko, hyvät laboratoriovalmiudet, sekä erinomainen rokotekattavuus, ovat ensiarvoisen […]

Artikkeli

Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on sektorirajat ja valtioiden rajat ylittävää toimintaa

Terveyden edistämisen päämääränä on ihmisten terveyden ja toimintakyvyn lisääminen, terveysongelmien ja väestöryhmien välisten terveyserojen vähentäminen. Tärkeässä roolissa ovat terveyden ja hyvinvoinnin taustatekijöihin kuten elintapoihin, elinoloihin ja ympäristöön vaikuttaminen sekä palveluiden toimivuus ja saatavuus. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen käsitteitä käytetään usein parina. Tämä kertoo siitä, että toiminta on laaja-alaista sektorirajat ylittävää, kaikkia hallinonaloja koskevaa vaikuttamista. Toiminta […]