fi | sv | eng

Hallituksen kiristävä budjetti keskellä taantumaa on uskalias

pe 12. syyskuuta 2014 09.16.00

Jussi Ahokas, pääekonomisti

Nykyisen hallituksen talousarvioesitys vuodelle 2015 on valmisteltu haastavissa olosuhteissa. Pitkään jatkunut laskusuhdanne on voimistunut kevään ja kesän aikana, kun viennin kasvu on jäänyt odotettua hitaammaksi ja kotimainen kulutus sekä investoinnit ovat jatkaneet jo vuonna 2013 alkanutta supistumistaan. Myös näkymät tulevalle vuodelle ovat muuttuneet heikommiksi ja talouskasvun ennustajat ovat joutuneet korjaamaan ennusteitaan alaspäin.

Keskeisiltä osiltaan viime kevään julkisen talouden suunnitelmaan eli kehyspäätökseen sekä Stubbin hallituksen ohjelmassa kesäkuussa tehtyihin linjauksiin perustuva budjettiesitys on finanssipoliittisesti kiristävä. Talousarviossa sopeutetaan valtiontaloutta aikaisemmin sovitun mukaisesti nettomääräisesti lähes kahdella miljardilla eurolla vuonna 2015. Menosopeutusten lisäksi talousarvioesityksessä kiristetään verotusta siten, että kokonaisuudessaan sopeutustoimet nousevat suurin piirtein kolmeen miljardiin euroon.

Historiallisesti hallituksen esittämät sopeutustoimet ovat harvinaisen kovia. Viimeksi valtion budjettitalouden menot ovat supistuneet useampana peräkkäisenä vuonna 1990-luvun puolivälissä Paavo Lipposen ensimmäisen hallituksen aikana. Toisin kuin nyt, tuolloin yksityinen talous oli vahvalla kasvu-uralla, vienti sekä yksityiset investoinnit kasvoivat yli kymmenen prosenttia vuodessa, kuluttajien ja yritysten luottamus oli korkealla ja lamassa rajusti noussut työttömyys pieneni vauhdilla.

Voidaan hyvillä perusteilla sanoa, että nykyisissä taloudellisissa olosuhteissa hallituksen esitys vuoden 2015 talousarvioksi on uskalias. On rohkeaa tehdä näin kiristävä budjetti tilanteessa, jossa talous ei kasva ja työttömyys jatkuvasti pahenee. Taloustieteilijöiden keskuudessa ei esiinny juurikaan erimielisyyttä siitä, että taantumassa kiristävä finanssipolitiikka syö välttämättä kasvun edellytyksiä. Kun talouden ongelmana on kokonaiskysynnän riittämättömyys, kysyntää leikkaavat finanssipoliittiset toimet eivät voi mitenkään nostaa taloutta taantumasta.

Kiristävä talouspolitiikka vaikuttaa talouden suorituskykyyn seuraavasti: julkisten menojen leikkaaminen ja verotuksen kiristäminen leikkaavat kotitalouksien ja yritysten saamia rahavirtoja. Näin ollen kotitalouksien kulutukseen ja säästämiseen käytettävissä olevat tulot pienenevät, samoin yritysten voitot. Kun kotitaloudet ja yritykset huomaavat tilanteen, ne muuttavat taloudellista käyttäytymistään. Yleisin reaktio on se, että yksityiset toimijat vähentävät kulutustaan ja investointejaan ja lisäävät säästämistään. Näin ne varautuvat siihen, että myös tulevaisuudessa taloudellinen tilanne heikkenee.

Kiristävä talouspolitiikka siis heikentää yritysten ja kotitalouksien talousluottamusta, joka tällä hetkellä on jo valmiiksi alamaissa. Kun tämä johtaa investoinneista ja kulutuksesta luopumiseen, vähenee talouden kokonaistulotaso entisestään. Näin taloudessa on entistä vähemmän rahavirtoja, joista voidaan säästää ja edellä kuvattu prosessi alkaa alusta. Rahatalous on siis ajautunut itseään vahvistavaan negatiiviseen kierteeseen.

Hallituksen finanssipoliittiselle linjalle onkin vaikea löytää makrotaloudellisia perusteita, jos tavoitteena on nopeuttaa talouskasvua ja parantaa työllisyyttä. Ei ole myöskään itsestään selvää, että tehtävät sopeutustoimenpiteet sanottavasti pienentäisivät julkisen sektorin alijäämää. Koska talouden kokonaistulon pieneneminen vähentää verotuloja ja työttömyyden kasvu lisää kehyksen ulkopuolisia menoja, talouteen haitallisesti vaikuttavat julkisen talouden kiristystoimet saattavat jopa kasvattaa alijäämiä.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä sosiaaliturvan näkökulmasta hallituksen talousarvioesitykseen sisältyy paljon huolestuttavia elementtejä. Yksi näistä liittyy budjettiesityksen kuntatalouden kiristystoimiin. Sen lisäksi, että kuntien valtionosuuksien leikkaukset pakottavat kunnat säästöihin, mikä heikentää talous- ja työllisyystilannetta entisestään, kuntien leikkaukset vaikuttavat negatiivisesti sosiaali- ja terveyspalveluihin sekä sosiaaliturvaan.

Sosiaali- ja terveysalan järjestöjen näkökulmasta on kestämätöntä, jos kunnat vähentävät ostopalveluitaan siten, että palveluiden tuotantoon sidottuja resursseja jää käyttämättä. Tässä kohtaa ei voi korostaa liikaa sitä, että kattavat ja laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut ja sosiaaliturva ovat investointi tulevaisuuteen. Ne lisäävät väestön hyvinvointia, luottamusta ja työkykyä ja luovat siten kasvupohjan taloudelle. Erityisesti vaikeina taloudellisina aikoina sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä sosiaaliturvan merkitys yhteiskunnan tukipilarina korostuu eikä niihin käytettyjä rahallisia resursseja voida nähdä hukkaan heitettyinä juoksevina menoina tai syömävelkana.

Erityisen huolestuttavaa vuoden 2015 talousarvion sopeutustoimenpiteissä on se, että ne heikentävät pienituloisten taloudellista asemaa. Eläkeläisten, työttömien ja opiskelijoiden etuisuuksiin vaikuttavien indeksien jäädyttäminen ja lapsilisien leikkaaminen ovat keskeisimpiä pienituloisten toimeentuloon vaikuttavia päätöksiä. Budjettiriihessä tehdyt verovähennyskorjaukset kehysriihen leikkauksiin parantavat hieman tilannetta, mutta riskinä on se, että pienituloisimmat kotitaloudet hyötyvät näistä vähiten. Ennen kaikkea tämä riski koskee pienituloisia lapsiperheitä. Myös köyhimmät eläkeläiset jäävät hallituksen esityksessä ilman takuueläkkeen nostoa samalla, kun veroa maksavat eläkeläiset hyötyvät.

Monet hallituksen budjettipäätöksistä ovat vastoin hallitusohjelmaa, jonka yksi päätavoite on köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentäminen. On toivottavaa, että eduskunnassa sopeutustoimien painopisteitä vielä muutettaisiin siten, että taloudellisesti heikoimmassa asemassa olevien kotitalouksien tilannetta ei entisestään heikennettäisi. Tätä parempi vaihtoehto olisi kuitenkin se, että menoleikkauksia peruttaisiin ja budjetin kiristävää vaikutusta loivennettaisiin selvästi. Nykyisissä taloudellisissa olosuhteissa tämä olisi myös makrotalouspoliittisesti välttämätöntä.

Jotta Suomen talous saataisiin kasvuun, suurtyöttömyyden pitkittyminen estettäisiin ja sen aiheuttamalta sosiaaliselta sekä taloudelliselta laskulta vältyttäisiin, jopa elvyttävälle budjetille saattaisi olla tällä hetkellä tarvetta. Elvytystä puoltaa myös se, että Euroopan keskuspankki on toimillaan painanut valtion pitkät korot alas ja elvytysrahoja on tarjolla hyvin matalalla korolla. Nyt näyttää lisäksi siltä, ettei Suomi jäisi elvytyksessään yksin. Euroopan komissio on nimittäin alkanut suunnitella uuden puheenjohtajansa Jean-Claude Junckerin johdolla 300 miljardin investointipakettia, jolla eurotalouteen luotaisiin kysyntää ja kasvua. On siis olemassa vahvat perusteet Suomen talouspoliittisen linjan muuttamiselle.

Lue lisää

Kommentointi

Otsikko:
Kommentti:
Nimi:
 

Hyvinvointitalous

Hyvinvointitalouden teesit:

Hyvinvointitalous rakennetaan investoimalla hyvinvointiin.

Hyvinvoinnin mittaaminen tekee hyvinvointi-investointien tulokset näkyviksi.

Hyvinvointitaloudessa hyvinvoinnin ja talouden suhde kirkastuu.


 SOSTEblogissa:

Tarkan euron sote-malli

Eduskunnan käsittelyssä olevilla sote- ja maakuntauudistusta koskevilla laeilla luodaan perusta tulevaisuuden sosiaali- ja terveyspalveluiden mallille. Yksi tärkeimmistä kysymyksistä liittyy palveluiden rahoitukseen. Onhan niin, että rahoituksen taso lopulta määrittää myös palveluiden laajuutta ja laatua.

Aktiivista työvoimapolitiikkaa on vahvistettava

Kunta-järjestö -yhteistyön kehittämisellä kohti tulevaisuuden hyvinvointikuntaa