fi | sv | eng

Hallitusohjelman talousluvut

to 28. toukokuuta 2015 14.30.00

SOSTEn pääekonomisti Jussi Ahokkaan mukaan uusi hallitus jatkaa edellisen hallituksen viitoittamalla kiristävän finanssipolitiikan linjalla. Hallituksen talouslinjausten keskeisenä ongelmana on sopeutusten etupainotteisuus ja liian suuri luotto kansainvälisen taloustilanteen paranemiseen. Lisäksi suunnitellut menoleikkaukset ovat ristiriidassa monien hallitusohjelmatavoitteiden kanssa. Hallitusohjelmasta puuttuu Ahokkaan mielestä investointiote ja tarpeelliset hyvinvointi-investoinnit uhkaavat jäädä menosäästöjen jalkoihin. 


Jussi Ahokas, pääekonomisti

Keskustan puheenjohtajan Juha Sipilän vetämät hallitusneuvottelut saatiin päätökseen sovitussa aikataulussa. Hallitusneuvottelujen sujuvuutta ja kolmen hallituspuolueen välistä luottamusta ei hehkutettu neuvottelujen edetessä turhaan.

Osaltaan yhteisymmärryksestä kertoo myös se, että hallitusohjelman lisäksi puolueet pääsivät alustavaan sopimukseen hallituskauden julkisen talouden raameista. Näin ollen jo tässä vaiheessa on mahdollista arvioida, millaiseksi finanssipolitiikan linja seuraavan neljän vuoden aikana muodostuu. Kun tätä linjaa peilataan yleisiin taloudellisiin olosuhteisiin, voidaan myös arvioida hallituksen talouspoliittisten tavoitteiden toteutumismahdollisuuksia. Samalla on mahdollista arvioida talouslinjan ja muiden hallitusohjelmatavoitteiden välistä suhdetta.

Sopeutus jatkuu – painotus muuttuu

Aloittavan hallituksen talouspoliittinen linja on selkeä: se pyrkii nopeilla toimilla tasapainottamaan julkisen talouden. Toimenpiteiksi hallitus esittää yhteensä 5,5 miljardin euron sopeutuksia, joista 1,5 miljardia voidaan kuitenkin perua, jos maahan saadaan solmittua yhteiskuntasopimus (sic). Toisin sanoen jos työmarkkinajärjestöt sitoutuvat riittävän mataliin palkankorotuksiin ja suostuvat toimeenpanemaan muita Suomen hintakilpailukykyä parantavia toimia, hallitus tulee vastaan perumalla veronkorotuksia ja menoleikkauksia.

Käytännössä hallitusohjelman liitteissä esitetty sopeutusohjelma tarkoittaa sitä, että edellisen hallituksen määrittämä talouspolitiikan linja edelleen pitää. Finanssipolitiikka pysyy näin ollen kiristävänä tulevan hallituskauden ajan. Vaikka sopeutusten kokoluokka on suurin piirtein sama kuin sixpack-hallituksella ja sen rippeillä, sopeutuksen painotuksessa on selkeä ero. Sipilän hallitus pyrkii nimittäin tekemään lähes kaiken sopeutuksen julkisia menoja leikkaamalla, kun edellisellä hallituskaudella nojattiin 50-50-sääntöön veronkorotuksissa ja menoleikkauksissa. Verotuksen muutokset on suunniteltu siis budjettineutraaleiksi.

Sopeutuksen painottaminen menoleikkauksiin tarkoittaa sitä, että sosiaaliturvajärjestelmään ja julkisiin palveluihin kohdistuu huomattavasti kovempi paine kuin viime hallituskaudella. Kun pohjalla on jo yli 2 miljardin euron menoleikkaukset viimeisen kolmen vuoden aikana, lisäleikkausten vaikutukset voivat olla yllättävänkin rajuja.

"...näyttää siltä, että näihin dynaamisiin vaikutuksiin ei ole kiinnitetty tarpeeksi huomiota."

Hallituksen suunnitelmassa suurimmat leikkaukset kohdistuvat koulutukseen sekä sosiaalietuuksiin ja sosiaalipalveluihin eli juuri niihin rakenteisiin ja toimintoihin, jotka ovat hyvinvointitalouden perusta. Hyvinvointitalouden perustasta leikattaessa olisi tiedostettava leikkausten pitkän aikavälin vaikutukset, jotka voivat olla sekä hyvinvoinnin että talouskasvun kannalta erittäin haitallisia. Nyt näyttää siltä, että näihin dynaamisiin vaikutuksiin ei ole kiinnitetty tarpeeksi huomiota.

Sipilän hallituksen sopeutuksessa on syytä kiinnittää huomiota sen sisällöllisen painopisteen muutoksen lisäksi myös aikatauluun. Toisin kuin esimerkiksi talouspolitiikan arviointineuvosto on suositellut, hallitus lähtee tekemään leikkauksia etupainotteisesti. Vuodelle 2016 on suunniteltu yli 1,4 miljardin lisäsopeutusta, joka on selvästi suurempi kuin sitä seuraaville vuosille suunnitellut sopeutustoimet.

Nykyisessä suhdannetilanteessa, jossa työttömien työnhakijoiden määrän vuosikasvu on edelleen yli 10 prosenttia, sopeutusten etupainotteisuus ei ole perusteltua. Vaikka hallituksen näkemys onkin, että merkittävä osa työttömyydestämme on rakenteellista, on mieletöntä väittää, että suhdannetyöttömyyttä ei olisi tällä hetkellä lainkaan. Jos suhdannetyöttömyyttä on, olisi perusteltu toimenpide finanssipolitiikan hetkellinen keventäminen tai vähintäänkin finanssipolitiikan kiristämisestä luopuminen.

Voivatko hallituksen tavoitteet toteutua?

Käytännössä Sipilän hallituksen talouspolitiikalla on kaksi tavoitetta: julkisen velkaantumisen pysäyttäminen sekä työllisyysasteen merkittävä nostaminen. Hallitus tavoittelee 72 prosentin työllisyysastetta ja työllisten määrän lisäämistä 110 000 henkilöllä.

Kautta linjan hallituksen keinovalikoimaa näiden tavoitteiden saavuttamiseksi määrittelee ajatus siitä, että Suomen työllisyys- ja työttömyysongelmat ovat rakenteellisia. Esimerkiksi työllisyydenhoidon toimenpiteissä esillä ovat lähes ainoastaan työn vastaanottoon ja työpaikan löytämisen tehostamiseen liittyvät toimenpiteet. Kustannuskilpailukyvyn parantaminen kustannuksia leikkaamalla sekä biotalouden ympärille rakentuva elinkeinopoliittinen ohjelma ovat kaksi muuta talouspolitiikan kivijalkaa.

On kuitenkin hyvin todennäköistä, että myös suhdannetekijöillä eli kokonaiskysynnän puutteella on yhä merkittävä vaikutus Suomen talouden heikkoon kehitykseen. Maailmantalouden kasvu on edelleen selvästi hitaampaa kuin ennen globaalia finanssikriisiä. Tiukka talouspolitiikka Euroopassa ja muualla maailmassa jarruttaa tulevaisuudessakin kokonaiskysynnän kasvua, eikä yksityisten investointien vetoa ole odotettavissa. Tällä hetkellä Kiinassa ja Yhdysvalloissa kasvu näyttää hidastuvan oleellisesti, joten euroalueen pieni elpyminen on laiha lohtu. Tässä tilanteessa kireä finanssipolitiikka toimii välttämättä hallituksen itselleen asettamia tavoitteita vastaan, kun kotimaisten yritysten talousluottamuskin on alamaissa.

Mikäli työllisyyttä ei saada lisättyä ja työttömyyttä painettua alas, myöskään julkisen talouden tasapainottaminen ei tule onnistumaan. Suomen talouden lähihistoriassa julkinen talous ei ole koskaan ollut ylijäämäinen ilman vahvaa talouskasvua ja nykyisillä vero- ja tulonsiirtorakenteilla tämä yhteys pätee edelleen. Näin ollen Sipilän hallituksen toivo saavuttaa tärkeimmät talouspoliittiset tavoitteensa nojaa odotukseen vahvasta vientivetoisesta talouskasvusta, kuten edelliselläkin hallituksella.

Hallitusohjelmasta löytyy monia kannatettavia kirjauksia, jotka ovat pitkään olleet SOSTEnkin tavoitteena. Näitä ovat esimerkiksi kuntoutusjärjestelmän uudistus sekä osatyökykyisten vahvempi tukeminen ja työelämäpolkujen rakentaminen. Hallituksen sitoutuminen SOTE-uudistuksen läpivientiin on välttämätön hyvä. Monien hyvien uudistusten tarkoituksenmukainen valmistelu ja toimeenpano edellyttävät kuitenkin taloudellisia resursseja, jotka tulevalla hallituskaudella edelleen vähenevät.
Olisi toivottavaa, että tärkeät uudistukset nähtäisiin hyvinvointi-investointeina, joiden merkittävä resursointi tänään tuottaa parempaa toimintaa ja kustannussäästöjä huomenna. Jos tätä ei ymmärretä ja uudistukset jäävät sopeutustoimien puristuksiin, välttämättömät rakenteelliset uudistukset jäävät pahimmassa tapauksessa kokonaan tekemättä.

Hallituksen lupaileman panostuspaketin kaltaisilla ratkaisuilla myös sosiaali- ja terveysalan strategiset investoinnit eli esimerkiksi toiminnan painopisteen muutokset voitaisiin saattaa tarkoituksenmukaisesti maaliin. On varmaa, että uutta luovalla toiminnalla saadaan pidemmällä tähtäimellä enemmän aikaan kuin toimintaa vähentävillä ja vanhoja rakenteita ylläpitävillä säästöillä. Investointiajattelun vahvistuminen Suomessa on edellytys sille, että nykyisistä yhteiskunnallisista haasteista selvitään kunnialla.

"...uutta luovalla toiminnalla saadaan pidemmällä tähtäimellä enemmän aikaan..."

Johtopäätökset

Juha Sipilän uusi hallitus jatkaa edellisen hallituksen talouspoliittisella linjalla. Kiristävä finanssipolitiikka voi olla merkittävä este hallituksen työllisyystavoitteen ja julkisen talouden tasapainottamistavoitteen tiellä, jos kansainvälinen taloussuhdanne jatkuu heikkona. Kuten edellinen hallitus, myös Sipilän hallitus on laskenut paljon kansainvälisen noususuhdanteen varaan, vaikka talouspolitiikan retoriikassa onkin paikoitellen eroja.

Jotta hallitusohjelman monet tärkeät uudistukset voisivat toteutua, tarvitaan vahvaa investointiotetta, joka uhkaa jäädä tiukan sopeutuspolitiikan jalkoihin. Nyt jos koskaan on aika nähdä hyvinvointi-investointien merkitys sekä sosiaali-, terveys- ja koulutuspalveluiden merkitys hyvinvointitalouden perustana.

Lue lisää

Kommentointi

Otsikko:
Kommentti:
Nimi:
 

Hyvinvointitalous

Hyvinvointitalouden teesit:

Hyvinvointitalous rakennetaan investoimalla hyvinvointiin.

Hyvinvoinnin mittaaminen tekee hyvinvointi-investointien tulokset näkyviksi.

Hyvinvointitaloudessa hyvinvoinnin ja talouden suhde kirkastuu.


 SOSTEblogissa:

Tarkan euron sote-malli

Eduskunnan käsittelyssä olevilla sote- ja maakuntauudistusta koskevilla laeilla luodaan perusta tulevaisuuden sosiaali- ja terveyspalveluiden mallille. Yksi tärkeimmistä kysymyksistä liittyy palveluiden rahoitukseen. Onhan niin, että rahoituksen taso lopulta määrittää myös palveluiden laajuutta ja laatua.

Aktiivista työvoimapolitiikkaa on vahvistettava

Kunta-järjestö -yhteistyön kehittämisellä kohti tulevaisuuden hyvinvointikuntaa