fi | sv | eng

Hyvinvointipeli

pe 22. tammikuuta 2016 12.33.00

Heikki Parviainen, erityisasiantuntija 

Poliittiset liikkeet esittävät usein omia näkemyksiään oikeudenmukaisesta verotuksesta ja hyvinvoinnin jakautumisesta. Nämä ovat keskenään kovin erilaisia, ja onkin syytä kysyä, olisiko aatteellisen mutuilun sijaan olemassa jokin tieteellisesti pätevä tulonjaon malli.

Peliteoreetikoiden harrastamassa Ultimatum-pelissä on kaksi pelaajaa: tarjoaja ehdottaa, miten 100 euron summa jaetaan, ja vastaanottavalla pelaajalla on valta hyväksyä tai hylätä ehdotus. Jos hän hyväksyy sen, molemmat saavat ehdotetun rahasumman. Jos hän hylkää ehdotuksen, kumpikaan ei saa mitään.

Pelistä tehdyissä tutkimuksissa tarjoajat ovat ehdottaneet itselleen keskimäärin 65 euroa ja vastaanottajalle 35 euroa. Mikäli vastaanottajalle on tarjottu alle 20 euroa, noin puolet ehdotuksista on hylätty.

Yhdellä tapaa rationaalisesti ajateltuna tarjoajan kannattaisi tarjota mahdollisimman vähän ja vastaanottajan kannattaisi hyväksyä mikä tahansa tarjous – tarjollahan on ilmaista rahaa. Näyttää kuitenkin siltä, että on olemassa jokin keskimääräinen oikeudenmukaisuuskäsitys, joka on tärkeämpi kuin rahan saaminen sinänsä. Tämä näkyy sekä tarjouksissa että epäreiluiksi koettujen tarjouksien hylkäämisessä. Huomiota kiinnittää myös se, että tarjoaja katsoo itsellään olevan keskimäärin oikeus suurempaan osuuteen rahasummasta kuin vastaanottajalla.

Voitaisiinko pelin perusteella siis hahmotella jokin keskimäärin oikeudenmukaiselta tuntuva tulonjako- tai verotusmalli? Onko tällainen edes mahdollista, jos ihminen keskimäärin katsoo, että itselle kuuluu aina vähän enemmän kuin toiselle?

Tulonjaon osalta pelin tulokset viittaisivat siihen, että parhaiten ansaitsevien ansiotaso saisi olla enintään viisinkertainen verrattuna heikoimmin ansaitseviin. Tulokymmenyksittäin tarkasteltuna tilanne onkin Suomessa suurin piirtein tämä, vaikkakin yksilötasolla heittoja saattaa olla aika lailla.

Peliteoreettisessa ajatusleikissä julkisyhteisöjen verotuksen kohtuullinen taso asettuisi 35 prosentin tuntumaan. Ja kas, Suomessa matalin kokonaisveroaste eri tuloluokissa oli 29,0 % ja korkein parhaiten ansaitsevien kymmenyksessä, 37,4 %, vuonna 2006. Suomi on peliteoreettisen tulonjaon onnela!

(Vuoden 2006 jälkeen kokonaisveroaste on alentunut eniten viimeksi mainitussa ryhmässä, mutta laskelmia ei ilmeisesti ole)

On tietysti perusteltua kysyä, onko tilanne Suomessa menossa esimerkiksi tulonjaon tai verotuksen osalta nykyistä huonompaan suuntaan. Oma lukunsa ovat myös esimerkiksi joidenkin johtajien muihin palkansaajiin verrattuna varsin suuret palkat, pääomatulojen verotus ja veroparatiisikikkailu. Veroasteestakin on tietysti olemassa tässä esitetystä poikkeavia tietoja, mutta ne eivät sovi kauniiseen teoriaan.

Lue lisää

Kommentointi

Otsikko:
Kommentti:
Nimi:
 

Hyvinvointitalous

Hyvinvointitalouden teesit:

Hyvinvointitalous rakennetaan investoimalla hyvinvointiin.

Hyvinvoinnin mittaaminen tekee hyvinvointi-investointien tulokset näkyviksi.

Hyvinvointitaloudessa hyvinvoinnin ja talouden suhde kirkastuu.


 SOSTEblogissa:

Tarkan euron sote-malli

Eduskunnan käsittelyssä olevilla sote- ja maakuntauudistusta koskevilla laeilla luodaan perusta tulevaisuuden sosiaali- ja terveyspalveluiden mallille. Yksi tärkeimmistä kysymyksistä liittyy palveluiden rahoitukseen. Onhan niin, että rahoituksen taso lopulta määrittää myös palveluiden laajuutta ja laatua.

Aktiivista työvoimapolitiikkaa on vahvistettava

Kunta-järjestö -yhteistyön kehittämisellä kohti tulevaisuuden hyvinvointikuntaa