fi | sv | eng

Investointilama, Keynes ja investointipolitiikka

to 5. maaliskuuta 2015 10.00.00

Jussi Ahokas, pääekonomisti

Nyt se tiedetään. Suomen talouden kokonaistuotanto on supistunut kolme vuotta peräkkäin. Bruttokansantuote jäi Tilastokeskuksen ennakkotiedon mukaan viime vuonna 0,1 prosenttia pienemmäksi kuin vuonna 2013. Talouskehitys oli selvästi ennustettua heikompaa, sillä vielä syksyllä 2013 taloutta ennustavat tutkimuslaitokset ja pankit povasivat keskimäärin 1,7 prosentin kasvua viime vuodelle.

Tärkein syy tuotannon olemattomaan kasvuun oli investointien merkittävä väheneminen. Yksityiset investoinnit supistuivat viime vuonna peräti 6,5 prosenttia. Investointien negatiivisen kasvun myötä yritysten investointiaste eli yritysten kiinteiden investointien suhde niiden arvonlisäykseen putosi alle 19 prosenttiin (kuvio 1). Viimeisen neljän vuosikymmenen saatossa investointiaste on ollut tätä alempana ainoastaan 1990-luvun laman aikana vuonna 1994.

Kuvio 1. Yritysten investointiaste Suomen taloudessa vuosina 1975-2014

(klikkaa kuvasta suuremmaksi)

Suomen talous on investointilamassa ja tilanteesta tekee huolestuttavamman se, että investointeja on yritetty eri toimenpitein kannustaa nousuun jo usean vuoden ajan. Yritystasolla sopeutusta on tehty irtisanomalla työntekijöitä ja järjestämällä toimintoja uudelleen. Euroopan keskuspankki on asettanut ohjauskorkonsa nollaan ja helpottanut pankkien lainanantoa kaikin mahdollisin keinoin. Suomessa työmarkkinajärjestöt ovat sopineet hyvin maltillisista palkankorotuksista. Lisäksi hallitus on alentanut yhteisöveroa ja keventänyt siten voittojen verotusta. Näistä toimista huolimatta investointihalukkuus on pysynyt alamaissa.

Alkaa näyttää yhä selvemmin siltä, että käsillämme on juuri sellainen rahatalouden kriisi, josta kuuluisa englantilainen taloustieteilijä John Maynard Keynes aikanaan varoitti. Kun talousluottamus syystä tai toisesta heikkenee ja investoinnit alkavat vähentyä, uhkaa rahatalous ajautua itseään vahvistavaan negatiiviseen kierteeseen. Tämä on seurausta siitä, että talouden kokonaiskysynnän kasvu seuraa paljolti investointien kasvua, kun taas investointien kasvu riippuu kokonaiskysynnän kasvusta.

Jos yritysten myynnit, tulot ja voitot pienenevät kokonaiskysynnän vähentyessä, yrittäjien usko tulevaisuuteen horjuu ja heidän investointihalukkuutensa putoaa. Näin ollen investointeja ei tehdä ja kokonaiskysyntä kasvaa entistä hitaammin. Tämä puolestaan vähentää investointihalukkuutta ja niin edelleen. Negatiivinen kehä on valmis.

Keynesin mukaan negatiivinen kierre voidaan katkaista ainoastaan lisäämällä talouteen kokonaiskysyntää päätösperäisesti julkisen vallan toimin. Toisin sanoen yksityisen sektorin on yksinään käytännössä mahdotonta irtautua negatiivisesta kehästä ja vallitsevasta pessimismistä. Keynes piti raha- ja palkkapolitiikkaa tehottomana välineenä kokonaiskysynnän lisäämisessä. Hän suositteli aktiivista investointipolitiikkaa.

Käytännössä Keynes suositteli julkisten ja puolijulkisten (valtioyhtiöiden investoinnit, valtion rahoituksella tapahtuvat investoinnit) investointien pitämistä kaikkina aikoina niin korkealla tasolla, ettei negatiivista kierrettä ja siitä seuraavaa työttömyysongelmaa koskaan pääse syntymään. Erityisesti ohjattuja investointeja tarvitaan kuitenkin silloin, kun yksityisten toimijoiden talousluottamus heikkenee ja investointihalukkuus putoaa. Investointeja tuli Keynesin mukaan harjoittaa niin sanotusti vastasyklisesti.

Kun lähes kaikkia muita keinoja on kokeiltu, olisi Suomessa ja Euroopassa nyt tartuttava Keynesin neuvoihin. Lisäämällä julkisia investointeja ainoastaan sellaisilla yhteiskunnan alueilla, joissa investointitarpeet ovat kasvaneet erittäin suuriksi, talouteen saadaan aikaiseksi riittävä kysyntäsykäys yksityisen investointihalukkuuden palauttamiseksi. Esimerkiksi investoinnit hyvinvointipalveluihin, liikenne- ja energiajärjestelmiin sekä vuokra-asumiseen nauttivat tällä hetkellä suurta kannatusta.

Tarpeellisten investointien lykkäämiseen ei olekaan tällä hetkellä mitään järjellistä syytä. Talous kaipaa lisää kysyntää, rahoitus on halpaa ja talouden rakenteita pitää uudistaa. On korkea aika noudattaa Keynesin ohjeita.

Lue lisää

Kommentointi

Otsikko:
Kommentti:
Nimi:
 

Mutta ne kunnat

Olisi hyvä korostaa, että kunnat ovat Suomessa se kanava, jolla julkisia investointeja ohjataan. Valtionosuuksien leikkausten sijaan kunnille pitäisi syytää rahaa, jolla pidetään opettajat töissä, korjataan homekouluja, paikataan vesi ja viemäriputkia, rakennetaan vuokra-asuntoja, leikataan nurmikoita, ostetaan tietotekniikkaa, hoivataan vanhuksia jne jne... Lista on loputon. Yksi rata on lopulta vain pisara meressä. Kunnat ovat se keino nopeasti laittaa pyörät pyörimään. Samalla on hyvä muistaa kalleinta velkaa tuleville sukupolville on jättää lapset kouluttamatta ja infra ylläpitämättä.

Teppo - to 5. maaliskuuta 2015 12.40.31

Hyvinvointitalous

Hyvinvointitalouden teesit:

Hyvinvointitalous rakennetaan investoimalla hyvinvointiin.

Hyvinvoinnin mittaaminen tekee hyvinvointi-investointien tulokset näkyviksi.

Hyvinvointitaloudessa hyvinvoinnin ja talouden suhde kirkastuu.


 SOSTEblogissa:

Tarkan euron sote-malli

Eduskunnan käsittelyssä olevilla sote- ja maakuntauudistusta koskevilla laeilla luodaan perusta tulevaisuuden sosiaali- ja terveyspalveluiden mallille. Yksi tärkeimmistä kysymyksistä liittyy palveluiden rahoitukseen. Onhan niin, että rahoituksen taso lopulta määrittää myös palveluiden laajuutta ja laatua.

Aktiivista työvoimapolitiikkaa on vahvistettava

Kunta-järjestö -yhteistyön kehittämisellä kohti tulevaisuuden hyvinvointikuntaa